Arvostelu: Luc Bessonin Valerian-tieteisseikkailu on kaunis ja kammottavan kamala avaruusooppera

26.07.2017 11:36 | Aki Lehti | 4900

Valerian-sarjakuviin perustuva avaruusseikkailu on 200 miljoonalla eurolla tehty hirvitys.


Ensi-ilta: 26.7.2017 / Alkuperäisnimi: Valerian and the City of a Thousand Planets / Ohjaus: Luc Besson / Käsikirjoitus: Luc Besson, Pierre Christin, Jean Claude Mézières  / Pääosissa: Dane DeHaan, Cara Delevingne, Clive Owen, Ethan Hawke, Rihanna / Pituus: 137 minuuttia / Ikäraja: K12


Luc Bessonin Valerian and the City of a Thousand Planets -elokuva on taatusti suuri pettymys Pierre Christinin ja Jean-Claude Mézièresin Valerian-sarjakuvien faneille, sillä sen hahmot eivät muistuta oikeastaan lainkaan esikuviaan. Se ei kuitenkaan ole 200 miljoonan euron jättibudjetilla tehdyn scifiseikkailun suurin ongelma, vaan kauheimmat mokat löytyvät käsittämättömästä juonesta ja hävettävän huonosta kökködialogista.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Besson on aivan selvästi Christinin ja Mézierèsin sarjakuvien kova fani, mutta ei onnistu turboahdetulta Fifth Elementiltä näyttävällä elokuvallaan tuomaan niiden tunnelmaa valkokankaalle. Ohjaaja on jostain syystä päättänyt tehdä Dane DeHaanin esittämästä Valerianista maskuliinisuuden perikuvan, oikein kunnon sankarimiehen, aivan päinvastoin kuin sarjakuvissa. Jos äijäily on Bessonin käsitys parodiasta, niin huti menee. Sarjis kun korosti kaikkea muuta kuin kliseistä mies pelastaa naisen -asetelmaa. Onneksi Cara Delevingnen esittämä avaruusagenttikumppani Laureline on myös kunnon kovis, eikä sentään vain tumput suorina seisova naishahmo.

Valerian näyttää tietysti upealta, mutta 3D on jälleen aivan turha lisä. Suurin osa elokuvasta on pelkkää tietokonetehostetta, ja ihmisnäyttelijöitä lukuun ottamatta leffaa voisi oikeastaan kutsua animaatioksi.

Bessonin mielikuvituksesta kumpuaa toinen toistaan hienompia ja mukavan kahjoja avaruusöttiäisiä, planeettoja, teknisiä vempaimia ja jopa kokonaisia galakseja ja universumeja, jotka kaikessa sekopäisyydessään imaisevat katsojan sisäänsä, tuntuen todellisilta paikoilta. Parhaimmillaan Valerian on aivan alussa, esitellessään ihmiskunnan kehitystä ja siirtymistä pois Maapallon pinnalta. Näemme astronautteja ja kosmonautteja yhteisen avaruushankkeen parissa 1970-luvulla, nykyhetken ja Kansainvälisen avaruusaseman, jonka jälkeen pikakelataan tekninen kehitys ja ihmisten avaruudenvalloituksen tapahtumat parissa minuutissa useamman sata vuotta eteenpäin.

Tästä hypätään Mülin planeetalle, vieraan rodun hippiparatiisiin, jossa avaruusoliot elävät täydessä harmoniassa planeettansa luonnon kanssa. Besson on parhaimmillaan vain katsellessaan luomuksiaan vähän kauempaa, sillä hän osaa esitellä maailmojaan uskottavasti. Valerianin hienoin kohtaus päättyy koko planeetaan räjähdykseen, ja samalla räjähtää ja leviää käsiin myös koko elokuva.

Melkein kahden ja puolen tunnin mittainen elokuva on muilta osin järkyttävä sekasotku, jonka juonikuviota en viitsi avata lainkaan, koska siinä ei sivujuonineen ole yhtikäs mitään järkeä.

DeHaan on parhaimmillaan loistava näyttelijä, mutta Valerianissa hän on aivan väärässä roolissa, yrittäen olla sekoitus nuorta Leonardo DiCapriota ja naistennaurattajaa, jonka jutuista tulee mieleen lähinnä vain mielikuvituksessa tapahtuneet yläasteikäisen teinipojan rehvastelut seksikokemuksillaan. Paremmin mallina tunnettu Cara Delevingnen Laureline osaa pyöritellä silmiään ja virnistellä, ja onhan hänellä hurmaavan tuuheat kulmakarvat, jos sellaisista sattuu pitämään, mutta näytellä nuori nainen ei osaa lainkaan. Minkäänlaista kemiaa hahmojen välillä ei ole, eikä asiaa ainakaan auta nolostuttavan huono dialogi.

Besson haluaa jälleen olla auteur ja tehdä kaiken itse, mutta hänen olisi pitänyt antaa käsikirjoituksensa asiansa osaavan ammattilaisen hiottavaksi tai tehdä yhteistyötä jonkun kanssa, joka olisi osannut ja uskaltanut sanoa Bessonille ei ja tyrmätä tämän ideoita.

VALERIAN AND THE CITY OF A THOUSAND PLANETS

2

”Valerian and the City of a Thousand Planets on parhaimmillaan todella upean ja uskottavan näköistä scifiviihdettä, joka pilataan lähes täydellisesti kamalalla käsikirjoituksella ja sietämättömän huonolla dialogilla.”