Stalin vs. Martians (PC)
Toisen maailmansodan päätapahtumat lienevät tiedossa kaikilla, mutta pinnan alla tapahtui kaikenlaista jännää. Sillä välin, kun natsit flirttailivat demonisten voimien kanssa okkultistisilla rituaaleillaan, taisteli Stalin koko ihmiskunnan tulevaisuuden puolesta.
Stalin vs. Martians kertoo ihmiskunnan kohtalonhetkestä marsilaisinvaasion edessä. Ainoastaan tanssiva Isä Aurinkoinen voi pysäyttää koko ihmisyyttä uhkaavan valtausoperaation. Luitte oikein. Tanssiva Stalin.
Vihreitä miehiä torjutaan reaaliaikastrategian keinoin. Tukikohdan rakentaminen ja monimutkaiset muodostelmat on heitetty romukoppaan. Sen sijaan yksiköitä kehitetään liiskattujen muukalaisten pudottamien bonuskolikoiden avulla. Pyrkimyksenä on ollut hauskuuden maksimointi yksinkertaisen ja vauhdikkaan pelattavuuden keinoin.
Lupaukset != todellisuus
Mutta annetaanpa pelin tekijöiden puhua ensin hetki tuotoksensa puolesta. Kotisivun mainosteksti lupailee vapaasti suomentaen tällaista:
”Stalin vs. Martians on myös hyvä reaaliaikainen strategiapeli. Todennäköisesti yksi parhaista vuosikausiin. Saatte vapaasti siteerata meitä tästä.”
Kovat ovat puheet ja liikkeelle lähdetäänkin vauhdikkaasti. Alkudemona ruudulle lävähtää punalippu ja kaiuttimista kaikuu Suuri ja mahtava. Kokonaisuudessaan. Melkein tekisi mieli kaivaa esille Moskovan torilta ostettu koppalakki.
Mutta se itse peli. Voi elämä. Alkuperäinen Command & Conquer julkaistiin vuonna 1995. Stalin vs. Martians näyttää osapuilleen yhtä hyvältä, mutta C&C on yhä parempi ja toimivampi peli.
Minkäänlaista strategiaa tai taktikointia on turha odottaa. Yksinkertaisten ”liiku, hyökkää, pysähdy” -kontrollien avulla käskytetään omia pikselimössöjä epämääräisten hillitöntä vauhtia vipeltävien örmelöiden kimppuun. Pelituntuma on olematon, hiiren klikkaukset rekisteröityvät satunnaisesti ja meiningistä puuttuu sekä jännitys että huumori.
Äänimaailma ansaitsee aivan erityistä huomiota. Taustalla soiva venäjäpoppi on vitsi. Toivottavasti. Jos joku on sen säveltänyt tosissaan, joudun todennäköisesti tarkistamaan nihkeää suhtautumistani kidutukseen ja kuolemanrangaistukseen. On myös todella riemukasta kuulla ”My name is Ivan and I love you.” noin suurin piirtein joka kerta, kun antaa komentoja jalkaväelle. Yrgh.
Joudun myöntämään, että testisessioni ei kestänyt järin pitkään. Peli nimittäin kaatui jo kesken ensimmäistä kenttää arviolta toisen taistelun aikana eikä pulma poistunut, vaikka uhrasin joukon kapitalistisikoja kommunismin alttarille.
Vodka on loppu, nyt tarvitaan rahaa
Lyhyestä testijaksosta huolimatta se, mitä ehdin nähdä, paloi verkkokalvoilleni ikuisiksi ajoiksi. Stalin vs. Martians on yksi huonoimmista julkaistuista strategiapeleistä kautta aikojen. Siltä varalta, että peli muuttuisi mystisesti täysin erilaiseksi alun jälkeen, tutustuin muiden arvostelijoiden näkemyksiin internetin ihmemaassa. Ei muutu. Jos mahdollista, alun jälkeen luvassa olisi vielä kamalampaa kidutusta.
Mutta jos kyse on huumorista, onko silloin niin tarkkaa, vaikka peli olisi kuraa? Lainaan taas pelin kotisivua:
”Jo se, että tämä peli on olemassa, on melkoinen tapaus. Sillä ei edes ole väliä, onko itse peli edes lainkaan pelattava. Konsepti riittää. Aivonne yksinkertaisesti räjähtävät.”
Ei näin, pojat. Kyllä sillä on väliä. Aivot kyllä räjähtävät, mutta konseptin hienouden sijasta pelin täydellisen teknisen surkeuden vuoksi. Ehkä vitsi piilee siinä, että muut voivat osoittaa pelin ostaneita sormella ja nauraa räkättää.
Stalin vs. Martiansin konsepti herätti jonkinlaista kieroutunutta kiinnostusta. Voisiko tämä sittenkin olla hyvä? Tai edes niin huono, että tämä on lopulta hyvä. No, ei voi. Anteeksi vain poliittisesti korrekteille, mutta Stalin vs. Martians on siinä mielessä tyypillinen venäläinen halpatuote, että se ei mahdu eikä se surise. Käytettäväksi korkeintaan varoittavana esimerkkinä siitä, miksi kommunismi ei kauniista ideasta huolimatta toimi käytännössä.
Tekijä: Black Wing Foundation, Dreamlore, N-Game
Julkaisija: Paradox Interactive
Testattu: PC Windows XP, Phenom 9850+, 3 Gt muistia, Radeon HD4870 X2
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: Windows XP, Intel Pentium IV 1.5 Ghz tai vastaava, 1 Gt muistia, 128 Mt näytönohjain, 2 Gt kovalevytilaa, DirectX 9.0c -yhteensopiva äänikortti, DirectX 9.0c
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://stalinvsmartians.com
Juho Anttila
Lue myös
Battlestations: Pacific (PC, 360)
