LocoRoco 2 (PSP)

Pelit voivat herättää monenlaisia tunteita. Epäonnistuminen ärsyttää, hauskat sattumat naurattavat ja surulliset hetket saavat kyyneleen silmäkulmaan. Harvoin kuitenkaan pelkkä pelin katseleminen ja kuunteleminen saa hyvälle tuulelle ja hymyn huulille. Näin kuitenkin tapahtuu LocoRoco 2:ssa. Sen seuraaminen on aivan yhtä hauskaa kuin pelaaminenkin.

Sä kallistat mun maailmaa

LocoRoco 2 ottaa kaiken, mikä oli hyvää ensimmäisessä osassa, ja laajentaa idean uusiin sfääreihin. Kaikkea on enemmän, paremmin toteutettuna ja monipuolisempana kuin aikaisemmin. Perusidea on edelleen sama. Pelaaja kallistelee ja pompauttaa pelimaailmaa PSP:n olkanäpeistä, mikä kierittää LocoRoco-limapalleroita kenttien läpi. Matkan varrella syödään kokoa kasvattavia hedelmiä, etsiskellään eksyneitä muimuita ja keräillään kaikenlaista krääsää.

Kerättävä ei lopu aivan heti kesken. Kentät ovat täynnä kaikenlaista löydettävää. Ne voi kiitää läpi nopeasti ja pintapuoleisesti, mutta silloin jää paljosta paitsi. Löydettävien asioiden joukossa on tarroja ja tarrakirjoja, lyhyitä hupaisia minielokuvia, minipelejä ja osasia, joita käytetään massiivisen MuiMui-talon rakentamiseen ja sisustamiseen. Tässä riittää pelattavaa perfektionisteille.

Ja mikäs siinä pelatessa, kun kenttäsuunnittelu on niin erinomaista. Vaikka LocoRocon maailmat ovat melko suoraviivaisia, niistä löytyy juuri tarpeeksi salaseiniä, tavoittamattomalta näyttäviä aarteita ja muuten vain nerokkaan oivaltavia kohtia, ettei pelaaminen käy ikinä tylsäksi. LocoRoco 2 on suurimmaksi osaksi mielialaa piristävä kokemus, mutta etenkin loppupään vaikeammat kentät saattavat turhauttaa aika ajoin, kun hypyt tuntuvat vaativan ärsyttävän tarkkaa ajoitusta.

Tasoloikinnan lisäksi LocoRoco 2 tarjoaa yksinkertaisia, mutta silti yllättävän addiktoivia lisäaktiviteetteja. Kentistä löydetyillä osasilla voi laajentaa muimuiden taloa ja rakentaa sinne kaikenlaisia huonekaluja sekä krääsää. Tarrakirjat voi yrittää täyttää ennalta määrätyllä tavalla oikeanlaisilla tarroilla, tai vain täytellä niitä sattumanvaraisesti ja tehdä näin PSP:lleen hauskan taustakuvan. Vaikka kaikki nämä ovat melko turhanpäiväistä ajanvietettä, niitä huomaa silti tekevänsä normaalin pelaamisen lomassa.

Sä piristät mun maailmaa

Yksinkertainen on kaunista. Värikkäät maisemat ja locorocojen lapsenomainen lauleskelu sopivat yhteen kuin kesä ja uimarannat. Simppeli pelattavuus, hellyttävät locorocot ja pirteät laulut muodostavat yhtenäisen ja toimivan kokonaisuuden, jollaista ei koe usein.

LocoRocoa ei voi ylistää tarpeeksi. Vaikka maailman kallistelu onkin ideana yksinkertainen, nerokas suunnittelu työntää  koko ajan jotain uutta pelaajan naaman eteen eikä pelaaminen toista itseään. Tähän kun lisätään vielä hauska audiovisuaalinen anti, niin kasassa on yksi vuoden parhaimmista peleistä. Tätä ei yksinkertaisesti voi pelata ilman, että locorocojen ja muimuiden rallattelu alkaisi hymyilyttää. Toisaalta, pirteästä asenteesta johtuen tätä ei voi myöskään suositella aivan kaikille. Vakavamielisten räiskintöjen ystävät eivät ehkä lämpene LocoRocolle. Huonompi juttu heille, sillä värikkään ulkoasun ja söpön laulannan alla piilee yksi PSP:n parhaimmista peleistä.

Tekijä: SCEI
Julkaisija: SCEE
Testattu: PlayStation Portable
Saatavilla: PlayStation Portable
Pelaajia: 1-4
Pelin kotisivu: LocoRoco 2
Petteri Kaakinen

Lisää aiheesta

LocoRoco (PSP)

LocoRoco (toinen mielipide) (PSP)

LocoRoco 2 -ennakko (PSP)

Lue myös

Buzz! Master Quiz (PSP)

Echochrome (PSP, PS3) 

FIFA 09 (PS3, Xbox 360)

Killzone 2 -ennakko (PS3)

Space Invaders Extreme (DS, PSP)

Tiger Woods PGA Tour 09 (PS3, 360)

WALL-E (PS2, PS3, Wii, 360)