Arvostelu Suon villi laulu on upea romaani, mutta elokuvaversiosta puuttuvat kirjan rohkeus, riskit ja rosoisuus

30.08.2022 12:52 Helinä Laajalahti

Suon villi laulu pohjautuu Delia Owensin kirjoittamaan, saman nimiseen bestselleriin, joka kertoo syrjäseudulla yksin asustavasta tytöstä, joka joutuu epäillyksi murhasta. Pääosaa Olivia Newmanin ohjaamassa elokuvassa esittää Daisy Edgar-Jones.


Suon villi laulu julisteEnsi-ilta: 2.9.2022
Alkuperäisnimi: Where the Crawdads Sing
Ohjaus: Olivia Newman
Käsikirjoitus: Lucy Alibar, perustuu Delia Owensin kirjoittamaan romaaniin
Pääosissa: Daisy Edgar-Jones, David Strathairn, Taylor John Smith, Harris Dickinson, Michael Hyatt, Sterling Macer, Jr.
Pituus: 126 minuuttia
Ikäraja: K12


Delia Owensin kirjoittama Suon villi laulu (Where the Crawdads Sing) on ollut yksi viime aikojen suuria yllättäjiä kirjarintamalla. Upeasti kirjoitettu romaani saa ulkoasullaan lukijan helposti uskomaan, että kyseessä on romanttinen draamatarina, mutta kansien välistä löytyykin kiehtova murhamysteeri, oikeussalidraama ja luonnontieteellinen herkkuteos.

Elokuvaversion Owensin romaanista on käsikirjoittanut Lucy Alibar, jonka aiempiin tuotoksiin kuuluu muun muassa käsikirjoituksestaan Oscar-ehdokkuuden saanut Beasts of the Southern Wild (2012). Käsikirjoittajavalinta tuntuukin varsin luontevalta, sillä myös Suon villi laulu sijoittuu Yhdysvaltojen eteläosan rämeille.

Suon villiin lauluun Alibar ei kuitenkaan onnistu saamaan samanlaista syvyyttä. Elokuvaversio nimittäin hukkaa huomattavan osan alkuperäismateriaalin rosoisesta viehätyksestä ja vääntää tarinan nuorille aikuisille suunnatun, romanttissävyisen elokuvan muotoon, jossa pussaillaan ja hierotaan nuoria kehoja vastakkain suorastaan raivostuttavan paljon.

Suon villi laulu / Daisy Edgar-Jones

1950-luvulta alkava Suon villi laulu kertoo Clarkien perheen kuopuksena syntyneestä Kyasta, joka perheen hajotessa ja jäsen kerrallaan kaikotessa jää syrjäisen kotitalonsa ainoaksi asukkaaksi. Viinaan menevän ja väkivaltaisen isän (Garrett Dillahunt) kadottua nuori tyttö opettelee selvitymään rämeellä itsekseen, keräten simpukoita veneen polttoainetta ja ruokaa vastaan, mitä hän ostaa syrjäseudun ainoaa kauppaa pitävältä, Sterling Macer Jr.:n ja Michael Hyattin esittämältä pariskunnalta.

Kya on muiden kyläläisten keskuudessa köyhyytensä ja kouluttamattomuutensa vuoksi halveksittava “rämelikka”. Kun kylällä asuva nuorukainen löytyy rämeeltä kuolleena, koko kylän syyttävä, kuolemantuomiota vaativa sormi osoittaa kohti salaperäisenä pidettyä ja puolustuskyvytöntä naista – olipa todisteita tämän syyllisyydestä tai ei.

Avukseen nuoreksi aikuiseksi varttunut Kya (Daisy Edgar-Jones) saa David Strathairnin esittämän, ikääntyneen juristin, joka osaa katsoa naisen elämää myös pintaa syvemmälle.

Suon villi laulu / Daisy Edgar-Jones

Kirjana Suon villi laulu on hyvin tunnelmallinen ja se nostaa tarinassa erityisen keskeiseen osaan rämeen monimuotoisen luonnon ja sen tutkimuksen sekä luonnonsuojelullisen aspektin. Tämä yhdistettynä nuoren Kyan selviytymistaistoon luonnon armoilla tekee tarinasta kaikessa karuudessaan koskettavan kauniin.

Elokuvaversiossa romaanin vahvuudet on jätetty sivuosaan. Nuoren Kyan yksinäisyyden haasteet sivuutetaan läpihuutona ja keskiöön nostetaan tämän sijaan teini-ikäiseksi kasvaneen tytön ystävystyminen ensin Taylor John Smithin esittämän Taten ja myöhemmin Harris Dickinsonin esittämän Chasen kanssa.

Ja tämä tarkoittaa sitä edellä jo mainittua, tarinan kokonaiskuvassa liiallisuuksiin asti menevää romanttista lällyilyä.

Myös murhamysteeri ja karmiva oikeussalidraama jäävät heppoisiin kantimiin romanttisen fantasian polkiessa ne jalkoihinsa.

Suon villi laulu / Daisy Edgar-Jones, David Strathairn

Elokuvana Suon villin laulun rohkeus on kadotettu, tarinalliset koukerot on vedetty masentavan naivilla tavalla suoriksi rohkeamatta poiketa kultaiselta keskitieltä. Olivia Newmanin ohjaus keskittyy kasvutarinaksi muotoiltuun teinifantasiaan, jossa synkemmät sävyt jäävät kadoksiin ja yhteiskunnallinen ja luonnonsuojelullinen sanoma syventämättä.

Lopputulos tuntuukin enemmän televisioelokuvalta kuin valkokankaalle suunnaltulta. Huolimatta siitä, että tarinaa ympäröivä luonto lintuineen ja auringonlaskuineen on upeaa katsottavaa.

Edgar-Jones tekee hyvän roolisuorituksen ihmisten keskuudessa ujona, mutta luonnossa oman elementtinsä löytävänä naisena. Hänen “rämelikkansa” ei kuitenkaan ole täysin uskottava, sillä uuden näköisissä, suhteellisen puhtaissa vaatteissa, siistinä ja tukka harjattuna on vaikea uskoa koko muun kylän hylkivää asennetta häntä kohtaan.

SUON VILLI LAULU

2

”Hittiromaaniin pohjautuva Suon villi laulu hukkaa alkuperäismateriaalin rohkean rosoisuuden ja keskittyy ristiriidattomaan, teinifantasialta tuntuvaan kasvutarinaan.”