Battleforge (PC)

25.05.2009 13:50 Eric Hartin

Useamman pelityypin yhdistelmät voivat joko sopia yhteen luoden jotain aivan uutta tai sitten jäädä selvästi tympeäksi sekasopaksi. EA:n Battleforge on ehkä lafkan kunnianhimoisimpia projekteja vähään aikaan: se yhdistelee tosiaikanaksua ja korttipelejä, tuoden lisäksi joitain ominaisuuksia World of Warcraftin kaltaisista nettiroolipeleistä.

Tosiaikanaksukorttipeli

Tosiaikanaksuna Battleforge menee monien muiden nykystrategioiden vanavedessä: pesäkkeenrakentelu pois ja tilalle lisää taistelua. Battleforgen pääideana on vallata pisteitä, joista saa energiaa nostaa korttipakasta lisää joukkoja. Joukkoja voi latoa paikkoihin, missä niitä on joukkioittain jo valmiiksi, joten niitä ei erikseen tarvitse välttämättä siirrellä itse taisteluun.

Kortteja on ainakin tällä hetkellä neljää eri tyyppiä: ne jakautuvat tuli-, jää-, luonto- ja varjokortteihin. Jokainen kortti vaatii sekä tietyn energiamäärän että tietyn määrän oman elementtinsä pisteitä. Kun kortti on käytössä, sitä voi käyttää paiskatakseen kartalle tietyn määrän joukkoja. Jos kortista vedetyt joukot kuolevat taistelun tiimellyksessä, ei hätä ole kummoinen, sillä pienen odottelun jälkeen korttia pääsee käyttämään uudelleen. Olettaen tietenkin, että pelaajalta löytyy tarpeeksi energiaa ja elementtipisteitä.

Korttipeli-idea on sinällään ihan hyvä oma juttunsa, mutta Battleforgessa sen toteutusta vaivaa muutama ongelma. Kortit nimittäin maksavat ihan oikeata rahaa. Vaikka pelin mukana saakin ihan kiitettävän määrän kortteja ja pelin sisäistä valuuttaa korttien ostoa varten, jo nyt on liikkeellä ultraharvinaisia superkortteja. Näitä saa vain joko ostamalla ison kasan kahdeksan kortin booster packeja ja rukoilemalla, tai sitten ostamalla moisia muilta pelaajilta. Mutta ihan halvalla ne eivät lähde.

Rikkaiden temmellyskenttä

Moinen ratkaisu tarkoittaa tasapainon kannalta pitkälti sitä, että rikkaat pelaajat jyräävät köyhät paremmilla korteillaan. Tämä ei olisi niinkään ongelma, jos yksinpeli vakuuttaisi, mutta näin ei ole. Suurin osa tehtävistä ratkaistaan oikean elementin valinnalla ja jyräämällä vastapuoli. Lähes ainoa vaihtelu löytyy saattotehtävistä, joissa pelaajan suurin ongelma on saatettavan hahmon tyhmyys.

Edes tarina ei tarjoa pontta. Suurin osa siitä luetaan puhelinluettelon paksuisista pelin sisäisistä kirjoista. Kaikki fantasiakliseet kierrätetään eikä käteen oikein jää mitään.

Battleforge on tarkoitettu selkeästi moninpeliksi ja siellä se toimiikin vähän paremmin. Taistelut ovat silti yksinkertaisia jyräystaisteluita, vaikka pakan kanssa pelleily onkin hauskaa puuhaa. Siihen peli tarjoaa hyvät eväät. Päävalikosta pääsee testaamaan suoraan pienelle harjoitteluareenalle, jossa erilaisia korttiyhdistelmiä ja niiden tehoja voi kokeilla. Jos jokin yhdistelmä on erityisen hyvä, sitä voi testata seuraavaksi muita pelaajia vastaan.

Graafisesti ja musiikillisesti Battleforge on hyvää keskikastia, vaikka mitään muistiinjäävää se ei tarjoakaan. Välillä taistelut menevät kirjavaksi värisopaksi, josta ainakaan allekirjoittanut ei ota selvää. Onneksi tätä ei tapahdu kovin usein.

Ei maksa vaivaa

Battleforgen suurin ongelma on ehkä se, että kyseessä on kaikin puolin hajuton ja mauton tosiaikanaksu, johon on lisätty kylkiäiseksi korttipeli, joka ei välttämättä tuo naksupuolelle mitään. Oikealla rahalla maksettavat kortit eivät välttämättä auta asiaa: ketä kiinnostaa maksaa ensin pelistä ja sitten vielä lisää siitä, että pärjää muita vastaan? Idea ei välttämättä ole se huonoin, mutta toteutus ei vain maksa vaivaa.

Tekijä: EA Phenomic
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: Windows XP, Athlon X2 4200+, Geforce 8800GTS, 2 Gt muistia
Minimikokoonpano: 1,8 Ghz prosessori, 128 Mt näytönohjain, 512 Mt muistia
Saatavilla: PC
Pelaajia: 1-12
Pelin kotisivu: http://www.battleforge.com
Eric Hartin