Jurassic Park 30 vuotta – Tiesitkö nämä viisi asiaa maailman parhaasta dinoelokuvasta?
Jurassic Park sai ensi-iltansa 30 vuotta sitten, mutta kuinka hyvin tunnet Steven Spielbergin klassikon?
Tänään on dinosaurusten ystäville juhlapäivä, sillä elokuvaklassikko Jurassic Park täyttää tänään 30 vuotta. Aiemmin kerroimme jo, kuinka elokuva teki historiaa, mutta nyt on toisenlaisen listan aika.
Tässä jutussa kerromme viisi kiehtovaa asiaa, joita et välttämättä tiennyt Steven Spielbergin klassikkoelokuvasta.
LUE MYÖS: Jurassic Park 30 vuotta – Viisi syytä, miksi Steven Spielbergin klassikko teki historiaa
1. Hyvin vähän dinosauruksia
Dinosaurukset olivat Jurassic Parkin vetonaula, ja niitä yleisö tuli leffateattereihin katsomaan. Elokuvasta syntyykin helposti mielikuva, että siinä olisi paljon dinosauruksia, mutta tosiasiassa koko leffassa on vain 14 minuuttia otoksia, joissa näkyy dinoja. Elokuva itsessään kestää 127 minuuttia, joten valtaosassa elokuvasta ei nähdä yhtään dinoa.
Elokuvaan tuotiin myös hyvin rajallinen määrä dinosauruslajeja. Lopullisessa elokuvassa nähdään ainoastaan seitsemän eri lajia, ja niistäkin Parasaurolophukset näkyvät niin lyhyesti, että valtaosa katsojista unohtaa ne nähneensä. Alun perin elokuvaan piti tulla enemmänkin dinoja, sillä Michael Crichtonin romaanissakin niitä tavataan peräti 15 eri lajia (muun muassa Stegosaurus ja Maiasaura), mutta tämä olisi tullut liian kalliiksi.
”Heti alkuun ajattelin, että kirjassa on liikaa dinosauruksia. En uskonut, että on mahdollista tehdä elokuvaa niin täynnä dinoja”, Spielberg kuvaili myöhemmin.
Dinosaurusten määrä kasvaa sitten leffasarjan edetessä (melkeinpä kääntäen verrannollisesti elokuvien laatuun). Viime vuoden Jurassic World: Domionionissa nähdäänkin jo yli 30 eri lajin dinosaurusta.
2. Tyrannosauruksen karjaisu
Jurassic Parkin dinosauruksista haluttiin tehdä mahdollisimman uskottavia, joten myös niiden ääntelyn haluttiin muistuttavan mahdollisimman läheisesti todellisia eläimiä. Aivan varmasti ei tiedetä, millaisia ääniä dinot pitivät, joten elokuvan ääniefektit suunniteltiin yhdistelemällä ja muokkaamalla nykyään elävien eläinten ääni. Velociraptorien ääntelyn joukossa on jopa äänisuunnittelijoiden itsensä pitämiä kurkkuääniä.
Tyrannosauruksen karjunta on kenties koko elokuvan vaikuttavin ääni, ja se syntyi yhdistelemällä kirjavaa joukkoa erilaisia eläinääniä. Karjuntaan on miksattu alligaattorin murinaa, tiikerin ja leijonan karjuntaa, elefantin törähdystä, sekä sattumalta talteen saatua nuoren elefantin rääkäisyä. Joukossa on kerrottu olevan myös pingviinin ja koiran ääniä. T-rexin raskas hengitys puolestaan on tosiasiassa peräisin valaan puhallusaukosta.
3. Dilophosaurus vähiten todenmukainen
Dinosaurusten suunnittelussa otettiin suuria vapauksia, mikä näkyy jo siinä, ettei yhdelläkään Jurassic Parkin dinosauruksista ole sulkapeitettä. Jo elokuvan tuotannon aikana oli tiedossa, että monilla dinoilla olisi pitänyt olla sulat, ja että niiden olisi pitänyt olla myös värikkäämpiä. Spielberg halusi kuitenkin viime kädessä tehdä dinosauruksista pelottavampia, ja siksi tähän suuntaan ei lähdetty.
On monesti todettu tosiasia, että Velociraptorit olivat todellisuudessa paljon pienempiä petoja kuin valkokankaalla, mutta pahiten metsään meni kuitenkin Dilophosauruksen ulkonäkö. Tosimaailman Dilophosaurus oli seisoessaan jopa ihmistä korkeampi ja pituudeltaan jopa seitsemän metriä, eikä siis sellainen pieni otus, joka pistää Dennis Nedryn hengiltä elokuvassa.
Lisäksi Dilophosauruksella ei tiettävästi ollut kaulusta, jollainen sillä nähdään elokuvassa, eikä sen myöskään tiedetä sylkeneen myrkkyä. Nämä piirteet ovat täysin fiktiivisiä, eikä elokuvan Dilophosauruksella ole siis paljon muuta yhteistä tosimaailman eläimen kanssa, kuin päätä koristavat harjat.
Sinänsä huvittavaa, että Dilophosaurus oli edelleen aivan samannäköinen ja -kokoinen myös viime vuoden Jurassic World: Dominionissa.
4. Tosimaailman myrsky
Jurassic Parkin juoneen kuuluu olennaisesti suuri myrsky, jonka vuoksi melkein koko dinosauruspuisto evakuoidaan. Monet eivät kuitenkaan tiedä, että myös Jurassic Parkin kuvausten keskelle sattui oikea rajuilma.
Jurassic Parkin ulkokohtauksia kuvattiin elo-syyskuussa 1992 Havaijilla, Kaua’in saarella, ja niiden oli määrä jatkua vielä silloin kun hurrikaani Iniki iski saarille 11. syyskuuta. Koko tuotantoryhmä joutui suojautumaan hotellille myrskyltä, joka on yhä edelleen mittaushistorian voimakkain Havaijille iskenyt hirmumyrsky.
Näyttelijöiden kokemus tapahtumista vaihtelee. Nuorta Lexiä näytellyt Ariana Richards, joka oli tuolloin vain 13-vuotias, on kuvaillut hurrikaania ”elämää mullistavaksi kokemukseksi”. Veteraani Richard Attenborough sen sijaan nukkui läpi suurimman osan koko myrskystä.
Myrskyn jälkeen Jurassic Parkin kuvausryhmä auttoi sitten paikallisia myrskytuhojen raivaamisessa. ”Se oli pahin hävitys, minkä olen koskaan itse todistanut”, kertoi Spielberg jälkeen päin.
Koska tiet olivat ajokelvottomassa kunnossa, tuottaja Kathleen Kennedyn kerrotaan juosseen kahdeksan kilometriä lentokentälle ja takaisin saadakseen näyttelijöille kyydin pois saarelta. Jurassic Parkin kuvauksissa jouduttiin siis melkoisiin poikkeustilanteisiin.
5. Loppu kokonaan uusiksi
David Koepp vastasi Jurassic Parkin lopullisesta käsikirjoituksesta, mutta hänen alkuperäisen versionsa loppu poikkeaa keskeisesti siitä, mitä lopulta valkokankaalla nähtiin. Kässärin lopussa Velociraptor jahtaa päähenkilöitä dinopuiston aulan läpi, mutta murskaantuu lopulta T-rexin luurangon alle. Loppu ei ollut kaikkien mieleen, ja tuotannon ollessa jo pitkällä Spielberg pisti sen kokonaan uusiksi.
Lopullisessa elokuvassa itse elävä Tyrannosaurus pelastaa ihmiset viime hetkellä pistämällä raptorit hengiltä. Alun perin T-rexiä ei pitänyt nähdä enää uudelleen elokuvan lopussa, mutta kuvausten aikana Spielberg ja kumppanit ymmärsivät, että juuri massiivinen Tyrannosaurus on Jurassic Parkin vetonaula. Se täytyi siis ehdottomasti tuoda takaisin elokuvan huipennukseen.
Lopputuloksena onkin yksi ikonisimmista kohtauksissa koko elokuvassa. Hauska kyllä, Tyrannosauruksen edestä putoava viiri on aivan oikea lavaste, mutta sen putoaminen on kuvattu blue screeniä vasten ja lisätty lopuksi mukaan kuvaan.
Bonus: Weird Alin Jurassic Park
Jurassic Park oli 1990-luvulla aivan kaikkialla, leffaan tehtiin viittauksia joka paikassa, ja sitä parodioitiin niin valkokankaalla kuin Simpsoneissakin.
Ehkäpä yksi hauskimmista tai ainakin poikkeuksellisimmista on huumorimuusikko ”Weird Al” Yankovicin kappale Jurassic Park, jonka musiikkivideolla kerrataan leffan huippuhetket vaha-animaationa. Sävellys ja tyylilaji on lainattu pop-kappale MacArthur Parkista, mutta sillä ei oikeastaan ole merkitystä Weird Alin version kannalta.
Näin Jurassic Parkin merkkipäivänä haluamme muistuttaa tästäkin kulttiklassikosta.
