Arvostelu | HBO Nordicin Lovecraft Country on komea kauhusarja, jossa on jopa liikaa omaperäisiä ideoita

16.08.2020 09:59 | Aki Lehti

Kesän tärkein sarja Lovecraft Country tarjoaa paljon muutakin kuin monstereita ja kauhua.

HBO:n kymmenestä jaksosta koostuvaa Lovecraft Country -sarjaa mainostetaan luonnollisesti J.J. Abramsin ja Jordan Peelen nimillä. He toimivat teoksen vastaavina tuottajina, mutta sarjan luoja, pääpäsmäri ja käsikirjoittaja on Misha Green, jonka nimi ei taida olla kovin monelle tuttu. Hän on aiemmin käsikirjoittanut muun muassa Heroes– ja Sons of Anarchy -sarjoja sekä vastasi vallan mainiosta Underground-sarjasta.

Lovecraft Country perustuu Matt Ruffin saman nimiseen, vuonna 2016 julkaistuun kirjaan, jonka oikeista ja yliluonnollisista kamaluuksista kertoneet tarinat kietoutuivat löyhästi toisiinsa. Green on muokannut kirjasta tämän vuoden sekopäisimmän sarjan, joka sinkoilee lähes päättömästi joka suuntaan, hyppii genrestä ja tyylistä toiseen, mutta pysyy silti jollain ilveellä kasassa. Kaiken lisäksi Lovecraft Countrylla on painavaa sanottavaa, jonka ohessa se onnistuu myös viihdyttämään. Sarja on myös alkuperäisteosta yhtenäisempi teos.

Kantavana ideana on sekoittaa kauhua ja fantasiaa, joka imaisee katsojan saman tien mukaansa, mutta monstereiden ja yliluonnollisten asioiden alta löytyy jotain aivan muuta, vähän samaan tyyliin kuin Peelen Get Out – ja Us -elokuvissa. Vaikka sarja sijoittuukin 1950-luvulle, niin se käsittelee sekä rasismia Yhdysvalloissa kautta aikojen että kommentoi vähemmistöjen asemaa nykyhetkessä.

Pääosassa on esimerkiksi Da 5 Bloods – ja The Last Black Man in San Francisco -elokuvista tuttu Jonathan Majors, joka esittää Korean sodan veteraani Atticusta, jonka tapaamme bussin takaosasta tummaihoisille tarkoitetulta istumapaikalta lukemassa. H.P. Lovecraftin, Edgar Rice Burroughsin ja muiden pulp-kirjailijoiden scifi- ja kauhutarinoita fanittava Atticus yrittää jättää huomiotta esimerkiksi Lovecraftin avoimen rasismin.

”Tarinat ovat samanlaisia kuin ihmiset. Heidän vikojaan täytyy vain yrittää sietää ja keskittyä hyviin puoliin”, Atticus toteaa.

Vaikka sarja ammentaakin Lovecraftin teoksista, niin se heiluttaa samalla keskisormea suoraan kirjailijan naaman edessä, keikauttaen hänen maailmankuvansa päälaelleen. Lovecraft Countryssa tummaihoiset ja muut vähemmistöt eivät ole uhka tai yksi pahuuden ilmentymistä, vaan päähenkilöitä. Lovecraftin muinaisten monstereiden lisäksi sarjan todellisia pahiksia ovat valkoihoiset, jotka ovat lähes poikkeuksetta rasistisia hirviöitä.

Atticus on saanut Montrose-isältään (Michael Kenneth Williams) kirjeen, jossa tämä höpisee omituisia perheen piilossa pidetystä verenperinnöstä, jonka salaisuus löytyy Ardhamin pikkukaupungista. Isäukko on kadonnut Chicagosta, joten Atticus lähtee roadtripille Uuden-Englannin maaseudulle yhdessä setänsä Georgen (Courtney B. Vance) ja lapsuudenystävänsä Letin (Jurnee Smollet) kanssa. Kolmikko kohtaa matkallaan yliluonnollisia kauheuksia, salaisia kultteja, hirviöitä, toinen toistaan rasistisempia ihmisiä ja kaupunkeja joihin tummaihoisilla ei ole mitään asiaa auringonlaskun jälkeen.

Kahteen osaan jaettu pilottijakso on kuitenkin vain alkusoittoa, sillä sarja lähtee kunnolla käyntiin vasta ensimmäisen seikkailun jälkeen. Kauden kantava juoni etenee tietysti joka jaksossa, mutta episodit ovat hieman yllättäen niin sanottuja ”viikon monsteri” -jaksoja, joita nykyään näkee harvoin tv-sarjoissa.

Sankarimme seikkailevat salaisissa maanalaisissa tunneleissa kuin Indiana Jones, käyvät kummitustalossa, kohtaavat muodonmuuttajan ja niin edelleen. Kertomus loikkii ympäriinsä, tyylistä sekä paikasta toiseen. Yhdistävänä tekijänä joka jaksossa on se, että oikeat ihmiset voivat olla vähintäänkin yhtä pahoja hirviöitä kuin yliluonnolliset.

Lovecraft Country on ängetty melkeinpä liian täyteen ideoita ja juonenkäänteitä. Se sekoittaa kauhua, spekulatiivista fiktiota, pulpia, vanhan ajan seikkailukertomuksia, ihmissuhdedraamaa ja komediaa. Överit ovat koko ajan lähellä, mutta paketti ei silti leviä käsiin. Asiaa auttaa sarjan rakenne, jossa jaksot ovat melkein omia kokonaisuuksiaan.

Rönsyileväksi kauhusarjaksi Lovecraft Country ei ole kovin pelottava, mutta gorea on mukana reippaasti joka jaksossa. Viides episodi on yököttävyydessään aivan omaa luokkaansa ja sitä katsoessa jopa splatter-kauhun ystävälle tuli hieman huono olo. Turboahdettu sarja on paikoittain ahdistavan synkkä, mutta myös viihdyttävä.

Saimme sarjasta katsottavaksi viisi jaksoa, joiden aikana sen tyyli ja kantavat ideat tulevat enemmän kuin hyvin selville. Toivottavasti teoksen toinen puolisko tarjoaa enemmän syitä välittää sen päähenkilöistä. Alkupuoli avaa suht hyvin mitkä sen päähenkilöiden taustat ovat, mutta vielä tässä vaiheessa jää turhan epäselväksi se, että keitä nämä ihmiset oikeasti ovat. Heidän motivaationsa tehdä asioita ja valintoja hukkuvat turhan usein monisyisen mytologian, monstereiden ja meuhkaamisen sekaan.

Lovecraft Country alkaa HBO Nordicilla maanantaina 17. elokuuta. Uudet jaksot tulevat tarjolle aina maanantaisin.

Muropaketin uusimmat