Arvostelu: The End of the F**king World -sarja esittelee rakastettavan psykopaattimurhaajan

Netflixin uutuussarja on todella musta ja väkivaltainen komedia kahdesta nuoresta aikuisesta.

Onneksi Netflix osti maailmanlaajuiset esitysoikeudet Englannissa jo viime syksynä nähtyyn The End of the F***ing World -sarjaan, joka perustuu Charles S. Forsmanin sarjakuvaan. Onneksi muun muassa siksi, että nyt laajemman levityksen myötä sarjasta tuskin tehdään vesitettyä jenkkiversiota.

The End of the F***ing World karkaa genremääreitä, mutta on silti niin brittiläinen sarja kuin olla ja voi. Se on erilainen rakkauskertomus, väkivaltainen musta komedia, kasvutarina, trilleri ja vähän kaikkea muutakin. Parin ensimmäisen minuutin aikana tapaamme Jamesin (Alex Lawther), joka pikkupoikana laittoi kätensä rasvakeittimeen tunteakseen edes jotain, alkoi tappaa lemmikkieläimiä, haaveilee nyt murhasta ja kertoo olevansa todennäköisesti psykopaatti. Alyssa (Jessica Barden) on maanisdepresiivinen, kaikkea ja kaikkia vihaava nuori nainen, joka sanoo asiat aivan liian suoraan, lukemattomien rumien sanojen kera. Molemmat päähenkilöt ovat 17-vuotiaita.

Alyssa hakeutuu Jamesin seuraan, koska näkee hänessä itsensä kaltaisen kummajaisen. James taas näkee mahdollisuuden toteuttaa sairaan fantasiansa, eli murhata Alyssan. Hylkiöt kuitenkin rakastuvat, ainakin jollain tasolla ja päättävät lähteä karkumatkalle, jonka tapahtumat liikuttavat, saavat nauramaan ääneen ja tuijottamaan ruutua suu auki hämmästyksestä ja yökötyksestä.

Parivaljakko sopii toisilleen sekä täydellisesti ettei lainkaan, Lawtherin ja Bardenin loistaessa rooleissaan. James ei pysty tuntemaan mitään, kun Alyssa taas tuntee liiankin paljon. Pelkästään nämä simppelit seikat eivät kuitenkaan määritä heitä ihmisinä, sillä hahmot muuttuvat reippaasti kahdeksan jakson aikana ja heistä paljastuu paljon uusia puolia. Toisilleen epätäydellisen täydellisesti sopivat ihmiset onnistuvat selvittämään ainakin osittain sen, kuinka rikkinäisiä he ovat psyykkisesti. Seuraako suhteesta silti mitään hyvää on aivan eri kysymys, sillä karkumatkallaan parivaljakko saa aikaan melkoisen sotkun.

The End of the F***ing World tasapainoilee todella taitavasti komedian ja tragedian välillä. Näppärä käsikirjoitus ja taitavat näyttelijät saavat katsojan välittämään vastenmielisistä hahmoista. Alyssa on rasittava ruikuttaja ja riidanhaastaja, jonka kanssa ei oikeassa elämässä haluaisi olla missään tekemisissä. Tuskin kukaan haluaisi hengata Jamesinkaan kanssa, ainakaan jos tietäisi hänen himonsa ja mitä nuoren miehen pään sisällä liikkuu.

Sarjassa James onnistutaan esittämään rakastettavana psykopaattina ja Alyssa kiehtovana hahmona, joka ei rasita lainkaan, vaikka hetkittäin heidän toivookin saavan rangaistuksen teoistaan. Kummallisen surullisen parivaljakon osapuolet eivät aina onnistu olemaan rehellisiä edes itselleen ja ovat yhtä hämillään kuin katsoja.

Jaksot ovat juuri oikean mittaisia noin 20 minuutin kestossaan. Vaikka mukana on reippaasti takaumia, kertojaääntä ja tyyliteltyjä kohtauksia, niin kaikki tarvittava ehditään tuoda esille. Kahdeksan jakson jälkeen tekee mieli nähdä lisää, mutta sarja päättyy niin, että toivottavasti sille ei tehdä jatkoa.

The End of the F***ing World -sarjaa on todella hankala kuvailla. Väkivaltainen genrehybridi tuskin toimii kaikille, mutta suosittelen silti katsomaan ainakin ensimmäisen jakson. Joko lopetat katsomisen siihen tai huomaat ahmineesi kaikki oikeasti omaperäisen sarjan jaksot putkeen.

The End of the F***ing World tuli tarjolle Netflixiin perjantaina 5. tammikuuta.