Arvostelu Omerta 6/12 on näyttävää Suomi-toimintaa, mutta vuoden päästä elokuvasta muistetaan vain kohuotsikot

Omerta 6/12 saapuu valkokankaalle paljastusten ja kauhistelujen saattelemana. Elokuvana kotimainen toimintatrilleri on kuitenkin huomattavasti lehtiotsikoita tylsempi tapaus.

Ensi-ilta: 19.11.2021
Alkuperäisnimi: Omerta 6/12
Ohjaus: Aku Louhimies
Käsikirjoitus: Jari Olavi Rantala, Antti J. Jokinen & Mika Karttunen
Pääosissa: Jasper Pääkkönen, Nanna Blondell & Sverrir Gudnason
Pituus: 115 minuuttia
Ikäraja: K12

Ilkka Remeksen menestyskirjoja on pidetty liian kalliina filmatisoitavaksi kotimaiselle valkokankaalle, mutta tilannettaa lähdettiin muuttamaan vuonna 2019. Tuolloin kirjailijan vuonna 2006 julkaistu 6/12 kerrottiin sovitettavan valkokankaalle ja televisioon. Kunnianhimoisena tavoitteena oli filmata peräti kaksi elokuvaa ja kuusiosainen televisiosarja, joissa olisi nähty kotimaisia eturivin näyttelijöitä ja kameran takana Antti J. Jokinen.

Pari vuotta myöhemmin tuotanto-ongelmissa kärvistellyt Omerta 6/12 saapuu valkokankaalle. Vuodet eivät ole kuitenkaan tehneet hyvää, sillä samalla kun ohjaaja on vaihtunut Jokisesta Aku Louhimieheen projekti on kutistunut yhdeksi elokuvaksi sekä aiottua pienemmäksi neliosaiseksi minisarjaksi. Myös valtaosa suomalaisnäyttelijöistä on lähtenyt lätkimään, ja ainoa alkuperäiskiinnitys on pääosassa edelleen komeileva Jasper Pääkkönen. Eikä hänkään ole kommentoinut ilmeisen ongelmallista tuotantoa järin mairittelevasti vihjaten, että käsikirjoitusta on improvisoitu lennosta.

Ja siltä se vähän vaikuttaakin.

Ilkka Remeksen alkuperäisteoksesta on mukailtu vähän sinnepäin kallellaan oleva käsikirjoitus, jota Jari Olavi Rantala, Antti J. Jokinen ja Mika Karttunen ovat päivittäneet nykypäivään ja laajentaneet aavistuksen globaalimmaksi. Keskiössä on edelleen Suomen itsenäisyyspäivänä tehtävä terrori-isku presidentinlinnaan, mutta muutoin skaalaa on avattu entisestään Euroopan suuntaan. EU:n salaisessa iskuryhmässä toimiva suojelupoliisi Max Tanner (Pääkkönen) joutuukin odotettua isomman salaliiton keskelle yrittäessään suojella Suomen tasavallan presidentin (Robert Enckell) henkeä.

Omerta 6/12 pyrkii kuitenkin levittämään siipiään tätäkin laajemmalle alueelle, mutta ei oikeastaan koskaan onnistu nousemaan lentoon. Elokuva tuntuukin monin paikoin olevan vasta ensimmäinen osa jotain laajempaa tarinaa, vaikka omalla tavallaan käsikirjoitus niputtaa nätisti yhden kertomuksen pakettiin lopputekstien alkaessa. Silti tietynlaiselle poukkoilulle paikasta toiseen ei lopulta saa tyydyttävää lunastusta, vaan elokuva tuntuu suureelliselta vain siitä saatavan itseisarvon vuoksi.

Kyseessä onkin selkeästi iso ja suomalaisessa mittakaavassa kallis tuotanto, jonka kyllä huomaa niin tapahtumapaikkojen kuin kuvauksen osalta. Omerta 6/12 sopisi vallan hyvin myös ulkomaiseen levitykseen, sillä elokuva on käytännössä englanninkielinen. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään Bourne-tason uusi orastava toimintaleffasarja, vaan pikemmin Netflixin kuukausituotannon kaltainen unohdettava rymistys, jonka kyllä katsoo paremman puutteessa.

Toimintatrillerinä Omerta 6/12 yltää juuri keskinkertaisten kollegoidensa rinnalle, ja suurin erottava tekijä on tuotannon kotimaisuus.

Mitättömyydestä kohti keskinkertaisuuttan tuotannon nostaa pitkälti juuri budjetin myötä poltettu raha tapahtumapaikkojen osalta. Visuaalisesti elokuva on varsin näppärää katsottavaa. Myös toimintakohtauksia riittää, mutta liekö kyse sitten suomalaisten toimintakokemuksen puutteesta vai ongelmallisesta tuotannosta, ne jäävät pääosin kovin latteiksi. Esimerkiksi takaa-ajokohtaus Helsingin keskustassa tai tulitaistelu hylätyssä tehtaassa etenevät ilman jännitettä ja ovat rytmitykseltään niin mitäänsanomattomia, etteivät ne siten jää oikein mieleenkään.

Jasper Pääkkösen Tanner tuntuu myös hahmona vähän väärältä valinnalta elokuvaan, sillä roolisuoritus muistuttaa enemmän kasarileffojen yhden miehen armeijoita one-linereineen. Elokuva itsessään pyrkii sen sijaan paljon realistisempaan kerrontaan, jolloin Tanner tuntuu hahmona vääränlaiselta jäänteeltä menneisyydestä. Pääkkönen tosin suoriutuu roolistaan varsin mukiinmenevästi, mutta konteksti on vain väärä.

Trillerinä leffa toimii sen sijaan huomattavasti paremmin, mutta jättää silti päivän päätteeksi enemmän kysymyksiä ilmaan kuin päättää kokonaisuuden tyydyttävästi.

Omerta 6/12 tuntuu pitkälti tuotanto-ongelmiensa uhrilta, jolla olisi voinut olla potentiaalia ihan meneväksi toimintatrilleriksi. Nykyisellään se on visuaalisesti varsin näyttävä ja suomalaisittain poikkeuksellisen suurituotantoinen raina, joka ei kuitenkaan tarjoa mitään järin ihmeellistä.

OMERTA 6/12

”Omerta 6/12 on tyydyttävä toimintatrilleri, mutta ei tarjoa mitään merkittävää.”