Uusimmat

Arvostelu HBO Nordicin uusi The Third Day -sarja on kunnianhimoista psykologista kauhua – Jude Law on pääosaroolissaan ehkä parempi kuin koskaan

23.09.2020 19:55 Aki Lehti

The Third Day -kauhusarja tarjoaa mm. vuorokauden mittaisen jakson, joka esitetään reaaliajassa.

Naomie Harrisin ja Jude Law’n tähdittämä HBO:n ja Skyn yhteistuotanto The Third Day ei periaatteessa tarjoa mitään ennen näkemätöntä, ei ainakaan katsomani viiden ensimmäisen jakson aikana. Minisarja koostuu vain kuudesta jaksosta, jotka on jaettu kahteen kokonaisuuteen – Kesään ja Talveen. Ensimmäisen kolmen jakson pääosassa on Law’n esittämä Sam ja toinen puolisko keskittyy Harrisin näyttelemään Heleniin.

Luvassa on kuitenkin myös kolmas erillinen kokonaisuus nimeltään Autumn, jonka kerrotaan olevan koko päivän mittainen yhdellä otolla kuvattu spesiaalijakso, joka esitetään netissä suorana lähetyksenä sarjan puolivälissä. Psykologista kauhua ja erittäin huuruista kuvastoa tarjoava The Third Day toimii kuitenkin erinomaisesti ilman erikoisjaksoakin. Sitä ei tekijöiden mukaan tarvitse katsoa ymmärtääkseen kokonaisuuden.

Minisarja on kuin sekoitus Midsommar– ja Wicker Man -elokuvia, mutta se liikkuu niitä enemmän tunnelmasta ja genrestä toiseen. Tarinan alussa Sam laskee lapsen t-paidan jokeen ja katsoo kun virta vie sen mukanaan. Kyynelehtivä mies on kävelemässä takaisin autolleen, kun hän törmää teini-ikäiseen tyttöön, joka yrittää hirttää itsensä. Sam pelastaa tytön hengen ja ajaa tämän kotiinsa mystiselle Osea-saarelle, johon johtavaa tietä pitkin pystyy kulkemaan vain laskuveden aikaan. Muulloin se on veden peitossa. Saaren omituiset asukkaat ovat valmistautumassa juhlaan, joka on sekoitus pakanarituaaleja ja kristinuskoa. Kaikki saarelta löytyvä on jollain tasolla kummallista, mutta myös tuttua.

Sarjan luojina toimivat Dennis Kelly, joka tunnetaan parhaiten upeasta Utopia-sarjastaan (jonka jenkkiversio alkaa ylihuomenna 25.9. Amazon Prime Videossa) sekä immersiivisen Punchdrunk-teatterin perustaja Felix Barrett. Vaikka mukana onkin suunnilleen kaikki mitä syrjäisellä saarella asuvasta mystisestä uskonnollisesta kultista kertovalta tarinalta voikin odottaa, niin sarjan tunnelataus on omalla tasollaan. The Third Day on kertomus vanhemmuudesta, henkisyydestä, menetyksestä, surusta ja rapistuvasta mielenterveydestä.

Osea-saaren pubia pyörittävää pariskuntaa esittävät roolissaan erittäin karmiva Paddy Considine ja kiukkuisen kusipäinen Emily Watson. He suostuttelevat Samin jäävän yöksi saarelle. Kuppilan yläkerrassa sijaitsevasta hotellihuoneesta löytyy kuitenkin jo asukas, antropologi Jess, jota näyttelee Katherine Watson. Hän tietää paljon saaren eriskummallisista tavoista, perinteistä ja rituaaleista, kertoen osallistuvansa juhlamenoihin joka kesä.

Tästä alkaa tarina, jossa todellisuus sekoittuu uniin, harhoihin, ahdistukseen, huumetrippeihin ja mahdolliseen hulluuteen. Sarja on kuin kaunis kuumehoure. Law esittää henkisesti huonossa kunnossa olevaa Samia taitavasti. Hahmon vainoharhaisuus on tarttuvaa sorttia, sillä kaikki näyttää ja alkaa tuntua turhankin vinksahtaneelta.

The Third Day on varsinkin ensimmäisellä puoliskollaan karmean komea ja sen kuvasto kauniin psykedeelistä. Sarja näyttää runsaasti lähikuvia Law’n kasvoista sekä ylivalottuneen toismaailmallisia otoksia saaren luonnosta ja muista maisemista. Summer-osuuden ohjannut Marc Munden esittelee myös luonnon toisen puolen. Hän näyttää kuolleita pikkueläimiä, ajan myötä lahonneita ja mädäntyneitä asioita sekä Samin silmin vielä paljon karmivampaa kuvastoa. Elokuvaaja Benjamin Kracunin ilmakuvat veden alle nousuveden myötä jääneestä pengertiestä ovat yksinkertaisen upeita.

Vaikka sarja onkin melkoista visuaalista tykittelyä, niin sen itsetarkoituksellisen huuruinen kuvasto ei ärsytä, vaan onnistuu kasvattamaan jännitystä.

Valitettavasti Winter-osuus ei ole niin vaikuttava kuin alkupuolisko. Osean-saari on talvella aiempaakin ahdistavampi paikka, sillä jokin muukin on muuttunut kuin vuodenaika. Vaikka Samin tarinasta ei ole kuin vajaa puoli vuotta aikaa, niin melkein kaikki on ehtinyt ränsistyä. Harmaa, sateenpiiskaama saari näyttää rumalta, aivan kuin paikallisten asukkaiden jokakesäisen juhlan rituaalit olisivat menneet pieleen ja suututtaneet jonkin korkeamman voiman.

Muuttuneet maisemat ja ohjaaja Philippa Lowthorpen hillitympi kuvakerronta eivät ärsytä, toisin kuin uusi päähenkilö. Nyt saarelle saapuu kahden tyttärensä kanssa Harrisin näyttelemä Helen-äiti. Heidän tarkoituksenaan on viettää vanhemman juniorin syntymäpäiviä AirbnB-mökissä, mutta saaren suorastaan vihamielisiksi muuttuneet asukkaat yrittävät päästä heistä eroon kaikin keinoin.

Helen vaikuttaa voivan henkisesti paljon Samia paremmin, mutta silti hän ei tunnu tajuavan mitään ympärillään tapahtuvasta. Naisen on ilmeisesti tarkoitus olla jääräpäinen selviytyjä, ainakin lastensa edessä, mutta katsojalle hahmo näyttäytyy lähinnä rasittavana typeryksenä, joka saattaa jälkikasvunsa jatkuvasti uhkaaviin ja jopa hengenvaarallisiin tilanteisiin.

Kyläläisten touhut ovat yhä omituisempia ja mysteereitä riittää. Viimeinen jakso tuskin selittää kaikkea, mutta se ei haittaa, sillä sarja ei kuitenkaan ole mikään Lost. The Third Day tarjoaa paikoitellen ahdistavaa kauhua ja ihanan paranoidia tunnelmaa, mutta siitä löytyy myös jonkin verran huumoria. Myös sarjan kaikki uskonnolliseen kulttiin liittyvät kliseet ovat täysin tahallisia, ja alkupuoliskon visuaalinen ilotulitus kornia, mutta perhanan toimivaa.

Viiden katsomani jakson perusteella The Third Day on koko ajan melkeinpä pastissia, mutta onnistuu silti kasaamaan tutuista aineksista jotain omaperäistä. Minisarja saattaa olla jopa vuoden tv-tapaus, riippuen aivan siitä mitä koko päivän pituinen Barrettin ohjaama erikoisjakso tarjoaa. Ainakin idea kuulostaa rohkealta ja mukavan hullulta.

The Third Day alkoi HBO Nordicilla syyskuun 15. päivä. Uudet jaksot tulevat tarjolle tiistaisin.

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat