Arvostelu Godzilla x Kong: The New Empire on täysin turha tekele ikonisista hirviöistä
Kuva: © 2024 Warner Bros. Entertainment Inc.
Godzilla ja King Kong palaavat takaisin valkokankaalle tylsässä ja mielikuvituksettomassa jatko-osassa.
Ensi-ilta: 27.3.2024
Alkuperäisnimi: Godzilla x Kong: The New Empire
Ohjaus: Adam Wingard
Käsikirjoitus: Terry Rossio, Adam Wingard, Simon Barrett & Jeremy Slater
Pääosissa: Rebecca Hall, Brian Tyree Henry, Kaylee Hottle & Dan Stevens
Pituus: 115 minuuttia
Ikäraja: K12
Legendary Picturesin vuonna 2014 käynnistynyt MonsterVerse saapui muutama vuosi sitten loogiseen päätökseen, kun Godzilla vs. Kong (2021) työnsi valkokankaan titaanit samaan kehään. Fanit saivat viimein kokea ikonisten Godzillan ja King Kongin välisen yhteenoton koko komeudessaan. Pölyn – ja pilvenpiirtäjien – laskeutuessa katsojat jätettiin tuumimaan, mihin tästä oikein edettäisiin seuraavaksi.
Upouuden Godzilla x Kong: The New Empiren jälkeen samaa kysymystä mietitään yhä.
Edellisen osan ohjannut Adam Wingard palaa tuoreen monsterirymistelyn ohjaajaksi, kun taas käsikirjoitustiimi on korvattu kokonaan Terry Rossiolla, Simon Barrettilla ja Jeremy Slaterilla.
Joitain vuosia titaanien aiemman yhteenoton jälkeen sijoittuva Godzilla x Kong: The New Empire seuraa kaksikkoa näiden otettua taas haltuunsa omat puolet maapallosta; Godzilla maanpäällisen ja King Kong maanalaisen onton Maan. Ihmiskunta on puolestaan opetellut elämään näiden lomassa uusiksi pari pykälää nokkimisjärjestyksessä alaspäin, kunnes mysteerinen signaali nostaa kunkin kolmikon suomut ja karvat pystyyn.
Juoni ei tosin etene juuri premissiään pidemmälle saati vie monsteriuniversumia sen pidemmälle, mikä saa uutukaisen haiskahtamaan lähinnä nopeasti rahan perässä tehdyltä jatkolta. Osaltaan Godzilla vs. Kong oli myös se monien odottama loppuhuipentuma, jonka seuraajalta kaivattaisiin entistä korkeampia panoksia ja näyttävämpää spektaakkelia.
Godzilla x Kong: The New Empire ei siihen kuitenkaan pysty.
Kuva: © 2024 Warner Bros. Entertainment Inc.
Ihmisten matkassa jälleen
Godzilla x Kong: The New Empiren käsikirjoituksen suurin synti on edelleen pidättäytyminen liian tiukasti ihmisten kelkassa senkin jälkeen, kun elokuvasarja itsessään on luovuttanut vallan jo jäteilleen. Näkökulma toimi vielä erinomaisesti Godzillan (2014) ja Kong: Skull Islandin (2017) kohdalla, kun titaaneja esiteltiin katsojille. Sen jälkeen fokus on siirretty yhä enenevässä määrin massiivisten hirviöiden välisiin yhteenottoihin, jolloin ihmiset ovat olleet lähinnä hidaste. Godzilla x Kongin kohdalla tämä näkyy entistä vahvemmin, kun elokuvalla saati hahmoilla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa.
Huvittavasti elokuvasarja on jälleen pyyhkinyt valtaosan aiemmissa osissa nähdyistä hahmoista ja näyttelijöistä, joista takaisin palaavat ainoastaan Rebecca Hall, Brian Tyree Henry sekä Kaylee Hottle. Näiden rinnalla päärooleihin tuodaan uutta verta Dan Stevensin ja sivuosien osalta Alex Fernsin ja Fala Chenin johdolla. Ihmismäärä on tällä kertaa onneksi supistettu vain yhdeksi seurattavaksi ryhmäksi, mutta tästä huolimatta juoni junnaa paikallaan ja tarjoaa lopulta hyvin vähän mitään mielenkiintoista. Koko tapahtumaketjun käynnistävä signaalikin tuntuu lopulta täysin yhdentekevältä syyltä saada hahmot vain oikeaan paikkaan loppukäräjöintiä varten.
Kuva: © 2024 Warner Bros. Entertainment Inc.
Tunnelmaltaan elokuva jatkaa puolestaan edeltäjänsä vanavedessä oudossa risteymässä, jossa titaanit esitetään eksistentiaalisena uhkana ihmiskunnalle, mutta jota yksikään hahmo ei ota tosissaan. Raina eteneekin varsin kevyenä ja usein huumoriin nojaavassa etukenossa, jossa pääasiallinen valta on annettu Brian Tyree Henryn esittämälle podcastaajalle. Hahmon kautta kerrotut vitsit tuntuvat kuitenkin väsähtäneiltä piikeiltä viime vuosikymmenen villityksiin.
Stevens tuo kylkeen hieman rennompaa surffarigroovia, minkä lisäksi elokuva itsessään flirttailee puhtaan kasarimeiningin suuntaan. Neonsävytteistä värimaailmaa, kasarirokkia ja muuta 80-luvun estetiikkaa olisi suonut mieluusti hyödynnettävän enemmänkin, sillä nyt se jää lähinnä oudoksi aivopieruksi, jonka huomaa kuin vaivihkaa leijailleen sieraimiin epämiellyttävän harvakseltaan ja turhaan.
Kuva: © 2024 Warner Bros. Entertainment Inc.
Eivätkä hirviötkään jaksa
Ihmisten parissa vietetty aika on lisäksi pois nimikkohahmojen bravuurilta, jota on ensinnäkin liian vähän ja joka toisekseen jää vieläpä hampaattomaksi. Kaksikosta King Kong on oikeastaan ainoa merkittävää tekemistä saava titaani tämän etsiessä lajitovereitaan onton Maan uumenista. Hahmon inhimillistäminen saa tältä osin jatkoa edellisistä osista, mutta suuria tunteita saati kehitystä on suotta odotella ennen seuraavaa vääjäämätöntä elokuvaa.
Jäljelle jää siten itse toiminta, joka ei kuitenkaan yllä edeltäjien tasolle – tai edes kovin mieleenpainuvaksi.
Uudet pahikset ovat yhtä lailla kovin mitään sanomattomia ilmestyksiä, eivätkä yllä lähellekään uhkaavuudessaan tai toiminnan näyttävyydessä vaikkapa Mechagodzillan tasolle. Hirviöt kyllä ottavat toisistaan mittaa ennen pitkää, mutta niin taisteluiden koreografia kuin erikoistehosteet eivät juuri päätä hurraa. Jälkimmäiset ovat yleisesti ottaen ihan hyvää jälkeä, mutta ne eivät missään vaiheessa onnistu säväyttämään. Elokuvaa katsellessa herääkin väistämättä kysymys, ovatko suuren budjetin tehosteleffat ylittäneet viimein rajan, jolloin tekijät eivät yksinkertaisesti riitä vaadittujen efektien riittävään viimeistelyyn ja vähempi olisi yksinkertaisesti parempi. Ja kun kyseessä on lopulta tyylipuhdas tehosteleffa, toteutusta ei voi pitää järin onnistuneena.
Kuva: © 2024 Warner Bros. Entertainment Inc.
Ehkä suurin outous erikoistehosteissa on lopulta se, kuinka mitättömiltä elokuvan valtaviksi tarkoitetut titaanit usein näyttävät. Kohtausten perspektiivi sekä hirviöiden fyysisyys on usein todella outo, jolloin näiden kokoluokka tuntuu massiivisuuden sijaan pikkuriikkisiltä. Pilvenpiirtäjien korkuisten monstereiden sijaan King Kong ja Godzilla tuntuvat pahimmillaan vain hieman ihmisiä isommilta, mikä latistaa suoraan toimintakohtausten tehoa.
Hirviöt eivät tunnu taistelevan milloinkaan ihmisasutusten seassa, vaan näiden pohjalta tehdyissä miniatyyrilavasteissa, mikä aiheuttaa toisinaan jopa huvitusta. Tältä osin Guillermo del Toron jo yli vuosikymmenen vanha Pacific Rim vie Godzilla x Kongia sata-nolla.
Monsteriuniversumia jatkava Godzilla x Kong: The New Empire tuntuu turhalta ja paikoin jopa puuduttavalta täytteeltä, jonka anti jää vaisuksi. Toiminnannälkäisille siitä uupuu maukas rytinä, tehostefriikeille tyydyttävä silmäkarkki ja juonta kaipaavat ei sitä edes odotakaan.
Lopputekstien päätteeksi päällimmäisenä mielessä pyörii lähinnä, miksi tämä edes tehtiin.
GODZILLA X KONG: THE NEW EMPIRE
”MonsterVersen uusin suunta ei suoranaisesti vakuuta saati innosta.”
