Arvostelu Black Adam on yhden tähden supersankariroskaa Dwayne Johnsonilta
Black Adam on ruma, tylsä, epälooginen ja typerä elokuva.
Ensi-ilta: 21.10.2022
Alkuperäisnimi: Black Adam
Ohjaus: Jaume Collet-Serra
Käsikirjoitus: Adam Sztykiel, Rory Haines & Sohrab Noshirvan
Pääosissa: Dwayne Johnson, Aldis Hodgen, Noah Centineo, Sarah Shahi, Marwan Kenzari, Quintessa Swindella, Bodhi Sabongui & Pierce Brosnan
Pituus: 124 minuuttia
Ikäraja: K12
Parasta Dwayne Johnsonin tähdittämässä Black Adamissa on se, että leffa on moderniksi supersankarimekastukseksi suhteellisen lyhyt, vain reilun parin tunnin mittainen turaus.
Black Adamista on yritetty pedata jonkin sortin pelastajaa käsiin levinneelle DC-universumille ja Warner Bros. -studiolle. Turhaan. Suomessa suht tuntemattoman sarjakuvahahmon oma elokuva haastaa Wonder Woman 1984:n DC:n kehnoimpana tekeleenä. Wonder Woman -jatko-osa oli sentään huvittavan huono – Black Adam on vain ruma sekasotku, jonka päättömästi toimintakohtauksesta toiseen loikkiva tehostemössö ei todellakaan viihdytä.
Jaume Collet-Serran ohjaaman elokuvan toisistaan irrallisia kohtauksia ei pidä kasassa edes kertojaääni tai hahmojen suoltama loputon ekspositio. Mäiskekohtauksesta toiseen vailla logiikkaa etenevä tauhka on toistuvine hidastuksineen kuin todella köyhän miehen Zack Snyderiä.
Päähänlyönti ja ryminä toistavat samaa kuvion ties kuinka monta kertaa. Lähes omnipotentti ja salamannopeasti liikkuva Black Adam näkee ympäröivät tapahtumat omasta perspektiivistään hidastettuina, torjuen luoteja ja napaten ohjuksia kiinni paljain käsin. Taisto päättyy useimmiten siihen, että antisankari nakkaa pahiksen horisonttiin tai tiputtaa nämä korkeuksista kuolemaansa.
Black Adamin ”syvempi teema” on sankaruus ja se mitä jumalolennolle sallitaan.
Voiko ainakin omasta mielestään hyvän puolesta taisteleva tappaa ja olla silti sankari?
”En minä ole sankari”, Black Adam sanoo. Muut hahmot ovat eri mieltä. Sen syvällisempää pohdintaa aiheesta ei tietenkään ole tarjolla.
Sarjisten puolella Teth-Adam eli Black Adam oli egyptiläinen, mutta leffa tapahtuu fiktiivisessä Kahndaqin valtiossa. Epilogi esittelee kertojaäänen avustuksella 5000 vuoden takaisen sekavanrönsyilevän alkuperätarinan, jossa ilkiökuninkaan orjuuttaman kansan joukosta löytyy supervoimat saava pelastaja.
Sitten hypätään nykyhetkeen, jossa Teth-Adamia palvotaan edelleen sankarina, vaikka häntä ei ole nähty tuhansin vuosiin. Lähi-itää muistuttavaa Kahndaqia hallitsevat Intergang-firman ulkomaalaiset palkkasoturit. Pahikset etsivät etermium-aineesta tehtyä mystistä kruunua, jonka kerrotaan sisältävän kuuden demonin voimat.
Kruunun löytävä kapinallinen Adrianna Tomaz (Sarah Shahi) herättää myös Black Adamin. Paint it Black -biisin tahtiin palkkasoturipahiksia saman tien pieksemään ja tappamaan alkava lähes kaikkivoipa lihasmöykky on vastentahtoinen sankari uinuttuaan 5000 vuotta. Tomaz ja tämän esiteini-ikäinen Amon-poikansa (Bodhi Sabongui) yllyttävät Black Adamia pelastamaan tälle vieraaksi muuttuneen maan.
Suicide Squad -kööriäkin komentava Amanda Waller (Viola Davis) kutsuu tällä kertaa apuun Justice Society -porukan.
Aivan uuden supersankarisakin tuomineen tarinaan tekee siitä vain sekavamman. Justice Societyn jäseniä ja heidän taustojaan ei esitellä katsojalle, joten hahmoista ei nakkaa paskan vertaa. Käsikirjoittajat ilmeisesti kuvittelevat sen riittävän, että näyttävät millaisia supervoimia jäsenillä on.
Sillä mihin Hawkman (Aldis Hodge), Dr. Fate (Pierce Brosnan), Atom Smasher (Noah Centineo) ja Cyclone (Quintessa Swindell) pystyvät ei ole mitään merkitystä. Heidän tehtävänään on vain remuta suttuisissa toimintakohtauksissa Black Adamia vastaan tai yhdessä hänen kanssaan.
Ai niin, on heillä sentään sen verran tietoa, että Hawkman osaa valistaa Adriannaa ja tämän poikaa:
Black Adam ei ehkä olekaan sankari tai myyttinen pelastaja!
Elokuvan pohdinta ja saarna sankaruuden olemuksesta on silkkaa myötähäpeää, kuin suoraan lukion ensimmäisen koeviikon kehnosta äidinkielenaineesta.
Paketin kruunaa Amon-pikkujäbä, täysin sietämätön vinkuja joka yllyttää Black Adamia laukomaan one linereita tämän piestessä pahiksia. Koomiseksi kevennykseksi tarkoitettu nuori supersankarifani on pelkästään ärsyttävä.
Dwayne Johnson osaa todistetusti näytellä, vaikkei vaivaudu yleensä olemaan rooleissaan muuta kuin oma itsensä. Mököttävän Black Adam -möykyn roolissa edes Johnsonin luontainen charmi ei auta. Kovishahmo liitää läpi leffan yksi ja sama ilme kasvoillaan. Tuhansia vuosia uinuneen olennon sopeutumisesta nykyaikaan ei revitä edes huonoja vitsejä.
Black Adam lainaa paremmilta supersankarielokuvilta kuvakulmia myöten. Esimerkiksi kuvat Dr. Faten kasvoista hänen kypäränsä sisällä ovat suoraan Iron Manista. Yksi takaumista puolestaan esittelee Captain America -tyyliin hoikan Johnsonin.
Ohjaaja Collet-Serra laittaa Black Adamin myös apinoimaan tv:ssä näkemäänsä Hyvät, pahat ja rumat -elokuvan lopputaistoa, toisintaen ampumiskohtauksen hiilipaperikopiona ilman mitään järkevää syytä. Spagettilänkkäripätkä alleviivaa, kuinka mitättömän pienellä budjetilla asiansa osaava ohjaaja voi tehdä aikaa kestävän klassikon. Ilman näkemystä ja osaamista satojen miljoonien budjetista ei ole mitään hyötyä.
Black Adamin tasosta kertoo paljon myös se, että pääosan esittäjä promoaa sitä haastattelusta toiseen kaikkien tuntemalla DC:n supersankarilla, joka vilahtaa vain lopputekstien aikana nähtävässä kohtauksessa.
BLACK ADAM
”Ruma, tylsä, epälooginen, typerä ja luotaantyöntävä Black Adam on lähes sietämätöntä supersankariroskaa.”
