Arvostelu Furiosa on upea toimintaelokuva, jota katsoessa Mad Maxia ei tule ikävä
Kuva: © 2024 Warner Bros. Entertainment Inc.
Mad Max: Fury Roadin esiosana ja sielunsisarena toimiva Furiosa: A Mad Max Saga on komea toimintadraama, jossa itse Maxin puuttumista ei jää kaipaamaan.
Ensi-ilta: 24.5.2024
Alkuperäisnimi: Furiosa: A Mad Max Saga
Ohjaus: George Miller
Käsikirjoitus: George Miller & Nico Lathouris
Pääosissa: Anya Taylor-Joy, Chris Hemsworth, Alyla Browne, Tom Burke & Lachy Hulme
Pituus: 148 minuuttia
Ikäraja: K16
“Onko sinussa ainesta tekemään tästä eeppistä?”, kysyy Chris Hemsworthin esittämä Dementus Anya Taylor-Joyn nimihahmolta Furiosa: A Mad Max Saga -elokuvassa. Kysymys voitaisiin hyvinkin esittää myös ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja George Millerille. Hänen uusin toimintaelokuvansa todistaa, että kyllä, lähes 80-vuotiaassa Millerissä todellakin on ainesta tekemään jotain eeppistä – yhä edelleen.
Vuonna 1979 julkaistusta, ensimmäisestä Mel Gibsonin tähdittämästä Mad Maxista lähtien George Miller on palannut maailmanlopun jälkeiseen maailmaansa jo 45 vuoden ajan. Furiosa: A Mad Max Saga toimii esiosana vuoden 2015 Mad Max Fury Roadille. Samalla se laajentaa Asfalttisoturin maailmaa kertomalla Fury Roadista tutun Furiosan syntytarinan, ja tarjoamalla samalla lisää taustoja joutomaan jengien välisiin suhteisiin.
Mad Max: Fury Road on suoraviivaisen täydellinen toimintaelokuva, mutta Furiosaan Miller ottaa erilaisen lähestymistavan. Elokuva saattelee kohti Fury Roadin tapahtumia, mutta tarjoaa taustan sille, miksi Charlize Theronin edellisessä elokuvassa esittämä Imperator Furiosa on päättänyt ryhtyä valtaapitäviä uhmaavaksi kapinalliseksi.
Lopputulos on Fury Roadin visuaalinen ja tekninen sielunsisar, mutta kerrontansa ja rytmityksensä osalta Furiosa on aivan erilainen elokuva. Uusi elokuva sukeltaa syvemmälle päähahmonsa olemukseen, taustaan ja syihin, mitä pääosaan Furiosan nuoremmaksi versioksi roolitettu Anya Taylor-Joy vähien vuorosanojensa, mutta suurten ja ilmeikkäiden silmiensä kautta näyttelee erinomaisesti.
Kuva: © 2024 Warner Bros. Feature Productions Pty Limited and Domain Pictures, LLC.
Furiosan kasvutarina
Furiosa käynnistyy vehreästä paikasta, missä nuori Furiosa (Alyla Browne) ystävineen kerää puusta hedelmiä, kun heidät keskeyttää alueelle rosvoilemaan pölähtänyt prätkäjengi. Nuoresta iästään huolimatta neuvokkaaksi kasvatettu tyttö ei kuitenkaan yksin pärjää raavaille miehille ja joutuu näiden kidnappaamaksi Chris Hemsworthin esittämän jengipomo Dementuksen joukkoihin.
Mad Max -maailman pahisten tapaan myös Dementus on sekoitus sekopäistä suuruudenhulluutta ja teknistä älykkyyttä. Hänen viitataan kokeneen menneisyydessään tragedioita, mutta tämän yksityiskohtiin tai todenperäisyyteen elokuvassa ei paneuduta. George Miller ja Furiosan toinen käsikirjoittaja Nico Lathouris jättävät sen katsojan oman mielikuvituksen varaan.
Dementus haluaa koko ajan vain enemmän, mikä vie hänet lopulta Immortan Joen – jota vuonna 2020 edesmenneen Hugh Keays-Byrnen sijaan esittää tällä kertaa Lachy Hulme – tutulle linnakkeelle julistamaan sotaa. Kahden tyrannin välissä Furiosa kasvaa kohti aikuisuutta ja punoo hiljaisuudessaan omaa suunnitelmaansa.
Kuva: © 2024 Warner Bros. Entertainment Inc.
Nyt mennään ilman Maxia
Furiosa: A Mad Max Saga on ensimmäinen Mad Max -maailmaan sijoittuva elokuva, jossa itse Maxia ei varsinaisesti nähdä lainkaan. Mukana on kuitenkin Tom Burken esittämä “vara-Max”, Praetorian Jack, jolla on Furiosan kasvutarinassa keskeinen rooli. Maxia ei kuitenkaan jää lainkaan kaipaamaan, sillä hänen tehtävänsä vastavirtaan uivana oikeuden puolustajana hoitaa ansiokkaasti Furiosa, jonka rooliin Taylor-Joy sopii lähes yhtä täydellisesti kuin Charlize Theron edellisessä elokuvassa.
Anya Taylor-Joy joutuu näyttelemään koko roolinsa hyvin fyysisesti ja kommunikoimaan pääosin pelkillä silmillään, sillä Miller ei ole antanut hänelle vuorosanoja kuin kourallisen. Hahmon kasvutarina avautuu näin katsojalle vaikuttavan näköisenä sisäisenä kamppailuna, joka jää elokuvan jälkeen mieleen samaan tapaan kuin Theronin versio edellisessä elokuvassa.
Chris Hemsworth pääsee vaihteeksi esittämään sankarin sijaan pahista ja näyttelijä selvästikin nauttii tästä. On kuitenkin vain pienen askeleen päässä, ettei hänen Dementuksensa käänny pelkästään koomisen tollon puolelle.
Kuva: © 2024 Warner Bros. Entertainment Inc.
Fury Roadin estetiikka yhdistyy tarinavetoisuuteen
Siinä missä Fury Road on suoraviivaisen toimintavetoinen, on Furiosa huomattavasti laajakatseisempi ja tarinavetoisempi. Useita vuosia kattava kasvutarina on rytmitetty osioihin erillisten otsikoiden alle, mikä tuntuu ensikatselun aikana ja Fury Roadin jälkeisissä tunnelmissa hieman kömpelöltä.
Omalla kohdallani Furiosa vaatikin kaksi katselukertaa, sillä vasta toisella kerralla sain kunnolla päästettyä irti Fury Roadin asettamista (ja siksi erittäin korkeista) odotuksista ja uppouduttua Furiosaan omana elokuvanaan.
Furiosa ei ole edeltäjänsä tapaan aivan yhtä hengästyttävä toimintaooppera, vaan kaiken sodan ja silmittömän tuhon keskellä siinä pyritään pohdiskelemaan myös ihmissuhteita, asioiden syitä ja seurauksia. Mukana sivuviittauksena leijailee myös pieni romanttisempi elementti, joskaan Miller ei sorru alleviivaamaan tätä fyysisesti. Mad Maxin maailmasta seksi yksinkertaisesti puuttuu, mikä on kieltämättä ihan piristävää vaihtelua.
Visuaalisesti, esteettisesti ja teknisesti Furiosa kumpuaa samasta paletista kuin Fury Road. Jätemetallista kyhätyt kulkuvälineet ja logistisesti upean sujuvasti kuvatut toimintakohtaukset näyttävät jälleen mestarillisilta. Elokuva myös kuulostaa hyvältä, sillä moottorin pärinä tuntuu leffateatterin penkissä asti. Tom Holkenborgin musiikki antaa toiminnalle yhtä aikaa syvyyttä ja vauhtia.
Mel Gibsonin tähdittämien Mad Maxien jälkeen George Miller on kieltämättä kivunnut elokuvissaan kokonaan uudelle tasolle. Maailmanlopun jälkeinen maailma on laajentunut harmailta asfalteilta oranssin hiekan sävyttämälle joutomaalle Australian kuivaan keskustaan, missä selviytyjät kyhäävät romuista toinen toistaan mielikuvituksellisempaa teknologiaa, aseita ja kulkuvälineitä. Ja missä resursseiltaan kuihtunut maailma on tehnyt prätkäjengien johtajista julmia, linnakkeissaan diktaattorin elkein eläviä sotapäälliköitä.
Kuva: © 2024 Warner Bros. Entertainment Inc.
Kestää useammankin katselukerran
Kasvu- ja kostotarinaa vauhdittava toiminta on Furiosassa edelleen nautinnollisen komeaa. Tämän George Miller todellakin osaa. Ensimmäinen uuden sotarekan ympärillä viuhuva taistelu on toteutettu logistisesti jokaista yksityiskohtaa kunnioittaen. Kamera seuraa rekan ympärillä tapahtuvaa taistelua eri puolilta yleiskuvasta lähikuvaan sujuvasti vaihdellen, ja saa upeasti kontrolloidut yksityiskohdat suorastaan hyppäämään katsojan silmille – kuka liikkuu, missä liikkuu ja miten liikkuu – kaikkien näiden hallintaa on ilo seurata.
Elokuvassa ihastuttavat myös kohtaukset, missä hirviömäiset kulkuvälineet nyt vain ajetaan läpi jostakin, mistä niiden ei oikeasti luulisi pääsevän läpi. Jyrkät rinteet, monsterirenkaiden alle jäävät autot, kivenlohkareet ja muut esteet eivät pysäytä hengen palolla varustettuja ihmisiä.
On suorastaan hämmentävää, miten monta kertaa joukko erilaisia kulkuvälineitä voidaankaan lähettää pörräämään keskelle aavikkoa ja silti löytää kohtaukseen jotain uutta ja kiinnostavaa näkökulmaa. Heikommissa käsissä tämä voisikin kääntyä kyllästyttäväksi toistoksi, mutta Miller pitää ohjakset käsissään huomattavasti paremmin kuin Ben-Hurin tyyliin vaunullaan ajeleva Dementus.
Toimintakohtauksista löytyy yksityiskohtia varmasti useammankin katselukerran iloksi. Ainakin omalla kohdallani elokuva tuntui toisen, tällä kertaa IMAXissa tehdyn katselun jälkeen vain paranevan.
FURIOSA: A MAD MAX SAGA
”Furiosa seisoo Mad Max Fury Roadin esiosana tanakasti omilla jaloillaan tarinavetoisempana, mutta silti taistelukohtauksiltaan lähes mestarillisena toimintaelokuvana.”
