Arvostelu Batmanin vaihtopenkille jättänyt The Penguin -sarja on raskasta katsottavaa
Kuva: Max
The Penguin on Batman-tarina ilman Batmania. Maxin julkaisema HBO-sarja seuraa The Batman -elokuvan (2022) jalanjäljissä Colin Farrellin esittämän pahiksen syntytarinaan.
Matt Reevesin vuonna 2022 ohjaama ja Robert Pattinsonin tähdittämä The Batman -elokuva esitteli Colin Farrellin tuntemattomaksi maskeerattuna näyttelemän Oswald Cobblepotin, josta on tuleva yksi Batman-tarinoiden tunnetuimpia pahiksia. HBO-sarja The Penguin luo Pingviinin syntytarinasta Sopranos-tyyppisen, synkän mafiaeepoksen.
The Penguin -sarjassa Farrell jatkaa tutussa roolissaan, mutta tässä Batman-tarinassa ei nähdä lainkaan Batmania. Nyt sukelletaan Gothamin alamaailmaan, missä keskenään kilpailevat rikolliset pyrkivät täyttämään mafiapomo Carmine Falconen kuoleman synnyttämää valtatyhjiötä.
Tässä oman mahdollisuutensa näkee myös Oswald Cobblepot (Farrell), säälittävän oloinen luuseri, joka on työskennellyt Falconeiden työntekijänä ja jota kukaan ei ota tosissaan. Hän on fyysisestä koostaan huolimatta pieni mies, joka tuntuu räpiköivän epätoivoisesti eteenpäin saadakseen sitä arvostusta, mitä hän itse ajattelee ansaitsevansa.
Omasta mielestään Oz on suuri gangsteripomo, mutta hänen pienuuttaan kuvataan mielenkiintoisesti nuoren Victorin (Rhenzy Feliz) tuoreesta näkökulmasta. Victor päätyy pakon sanelemana Ozin apulaiseksi. Hän on nuori ja herkkä duunariperheen poika, jossa Oz näkee samaan aikaan hyväksikäytettävän apupojan kuin myös itsensä.
Pikku hiljaa epäsuhtaisen kaksikon välille muodostuu jonkinasteista ystävyyttä ja isä-poika -asetelmaa muistuttava suhde – vaikkakin Oz on se, jonka aseen voi painaa toisen ohimoa vasten haastavassa tilanteessa.
Kuva: © HBO
Kuin mikä tahansa mafiasarja
The Penguin ei tunnu lainkaan olevan Batmanin tai yleensäkään sarjakuvien maailmasta, vaan se on ennemminkin perinteinen rikos- tai mafiasarja. Toki sen tapahtumien lokaatio on nimeltään Gotham, mutta tuo synkän sateinen kaupunki voisi aivan yhtä hyvin olla New York, sillä kaikki näyttää hyvin realistiselta.
Ainoa, joka edes jollakin tapaa tuntuu sarjakuvahahmolta, on arpinen, keikkuvasti etenevä Pingviini itse. Muuten sarja voisi oikeastaan olla mikä tahansa mafiasarja, missä köyhistä oloista ponnistava, epäuskottava altavastaaja alkaa raivata tietään ravintoketjun huipulle.
The Penguin on HBO-laadulla tehty, synkkä ja raskassoutuinenkin rikosdraama. Sarja lähtee käyntiin yli tunnin mittaisella pilottijaksolla ja myös muut jaksot ovat tunnin mittaisia. Vaikka esimerkiksi itse harrastan sarjojen ahmimista lähes putkeen, ei kahdeksan jakson tuijottaminen tullut The Penguinin tapauksessa mieleenkään, sen verran raskasta katsottavaa on luvassa.
Sarja keskittyy rikollisten keskinäiseen kieroiluun ja selkään puukottamiseen. Etenkin sarjan alkupuolen jaksot ovat melkoista puurtamista, kun tarina luo perustuksiaan keskeisiksi nousevien hahmojen avulla. Falconeiden puolelta tärkeimmäksi nostetaan Cristin Miliotin esittämä, Arkhamista juuri vapautunut Sofia Falcone, jolla on Ozin kanssa yhteinen historia.
Sofia nouseekin sarjassa toiseen pääosaan, sillä hänestä leivotaan ajoittain jopa Pingviiniäkin monitahoisempaa hahmoa. Milioti myös vetää vertoja Farrellin vaikuttavuudelle roolissaan.
Kuva: © HBO
Colin Farrell paksusti maskeeratussa roolissa
Colin Farrell on erinomainen sarjan nimiroolissa, vaikkakin on erittäin hämmentävää kuulla näyttelijän äänen lähtevän aivan eri näköisestä naamasta. Välillä hahmoa jää tuijottamaan, etsien piirteitä Farrellista, joka vilahtelee kuvassa etenkin näyttelijälle tyypillisesti ilmeikkäiden silmien seutuvilla.
Hahmon vahva maskeeraus on pääasiassa yllättävänkin toimivaa, vain muutamaan otteeseen tulee tunne kuminaaman katsomisesta. Farrell esittää proteesiensakin takana ristiriitaisen hahmonsa ilmeikkäänä, monitahoisena ja mielenkiintoisena.
Pingviini on kirjoitettu kiehtovan häiriintyneeksi, mutta hahmosta on vaikea todella pitää. Tämä tekee myös sarjasta ajoittain raskaan katsottavan.
The Penguinin alussa hahmo tuntuu liikaa itsestään kuvittelevalta luuserilta, johon ei oikein saa mitään otetta ja alkujaksojen katsominen tuntuukin hieman puurtamiselta. Mutta takaumien ja taustatarinan syventämisen myötä hänestä alkaa muotoutua henkisesti rikkinäinen, hyväksyntää hakeva mies, jolla on hyvin monimutkainen äitisuhde.
Ja kun inhimillistämisen myötä katsojan sympatiat on ainakin osittain saatu käännettyä hahmon puolelle, matto vetäistään alta ja muistutetaan, että kyseessä on kaikesta huolimatta moraaliton pahis.
Tämä käsikirjoituksellinen tanssahtelu eettisten kysymysten äärellä on The Penguinissa luotu suorastaan häiriinnyttävän hyvin. Tässä sarjassa kukaan ei ole yksiselitteisen paha, mutta hyvikset on jätetty kokonaan käsikirjoituksen ulkopuolelle.
The Penguin ei kuitenkaan raskassoutuisuutensa ja raakuutensa vuoksi ole kovin helppoa katsottavaa, eikä siinä ole lainkaan sarjakuvamaista epärealistisuutta. Mafiadraaman uudelle synkkyyden tasolle vievässä sarjassa kevyempiä helpotuksen hetkiä ei ole oikeastaan lainkaan.
Kaikki on vain ikuista yötä ja taivaalta tauotta valuvaa sadetta.
The Penguin alkaa Suomen Max-palvelussa 20. syyskuuta. Arvostelua varten sarjasta on katsottu kaikki kahdeksan jaksoa.
