Arvostelu Atlas on tyhmä, ruma ja reikäinen roskaelokuva – Netflixille kelpaa selvästi ihan mikä tahansa

Ajankohtaista aihetta tekoälyn merkityksestä kiertelevä, Jennifer Lopezin tähdittämä Atlas on Netflixiltä niin huono scifi-elokuva, että se tekee pelkästään vihaiseksi.

Ensi-ilta (Netflix): 24.5.2024
Alkuperäisnimi: Atlas
Ohjaus: Brad Peyton
Käsikirjoitus: Leo Sardarian & Aron Eli Coleite
Pääosissa: Jennifer Lopez, Simu Liu, Sterling K. Brown, Abraham Popoola & Mark Strong
Pituus: 118 minuuttia
Netflixin oma ikäraja: K13

Netflixillä tuntuu olevan suoranainen missio tehdä nimekkäiden näyttelijöiden kanssa täysin yhdentekeviä elokuvia, joita tuon nimekkään näyttelijän vuoksi päädytään katsomaan julkaisupäivänä sivusilmällä, samalla kun chattaillaan puhelimella kavereiden kanssa, ja unohdetaan saman tien – ellei jopa nukahdeta kesken kaiken.

Entä onko Jennifer Lopezin tähdittämä scifi-seikkailu Atlas juuri tällainen elokuva? Jep, arvasitte aivan oikein.

Ensimmäisen pitkän elokuvansa Atlaksessa tehnyt Leo Sardarian ja tv-sarjojen kanssa pääasiassa puuhaillut Aron Eli Coleite (Locke & Key, The Spiderwick Chronicles) ovat käsikirjoittaneet ajankohtaista aihetta sivuavan höttöseikkailun, jonka sanoma on että tekoäly on paha, mutta ei kaikki tekoäly ole kuitenkaan pahaa.

Atlas kantaa tekoälykeskusteluun kortensa tarjoamalla tuttuakin tutumman skenaarion siitä, kuinka ihmiskunta pitää pelastaa itseltään tuhoamalla kaikki ihmiset. Elokuva tuntuu kuitenkin menevän tarinallisesti kaikessa siitä, missä aita on matalin, ja paketoi tämän kaiken rumaksi digimössöksi.

Katsojana elokuvan vain toivoo loppuvan mahdollisimman pian. Tuska kestää kuitenkin kaksi tuntia.

Kuva: © 2024 Netflix, Inc.

Simu Liu esittää AI-terroristia

Lähitulevaisuuteen sijoittuva Atlas kertoo Jennifer Lopezin esittämästä analyytikosta nimeltä Atlas Shepherd, jonka äiti (Lana Parilla) on aikoinaan luonut Harlaniksi nimeämänsä, Simu Liulta näyttävän tekoälyn. Harlanin on onnistunut ylittää robotiikan ensimmäinen sääntö, mikä koskee ihmisten vahingoittamista. Lopulta se on lainsuojattomana lähtenyt maapallolta kosto prosessoreissaan leimuten.

28 vuotta myöhemmin Harlanin uhka on palannut ja Atlas päättää lähteä Sterling K. Brownin esittämän everstin ja tämän sotilasjoukon mukaan tutkimusmatkalle syvälle avaruuteen etsimään elämäänsä koko iän varjostanutta tekoälyä. Äitinsä työn ja Harlanin vuoksi Atlas suhtautuu tekoälyyn skeptisesti.

Kun tutkimusmatka ei kovinkaan yllättäen menee mönkään, Atlas joutuu asettelemaan prioriteettejaan uudelleen. Ehkä maapallon voi tekoälyltä pelastaa vain toinen tekoäly?

Kuva: Ana Carballosa © 2024 Netflix, Inc.

Reikäinen ja alleviivaava käsikirjoitus

Atlas on niitä scifi-elokuvia, joiden tarinallinen logiikka ei kestä yhtään lähempää tarkastelua. Se voi tarjota pientä viihdykettä niille katsojille, jotka harrastavat elokuvia lähinnä taustaviihteenä ja joita kerronnalliset ongelmat eivät häiritse. Sillä tämähän on scifi-mäiskeen ohella tarkoitettu olemaan humoristinen elokuva ystävyydestä.

Mutta jos olet yhtään sitä sorttia, joka harrastaa vähän liikaa miksi-kysymyksiä ja jota ottaa päähän se, että vieraalla planeetalla noin vaan voi selvitä hengissä pelkällä lisähapella ilman mitään hengityssuojaimia, tai kun valtavan operaation läpikäynti jätetään viimeiseen puoleen tuntiin eikä siinäkään vaiheessa kuunnella asiantuntijaa, tai kun analyyttisesti kaikkeen suhtautuva ihminen alkaa yhtäkkiä tunteilla koneille, Atlas ei ole sinun elokuvasi.

Atlaksen on ohjannut Brad Peyton, joka on tunnettu isosta, mutta ei niin kovin laadukkaasta mäiskeestä. Aiemmin hän on ohjannut muun muassa Dwayne Johnsonin katastrofielokuvan San Andreas (2015) ja samaisen Johnsonin toimintaseikkailun Rampage (2018) – sekä yhden Kissat ja koirat -seikkailun (Katti Katalan kosto) vuonna 2010. Tähän tosin pitää disclaimerina sanoa, että ei eläinelokuvien tekeminen automaattisesti tee ohjaajasta huonoa, senhän todistaa George Millerkin.

Eikä aivottomuudessakaan ole välttämättä mitään vikaa, jos se on osattu tehdä hyvin, kieli poskessa tai itse oma aivottomuus tiedostaen. Atlas kuitenkin yrittää olla oikea scifi-elokuva. Reikäinen höttömateriaali ei tähän kuitenkaan taivu, eikä siitä olisi saanut kunnollista elokuvaa edes Ridley Scott.

Jennifer Lopezia riepotellaan

Jennifer Lopez joutuu kohdeplaneetalla pukeutumaan robottiin, joka muistuttaa monella tapaa Avatar-elokuvien ihmisten robottipukuja. Tuossa häkkyrässä häntä heitellään niin kipeän näköisesti, että hahmon olisi luullut jo ensimmäisen kerran jälkeen oppivan turvavöiden käytön.

Lopezissa itsessään ei sinänsä ole mitään vikaa. Hänen Atlaksensa on kofeiinilla käyvä, yliälykäs ihmisvihaaja, joka elokuvan aikana oppii avautumaan. Tämä kaikki on kuitenkin käsikirjoitettu niin juustoisesti, että katsojallakin tuntuu cheddar liimautuvan kitalakeen. Visuaaliset elementit ja takaumat alleviivaavat tapahtumien kulkua niin, ettei katsojan tarvitse ajatella lainkaan itse.

Kuva: Ana Carballosa © 2024 Netflix, Inc.

Rumakin vielä

Atlaksen kaltaisessa scifi-elokuvassa visuaalinen kieli on tärkeää. Elokuvan iso budjetti on tuhlattu keskinkertaisiin efekteihin, joiden tekijät tuntuvat ajatelleen, että enemmän on parempi.

Kohdeplaneetta näyttää suurimmaksi osaksi kammottavan rumalta. Ja rumalla tarkoitan tässä halvan näköistä. Planeetta on kuin jonkinlainen maapallon, Pandoran ja Mustafarin sekoitus, jonka vuoristot ja kumisen näköiset kuusenkuvatukset tuovat mieleen jonkin vanhan lastenanimaation. Näissä kohtauksissa ei voi kuin ihmetellä, miksi niitä ei ole leikattu valmiista, kahdeksi tunniksi venytetystä elokuvasta pois, jos resurssit ovat loppuneet kesken. Yksityiskohtaisemmassa luonnon kuvauksessa on pientä avatarmaista yritystä.

Avaruustaistelussa viuhuu vauhdilla suuri määrä robotteja, eikä katsojalla ole mitään käsitystä kuka on kuka ja mitä tapahtuu. Ehkä tarkoituskin on olla sekava, sillä suurin osa porukasta joka tapauksessa on pelkkää tykinruokaa. Pääasiahan on, että Lopezin hahmo saadaan elossa perille asti kasvamaan ihmisenä.

Atlas on pitkästä aikaa elokuva, joka saa pelkästään vihaiseksi. Toimintaa kaipaavien suosittelenkin mieluummin menemään elokuvateatteriin katsomaan Furiosan.

ATLAS

”Jennifer Lopezin tähdittämä Atlas on tuttua ja turvallista, aivotonta scifi-bulkkia Netflixiltä.”