Arvostelu Muumio-tähti Rachel Weiszin kauhusarja Dead Ringers on pieni ihme
Rachel Weisz tekee uransa parhaimpiin kuuluvan tuplaroolin Dead Ringers -sarjassa. Prime Videon psykologista trilleriä maustetaan body horrorilla, kieroutuneella rakkaustarinalla ja kantaa ottavalla satiirilla.
Prime Videon kuuden jakson mittainen Dead Ringers -minisarja on hämmentävän hyvä uusintaversio. Kuuteen tuntiin on ängetty ehkä liikaakin aiheita, muttta David Cronenbergin saman nimiseen vuoden 1988 elokuvaan perustuva sarja on vähintään yhtä hyvä kuin alkuperäisteos.
Dead Ringers laajentaa elokuvan tarinaa taitavasti. Perusasetelma on molemmissa sama, mutta sarja haarautuu moniin suuntiin. Se ottaa kantaa karmivan mustan huumorin keinoin lukuisiin päivänpolttaviin aiheisiin. Dead Ringers on paljon enemmän kuin uusintaversio. Se seisoo täysin omillaan, leikitellen oksettavan upeasti usean eri genren keinoin.
Heti sarjan ensimmäisestä jaksosta tulee selväksi, ettei Dead Ringers ole helppoa katsottavaa. Ruutuun lävähtää rujoja synnytyskohtauksia, lähikuvia keisarinleikkauksista ja kuolleista sikiöistä. Huima verimäärä ja Rachel Weiszin esittämien identtisten kaksosten tieteen nimissä tekemät karmeudet eivät ole mukana vain shokkiarvon takia. Dead Ringersin body horror -elementit eivät ole itseisarvoista mässäilyä.
Elokuvan tavoin sarja perustuu löyhästi tositapahtumiin, kaksosveljesten Stewart ja Cyril Marcuksen tarinaan ja heistä kirjoitettuun puolifiktiiviseen Twins-kirjaan.
Cronenbergin elokuvassa Jeremy Irons näytteli upean tuplaroolin gynekologiveljeksinä. Sarjassa hahmojen nimet ovat myös Elliott ja Beverly Mantle, mutta tällä kertaa he ovat naisia. Pääosissa nähtävä Rachel Weisz tekee huiman hienoa työtä, uransa parhaisiin kuuluvat roolit.
Kaksosten kiepauttaminen naisiksi tuo tarinaan reippaasti lisäpotkua. Sukupuolen vaihtoon on useita hyviä syitä, alkaen Beverly-siskon omasta tahdosta saada lapsi. Naiset gynekologeina ja tutkijoina tuntuvat vähemmän tungettelevilta. Tästä johtuen myös heidän mielipuoliset tekonsa on helpompi hyväksyä. Katsoja on väkisinkin molempien siskojen puolella, jotka ovat suoraan suomeksi sanottuna seinähulluja. Kumpikin omalla, mutta aivan yhtä sairaalla tavallaan.
Osa Dead Ringersin surrealistisista kohtauksista liukuu tahallisesti tavoittamattomiin, kuin uni jota ei pysty muistamaan vaikka kuinka yrittää. Harhaisen kauniin kuvaston korvaavat tosielämän painajaiset. Kaksosten erottaminen toisistaan on todella helppoa, vaikka välillä on epäselvää mikä on totta ja mikä ei.
Weisz saa näytellä samassa kohtauksessa niin varovaisen syrjäänvetäytyvää kuin raivohullun vimmalla päälle painavaa naista.
Kaksoset erottaa aluksi toisistaan esimerkiksi siitä miten he pitävät hiuksiaan. Jo ensimmäisen jakson aikana unohtuu, että heitä esittää yksi ja sama näyttelijä. Weisz löytää molemmille omat maneerinsa. Ulkomuodon kautta annettuja vinkkejä ei kauan tarvitse. Beverlyn ja Elliottin erottaa toisistaan pelkästä kehonkielestä, tavasta olla ja puhua.
Dead Ringersin visuaalisessa tyylissä on paljon 1980-luvun estetiikkaa. Tumman- ja verenpunainen värimaisema kumartaa Cronenbergin suuntaan, mutta unohtaa elokuvan kliinisen kylmyyden. Sarjan New York ja sen sikarikkaiden ihmisten asuttama Manhattan on kuin omituinen yhdistelmä eri vuosikymmeniä. Tupakkaa palaa kuin 1990-luvulla, mutta teknologia on ultramodernia. Sarjan maailma on vinksallaan, mutta se kommentoi nykyhetkeä.
Myös näytelmäkirjailijana tunnettu sarjan pääasiallinen käsikirjoittaja Alice Birch (Normal People -sarja, The Wonder -elokuva) ottaa esiin esimerkiksi äitiyden, läheisriippuvuuden, addiktion, tieteen tekemisen rajat ja etiikan, luokkayhteiskunnan ja Yhdysvaltain terveydenhoidon tilan. Lähtökohdiltaan sarja on psykologinen trilleri, jota maustetaan kauhulla, kieroutuneella rakkaustarinalla ja kantaa ottavalla satiirilla.
Hedelmöitystutkija-gynekologeista Beverly on muutaman minuutin vanhempaa isosiskoaan ujompi ja idealistisempi. Hän haaveilee synnytyskeskuksesta, joka voisi tarjota kaikille naisille yhtä hyvää hoitoa ja tukea. Räväkämpi Elliott on kiinnostuneempi tutkimuksesta. Hän rikkoo rajoja ja tarpeen tullen lakeja. Lähtökohtana on aluksi siskon hedelmöityshoito, mutta ”raskaus ei ole sairaus” -mantraansa hokiessaan Elliott alkaa muistuttaa yhä enemmän tohtori Frankensteinia.
Kumpikaan siskoista ei ole yksiselitteisen hyvä tai paha.
Sisarukset jakavat elämässään kaiken – kodin, työpaikan, huumeet ja jopa seksikumppanit. Tilanne muuttuu fiktiivisessä Prime Video -sarjassa näyttelevän Genevieven (Britne Oldford) rakastuessa Beverlyyn. Kukin päätyy vuorollaan kolmanneksi pyöräksi. Elliottille mustasukkaisuus on uusi tunne, jota hän ei osaa käsitellä.
Parisuhdekoukerot vievät sarjaa kauhun suuntaan.
Jättiplakaatit mainostavat Genevieven tähdittämää Prime Video -sarjaa Manhattanin kaduilla. Pienet detaljit saavat stoorin tuntumaan uskottavalta. Ne ovat tärkeitä sarjassa, jossa liikutaan miljonäärien ja miljardöörien kera seurapiireissä. Huippurikkaat sisarusten tutkimista rahoittavat ihmiset ovat järjestäen tahallisen sietämättömiä kusipäitä, joihin tavallinen tallaaja ei pysty samaistumaan millään. Se ei tietenkään ole tarkoituskaan.
Yltiörikkaat hahmot mahdollistavat tarkkanäköisen satiirin. Sisarusten on pakko suostua yhteistyöhön Jennifer Ehlen esittämän Rebeccan kanssa. Ihmishirviön jättiomaisuus on peräisin lääkefirmasta, joka on tahkonut mielipuoliset voitot omistajilleen opioideilla. Emily Meade näyttelee Rebeccan Susan-vaimoa, jonka tahto tehdä hyvää tuo sarjaan lisää huumoria. Erittäin omituisia parivaljakoita ja perheitä esitellään enemmänkin. Karmivia yllätyksiä riittää, mutta niitä en halua spoilata.
Melkein kaikki Dead Ringersin aiheet ja hahmot kietoutuvat näppärästi yhteen. Molempia on melkoinen määrä. Vain Poppy Liun näyttelemä taloudenhoitaja ja manageri Greta tuntuu turhalta hahmolta. Gretan juonikuvio on kiehtova, mutta mysteeriä venytetään vähän liian pitkälle.
Dead Ringers sukeltaa vähintään yhtä syviin ja sairaisiin sfääreihin kuin elokuva. Jos Elliott-sisko on kuin tohtori Frankenstein, niin sarja itse on hänen hirviönsä. Kuvottavaan kauhuun sekoittuu sopiva määrä yliampuvaa melodraamaa, jännitystä, huumoria ja painavaa asiaa.
Jos sarjaa välttämättä haluaa kutsua remakeksi, niin Dead Ringers on moderneista uusintaversioista parhaita. Se on fiksu, hauska, järkyttävä, viihdyttävä ja pakottaa pohtimaan vaikeita aiheita. Kevään parasta yllättäjää voi suositella jopa niille, jotka yleensä kavahtavat rankkaa kuvastoa.
Vaikka tekisi kuinka pahaa, niin Dead Ringers kannattaa katsoa pelkästään jo Rachel Weiszin takia.
Sarjan kaikki kuusi jaksoa tulevat tarjolle Prime Videoon perjantaina 21. huhtikuuta.
