Star Ocean: First Departure (PSP)
Sonyn PSP-käsikonsolin roolipelivalikoimassa ei ole hurraamista. Uudet ja tuoreet japsiropet päätyvät lähinnä kilpailijan suositummalle konsolille. Julkaistuista peleistä suurin osa on vanhojen SNES- ja PS1-klassikoiden uudelleenlämmittelyitä.
Xbox 360:lle ilmestyvän Star Ocean: The Last Hopen julkaisun kynnyksellä meitä ilahdutetaan sarjan ensimmäisen, aikoinaan vain Japanissa Super Famicomille julkaistun ensimmäisen Star Oceanin uudella versioinnilla. Uusiksi on laitettu suurin piirtein kaikki välianimaatioista, ääninäytellystä ja uusista grafiikoista alkaen. Kannattiko?
Remakejen tulvaa PSP:lle ei Valkyria Profilen ja Breath of Fire III:n kaltaisten oikeasti hyvien ja ajan hammasta kestäneiden pelien ansiosta voi pitää huonona asiana. Monet JRPG-klassikot ovat aiemmin olleet Euroopassa lähinnä emulaattori- ja modikansan hupia, ja osa on alkuperäisversioinakin kallista keräilykamaa. Harvojen huippuosumien rinnalle uudelleenlämmittelyiden joukkoon mahtuu kuitenkin vielä isompi läjä yhdentekeviä tai aikansa eläneitä pelejä.
Star Ocean: First Departure viitoittaa sarjassa myöhemmin tutuksi tullutta scifiä ja fantasiaa yhdistelevää linjaa. Takapajuisella pikkuplaneetalla metsäkylää vahtivat uutterat lapsoset Roddick, Milly ja Dorne tempautuvat yllättävien tapahtumien myötä mukaan tähtienväliseen seikkailuun, joskin tapahtumat sijoittuvat pääosin sankariporukan kotiplaneetalle kaukaisessa menneisyydessä. Avaruusteemaa hyödynnetään loppujen lopuksi niin vähän ja hetkittäin, että sen olemassaolon lähes tulkoon unohtaa.
Takaisin menneisyyteen
Pieniä avaruusviittauksia lukuun ottamatta Star Ocean: First Departure on tavanomaistakin tavanomaisempi fantasiarope. Sankariporukkaa ohjataan kylästä ja luolastosta toiseen tehtäviä suorittaen ja tyhjästä ilmestyviä vihollisia kurittaen. Taistelu itsessään on toteutettu myöhemmissä sarjan osissakin hyödynnetyllä reaaliaikaisella mallilla.
Taistelun suurin ongelma on tylsyys, koska sitä on aivan liikaa ja usein aivan liian heikkoja vihollisia vastaan. Itse järjestelmä toimii pääosin hyvin. Suuri itkun aihe on se, että pelaaja saa laitettua tasan kaksi taitoa tai loitsua pikanäppäinten alle, mikä tekee esimerkiksi taikurin pelaamisesta todella turhauttavaa.
Ensimmäisen Star Oceanin ehdottomasti hienoin ominaisuus on sen Private Action -järjestelmä. Private Actionit ovat kaupungeissa tapahtuvia, hahmojen välisiä pieniä kohtauksia, jotka avaavat hahmojen historiaa ja persoonia tai poikivat jopa uusia esineitä ja pelattavia hahmoja.
Valitettavasti tähän Star Oceanin riemu sitten loppuukin. Pikaisesti tylsäksi muuttuva taistelu ja perinteinen ja universumia puutteellisesti hyödyntävä tarina eivät ole kovin hyvä lähtökohta. Private Actionien merkityskin on vähäinen koska suurin osa hahmoista ei oikeasti ole kovin mielenkiintoisia. Ehkä pahinta on kuitenkin se, että Star Oceanin pelaaminen on yksinkertaisesti tylsää. Luolastoja on vain reilu kourallinen ja suurin osa peliajasta tuntuu kuluvan jo miljoonaan kertaan koluttujen kaupunkien välillä ravatessa.
Vanhan pelin varsinainen kuorruttaminen on kuitenkin hyvää jälkeä. Ääninäyttely on pelin muuhun tasoon verrattuna toteutettu hyvin. Graafisesti se onkin valovuosia edellä alkuperäistä versiota. Koska tekninen osaaminen on kuta kuinkin hanskassa, voi oikeasti hyvän Star Ocean: Second Storyn uudelleenversioinnilta odottaa paljon enemmän. Sillä tai uudella Xbox 360 -seikkailuilla ei valitettavasti vielä ole Euroopan-julkaisupäivää.
Star Ocean: First Departure on nostalgiaväelle elävä muistutus siitä, että vuonna 1996 kaikki asiat eivät välttämättä olleet paremmin. First Departuren jälkeen on myös helppo ymmärtää, miksei alkuperäinen Star Ocean koskaan päätynyt Japanin rajojen ulkopuolelle.
Tekijä: TOSE
Julkaisija: Square Enix
Testattu: PSP
Saatavilla: PSP
Pelaajia: 1
Kotisivu: http://na.square-enix.com/starocean/firstdeparture/
Tero Lehtiniemi
![]()
Lue myös
Lue myösPrince of Persia: The Fallen King (DS)
Quantum of Solace: The Game (PS2, PS3, 360)
Spore Ihkut ja Iljetykset -osasetti (PC, Mac)
