Arvostelu Creed 3 on elokuvasarjan heikoin osa – eikä se selity vain Sylvester Stallonen lähdöllä
Omaksi menestyssarjaksi noussut Creed ei onnistu kolmannella osallaan pitämään otteissaan sen enempää kehässä kuin sen ulkopuolellakaan.
Ensi-ilta: 3.3.2023
Alkuperäisnimi: Creed III
Ohjaus: Michael B. Jordan
Käsikirjoitus: Keenan Coogler, Zach Baylin & Ryan Coogler
Pääosissa: Jonathan Majors, Michael B. Jordan & Tessa Thompson
Pituus: 117 minuuttia
Ikäraja: K16
Viime vuosina villiintyneet nostalgiset uudelleenherätykset ovat toisinaan osuneet kohteeseen. Yksi näistä on vuonna 2015 julkaistu Creed, jossa Sylvester Stallonen ikonisen Rockyn mantteli siirrettiin seuraavalle sukupolvelle. Menestyksestä on riittänyt voimaa myös vuonna 2018 ilmestyneelle jatko-osalle sekä tuoreimpana sarjan trilogiaksi muuttavalle Creed III:lle. Kolmatta ei kuitenkaan saatu valkokankaalle ilman kehän ulkopuolella käytyä draamaa.
Creed III:n merkittävin muutos edeltävään kaksikkoon on Stallonen kehään heitetty pyyhe luovien erimielisyyksien vuoksi. Ero ei ole myöskään ollut täysin kivuton näyttelijän julki antamien haastattelujen perusteella, mutta muutoin lähdön todellisia vaikutuksia elokuvaan on vaikea spekuloida. Keenan Cooglerin ja Zach Baylinin käsikirjoittama Creed III pyrkii kuitenkin viimein karistamaan edeltäjänsä painolastin harteiltaan ja seisomaan kehässä täysin omilla voimillaan.
Valitettavasti puhti tuntuu vain loppuvan jo ensimmäisessä erässä.
Juoni jatkaa Michael B. Jordanin esittämän Adonis Creedin matkassa tämän vaihdettua nyrkkeilypöksyt pukuun. Omaa nyrkkeilysalia johtava Creed luotsii seuraavan sukupolven raskaan sarjan mestaria kohti rahakasta ottelua, kun tämän elämään saapuu yllättäen vankilasta vapautunut lapsuudenystävä Dame Anderson (Jonathan Majors). Anderson oli nuoruudessa vakuuttava nyrkkeilijälupaus, jonka ura katkesi kaltereihin ja joka nyt haluaa siirtää kelloa taaksepäin saadakseen menettämänsä tittelin ja elämän itselleen keinoista välittämättä.
Kaksikon välinen rikkonainen suhde ja näiden traumat nostetaan Creed III:n kantavaksi mutta samalla valitettavan huteraksi teemaksi, josta myös kameran taakse siirtynyt Jordan saati käsikirjoittajat eivät onnistu louhimaan kunnollista draamaa. Monien nyrkkeilyelokuvien lailla juonen pääpaino pidetään tälläkin kertaa kehän ulkopuolella, mutta Creed III:n kohdalla teemoihin ei pureuduta niiden vaatimalla vakavuudella. Hahmojen taustojen ja traumojen vihjaillaan olevan syvempiä kuin ne lopullisesti välittyvät katsojalle, ja erityisesti Creedin täysi sulkeutuminen läheisistään ei tunnu hahmolle luontevalta – tosin rehellisyyden nimissä en muista kunnolla, millainen hahmo Creed oli aiemmissa elokuvissa.
Päähenkilön syöksykierre tuntuukin turhalta ja teennäiseltä käänteeltä, jonka avulla elokuvaan on luotu jonkinlaista draamaa. Kun lajityypin kliseitä noudatellen tämä nostetaan koko leffan kantavaksi langaksi, on näkemäänsä lopulta vaikea ottaa tosissaan. Taustalla on varmasti osin myös ohjaajan alkeita harjoittelevan Jordanin harha-askeleet, sillä kovin moni haparoiva elementti kuvauksesta rytmitykseen tuntuisi jäävän juuri tämän reviirille.
Tämä ei onneksi estä paikoin ihan vakuuttaviksi yltäviä näyttelijäsuorituksia. Etenkin Majorsin esittämässä Andersonissa on piilevää uhkaavuutta, joka onnistuu olemaan pelottavampi kuin näyttelijän suoritus Marvelin seuraavana suurpahiksena ja Ant-Man and the Wasp: Quantumaniassa nähtynä Kangina. Jordan itse ei nyt suoranaisesti rasita, mutta hän olisi selkeästi kaivannut osaavampaa ohjausta tulkitakseen käsikirjoituksen tarvitsemaa syvyyttä. Tessa Thompson, Wood Harris, Phylicia Rashad ja muut palaavat niin ikään aiemmista osista, joskaan kukaan heistä ei pääse kuin tukemaan päähenkilön omaa tarinankaarta.
Michael B. Jordanin omien sanojen mukaan saadut vaikutukset animeista näkyvät ennen kaikkea elokuvan nyrkkeilyotteluissa, joista kokonaisuutena uupuu tosin muun elokuvan lailla sama dramatiikka. Lopun kokeileva tyylittely on toki mielenkiintoinen ja kuvastaa hahmojen taistelua yhtäältä mieltensä vankeina kuin fyysisinä ottelijoina, mutta niin hahmojen katarsiksena kuin katsojia viihdyttävänä kokemuksena toiminnasta jää uupumaan voima.
Creed III ontuu siten omaan kulmaansa hyvin heiveröisin askelin. Vaikka tekijät lähtevät rohkeasti tekemään omaa elokuvaansa, ideatasolla mielenkiintoisista palasista ei lopulta onnistuta kasaamaan toimivaa kerrontaa. Trilogian tuotoksista uusin tippuukin selkeästi sen heikoimmaksi, mikä tuskin hidastaa sarjaa puuskuttamasta eteenpäin.
CREED III
”Creed III:n lyönneistä uupuu niin kohde kuin riittävä voima, jotka jaksaisivat kannatella elokuvaa ensimmäistä erää pidemmälle.”
