Arvostelu Ontto, iloton ja ankea Joker: Folie à Deux on täysin tarpeeton jatko-osa
Kuva: © Warner Bros.
Todd Phillips ja Joaquin Phoenix palaavat rikospaikalle DC:n sarjakuvakustantamon ikonisen Jokerin ääreen, mutta musikaalinen sekasoppa olisi kannattanut jättää tekemättä.
Ensi-ilta: 04.10.2024.
Alkuperäisnimi: Joker: Folie à Deux
Ohjaus: Todd Phillips
Käsikirjoitus: Scott Silver & Todd Phillips
Pääosissa: Joaquin Phoenix, Lady Gaga & Catherine Keener
Pituus: 138 minuuttia
Ikäraja:K16
Todd Phillipsin ohjaama Joker toi vuonna 2019 virkistävän poikkeaman sarjakuvaleffojen värikkääseen ylitarjontaan esittelemällä DC-kustantamon ikonisen hahmon maanjuuritasolla. Joaquin Phoenixin mestarillinen suoritus esitteli katsojalle mielenterveysongelmista kärsivän epäonnistuneen koomikon, joka yritti selviytyä hänen kaltaisiaan huolimattoman yhteiskunnan laitamilla.
Ellei elokuvassa olisi kiusoiteltu toistamiseen hahmon DC-kytköksistä, Jokeria olisi hädin tuskin edes tiennyt supersankarileffaksi.
Ja koska Joker osoittautui lopulta palkituksi, arvostetuksi ja ennen kaikkea taloudellisesti valtavaksi menestykseksi, jatko-osaa ei tarvinnut kuin odottaa. Siitäkin huolimatta, että elokuva oli alkujaan suunniteltu vain itsenäiseksi sovitukseksi, Warner Bros. sai yli miljardi hyvää syytä tuoda katsojat takaisin teattereihin.
Viisi vuotta myöhemmin näyttämö avautuu taas kertaalleen Joker: Folie à Deuxille.
Kuva: © 2024 Warner Bros. Entertainment Inc.
Pellen miljoonat
Pari vuotta edellisen elokuvan tapahtumien jälkeen sijoittuva Joker: Folie à Deux seuraa Arthur Fleckia (Phoenix) tämän odottaessa oikeudenkäyntiään Arkhamin vankimielisairaalassa. Siellä hän tapaa sattumalta kanssapotilas Lee Quinzelin (Lady Gaga), joka palauttaa musiikin takaisin tämän elämään – kirjaimellisesti.
Kaksikon vetäytyessä yhdessä jaettuun hulluuteen Fleckin asianajaja (Catherine Keener) yrittää vakuuttaa oikeuden Fleckin syyntakeettomuudesta. Folie à Deux jatkaa siten ainakin temaattisesti alkuperäisteoksen jäljissä keskittyen päähenkilön mielen syövereihin, joskaan se ei onnistu kaivamaan sen sopukoista mitään kovin uutta tai kiintoisaa.
Käsikirjoittajiksi palaavat Phillips sekä Scott Silver tekevät osin jopa pienen takinkäännön hahmon olemuksen suhteen, mikä seurannee uskollisemmin tavoiteltua maanläheisyyttä, mutta tuntuu samalla alkuperäisessä Jokerissa tietoisesti tehtyjen valintojen ja arvojen pettämiseltä. Oli niistä lopulta mitä mieltä tahansa.
Ja ehkä jos alatekstiä oikein kaivamalla kaivaa, Joker: Folie à Deuxin voi nähdä jonkinlaisena puheenvuoron jatkona hyväksynnän ja huomion tarpeen vaikutuksesta (häiriintyneeseen) yksilöön. Vaan sitten toisaalta elokuva ei itsekään ole tästä kovin kiinnostunut.
Suoraan sanoen tekijät eivät tunnu tietäneen ylipäätään, mitä he jatko-osallaan ovat halunneet.
Kuva: © Warner Bros.
Joker: Folie à Deux on lopulta musikaali ja rakkaustarina, mutta siitä uupuvat niin tunne kuin musiikin voima.
Pääosakaksikkoa esittävät Phoenix ja Gaga loistavat kyllä rooleissaan ja parivaljakon välillä on yleistunnelmaan sopivan alakuloista kemiaa, mutta samaan aikaan Gaga jää elokuvassa yllättävän vähälle käytölle. Hänen esittämä Quinzel on silti onneksi riittävän mysteerinen persoona pitääkseen katsojan otteissaan, joskaan ei välttämättä tekijöiden tarkoittamalla romanttisella tavalla.
Musiikin osalta Phillips jatkaa edeltäjänsä pastissinomaista rakennetta, joskin Martin Scorsesen apinoimisen sijaan vuorossa ovat Hollywoodin kulta-ajan musikaalit. Alkuperäisten kappaleiden sijaan elokuvassa kuullaan lähinnä tunnettuja kappaleita 1900-luvun alkupuoliskolta, mutta näiden tulkinnat jäävät persoonattomiksi ja miltei masentaviksi. Maltillinen tyyli on tosin tekijöiltä jälleen tietoinen valinta, ja kummankin näyttelijän suorituksissa on raakaa rehellisyyttä, mutta useimmat biisit eivät vain toimi tai edes tue kerrontaa. Ne elävät päähenkilöiden kanssa samassa fantasiassa, joka on yhtä synkkä ja iloton kuin näitä ympäröivä maailmakin.
Valitettavasti samainen tunne tarttuu myös katsojaan antamatta mitään takaisin.
Kuva: © 2024 Warner Bros. Ent.
Kohuton, mauton ja tarpeeton
Monella tasolla sotkuisan kaksituntisen jälkeen Joker: Folie à Deuxista ei jää lopulta käteen oikein mitään.
Alkuperäisen elokuvan ratkaisuista voidaan olla montaa mieltä ja kohista, mutta ainakin ne herättivät katsojassa jonkinlaisen tunnereaktion. Folie à Deuxin kohdalla tilanne on tyystin päinvastainen, mitä musikaalin ja vieläpä rakkaustarinan ollessa kyse, voi pitää jopa jonkinlaisena saavutuksena.
Todd Phillipsin ohjaustyötä ei voi kuitenkaan pitää selkeänä rahastuksena, vaikka dollarit ovat eittämättä vaikuttaneet jatkon toteutumiseen. Ongelma on sen sijaan siinä, ettei elokuvalla ole minkäänlaista sanottavaa tai syytä olla olemassa.
Jokeri: Folie à Deux jää pastissiksi ilman omaa ääntä, rakkaustarinaksi ilman tunnetta ja musikaaliksi vaille sydäntä.
JOKER: FOLIE À DEUX
”Joker: Folie à Deux jää tylsäksi, tarpeettomaksi ja ilottomaksi paluuksi DC:n ikonisen superpahiksen mieleen.”
