Arvostelu Late Night with the Devil on omaperäinen found footage -kauhuelokuva, jonka erikoistehosteet ällöttävät

Late Night with the Devil on genrensä mittapuulla toimivaa kauhua, joka ei silti juuri pelota.

Ensi-ilta: 02.09.2024. (VOD-myyntiversio)
Alkuperäisnimi: Late Night with the Devil
Ohjaus: Colin Cairnes & Cameron Cairnes
Käsikirjoitus: Colin Cairnes & Cameron Cairnes
Pääosissa: David Dastmalchian, Laura Gordon, Ian Bliss, Fayssal Bazzi, Ingrid Torelli & Rhys Auteri
Pituus: 95 minuuttia
Ikäraja: K16

Suomen valkokankaat kiertänyt Late Night with the Devil tuli meillä tänään vihdoinkin myyntiin digitaalisesti. Vuokraversio seuraa perässä 16. syyskuuta. Pikkubudjetin omaperäinen ja oivaltavakin Late Night with the Devil on found footage -genren kauhuelokuva, jonka suorassa tv-lähetyksessä nähtävä manaus on kiinnostavampi ideana kuin valmiina elokuvana.

Pääosin autenttiselta 1970-luvun talk show’lta näyttävä Late Night with the Devil tarjoaa muutaman kuvottavuudessaan vakuuttavan erikoistehostekohtauksen. Elokuvassa on hyvää myös Dyyni -ja Oppenheimer-elokuvien sivuosissa nähty David Dastmalchian, joka tekee pääosaroolissa suurilta osin mainiota työtä.

Late Night with the Devil ei kuitenkaan sukella tarpeeksi syvälle korkealentoiseen ideaansa. Tarina tv-lähetyksessä suorana nähtävästä demonista lipsahtaa liikaakin osittain ilmeisen tahallisen kitschin puolelle. Pelottavaksi hehkutettu leffa on kaikkea muuta.

Vuoteen 1977 sijoittuva elokuva on olevinaan arkistojen uumeniin haudattu Night Owls with Jack Delroy -ohjelman jakso, jonka pohjalta on tehty dokumentti. Dastmalchian esittää myöhäisillan -ohjelman juontaja Jack Delroyta, jonka elämää ja taustoja esitellään mukadokkarimaisessa prologissa.

Kuva: © IFC Films

Liikaa infoa heti alkuun

Alkutiivistelmä iskee faktoja kehiin liikaa, paljasten turhan paljon päähenkilön motiiveista ja erityisesti taustoista. Late Night with the Devil toimisi paremmin, jos se vain nakkaisi katsojan keskellä suoraa tv-lähetystä. Kertomalla turhan reippaasti Delroysta Illuminati-kytkyineen elokuva laittaa katsojan vain odottamaan loppuhuipennusta heti alkumetreiltä lähtien.

Halloweenina 1977 suorana esitetty sarjan jakso on Delroyn tilaisuus vihdoinkin päihittää kilpailijansa Johnny Carson katsoluvuissa. Idea on viedä pelotteluspesiaalijakso uusille leveleille näyttemällä oikeita yliluonnollisuuksia suorassa lähetyksessä.

Vain jokin aika sitten vaimonsa syövälle menettäneellä Delroylla on kaikki pelissä Halloween-spesiaalissa ja sen katsojaluvuissa. Studioon raahataan ensin Manaaja-tyyliin oksentamaan päätyvä Christou-selvänäkijä (Fayssal Bazzi), jonka yliluonnollisen kanssa kommunikointia yrittää todistaa huijaukseksi asialle omistautunut Carmichael the Conjurer (Ian Bliss).

Livelähetys lähtee lopullisesti lapasesta kun studiovieraiksi saapuu tohtori ja parapsykologi June (Laura Gordon) yhdessä teini-ikäisen tyttärensä Lillyn (Ingrid Torelli) kanssa. Satanistiseen kulttiin vastoin tahtoaan aiemmin kuuluneen nuoren naisen sisällä asuu demoni, joka luvataan tuoda esiin suorassa lähetyksessä.

Kuva: © IFC Films

Äklöttäviä erikoistehosteita

Juontaja Delroy ja limainen tuottajansa Leo (Josh Quong Tart) ovat tehneet yliluonnolliseen keskittyviä Halloween-erikoisjaksoja jo useamman kerran. Toisiinsa kytkeytyvät vieraat ja mahdolliset oikeat pahuuden voimat ovat juontajalle ja kokkelia jatkuvasti imuroivalla tuottajalle mahdollisuus todelliseen tähteyteen.

Livelähetys muuttuu loppua kohti kaaottisemmaksi, omituisemmaksi ja äklöttävämmäksi. Elokuvan ohjanneilla, käsikirjoittaneilla ja leikanneilla Colin ja Cameron Cairnesilla ja tekijätiimillä on selvästi ollut hauskaa. Late Night with the Devil tuntuu paikoin jopa liikaa omaksi iloksi kuvatulta sekoilulta, jonka kameran edessä tehdyt erikoistehosteet onnistuvat kuitenkin kuvottamaan. Kehuja ansaitsee myös vaatetus, lavasteet ja visuaalinen ilme ylipäätään, joka melkein onnistuu huijaamaan kyseessä olevan aidon 1970-luvun tv-ohjelman materiaalin.

Jo keväällä elokuvan USA:n ensi-illan aikoihin kritiikkiä keränneet tekoälyn avustuksella luodut ohjelman välianimaatiot ja logot pomppaavat liikaa silmille muuten vakuuttavien visuaalien seasta. Ne eivät ole läheskään niin suuressa roolissa kuin on annettu ymmärtää. Muutama tekoälykuva ei todellakaan pilaa koko elokuvaa, mutta oikean ihmisen tekemänä ne eivät olisi kovinkaan paljon kustantaneet.

Kuvaaja Matthew Templen kamera kulkee ja liukuu mainostaukojen aikana lavasteiden takana hieman liikaa tyyliin, josta tulee mieleen vasta 1980-luvulla Martin Scorsesen ja Robert Altmanin tavaramerkeiksi muodostuneet kamera-ajot.

Kuva: © IFC Films

Found footage -kauhua paremmasta päästä

Dastmalchian esittää omahyväistä Delroyta mainiosti, mutta hahmo kaipaisi lisää karismaa. Miestä on hankala uskoa suosituksi late night -juontajaksi.

Kulissien takana juontaja Delroy paljastuu häikäilemättömäksi hyväksikäyttäjäksi, joka on valmis tekemään mitä tahansa katsojalukujen ja menestyksen eteen. Epäselväksi jää se, miksi suoraa tv-lähetystä varten olisi aikoinaan kuvattu mainosten aikana usemman kameran voimin dokumenttimaista materiaalia.

Useamman oikean yhdysvaltalaisen 1970-luvun myöhäisillan ohjelman oikeat kauheudet hyväksikäyttötapauksineen ovat huomattavasti äklöttävämpää materiaalia kuin Late Night with the Devilin yliluonnolliset kamaluudet. Erityisesti leffan loppuhuipennus vanhan koulukunnan tehosteineen tekee vaikutuksen. Suurilta osin teknisesti ja visuaalisesti vakuuttava elokuva on silti turhan kesy.

Late Night with the Devil on kertakäyttökauhuhömppää, jonka järkyttäväksi tarkoitettu materiaali viihdyttää, muttei pelota. Omaperäisestä premissistä olisi saanut paljon enemmänkin irti. Found footage -kauhuleffaksi teos on silti paremmasta päästä.

LATE NIGHT WITH THE DEVIL

”Late Night with the Devil lipsahtaa liikaa tahallisen kitschin puolelle. Pelottavaksi hehkutettu leffa on kaikkea muuta.”