Arvostelu Toive ei ole uusi Frozen – Disneyn uutuus tarjoaa katsojille liian tuttua huttua
Toive vie Walt Disney Animation Studiosin 100-vuotisjuhlan kunniaksi koko perheen matkalle kohti unelmia. Disney-fanien rakastamia elementtejä yhdistelevä musikaalianimaatio kulkee niin tuttuja latuja, ettei se onnistu vetäisemään mukaansa seikkailuun samaan tapaan kuin vaikkapa 10 vuoden takainen Frozen.
Ensi-ilta: 15.12.2023
Alkuperäisnimi: Wish
Ohjaus: Chris Buck & Fawn Veerasunthorn
Käsikirjoitus: Jennifer Lee & Allison Moore
Englanninkielisissä ääniosissa: Ariana DeBose, Chris Pine, Alan Tudyk, Victor Garber & Jennifer Kumiyama
Suomenkielisissä ääniosissa: Silja Kutvonen, Markus Niemi, Osku Ärilä, Eero Saarinen & Niina Lahtinen
Pituus: 95 minuuttia
Ikäraja: K7
Disneyn animaatiostudio täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Sen kunniaksi julkaistu uutuusanimaatio Toive (Wish) yhdistelee runsaasti aiemmista Disney-animaatioista tuttuja tarinallisia ja visuaalisia elementtejä kokonaan uudeksi, mutta vahvasti nostalgiaan nojaavaksi tarinaksi.
Jennifer Leen (Frozen-elokuvat) ja Allison Mooren käsikirjoittama Toive kertoo taianomaisesta Rosasin valtakunnasta, jossa kuningas Magnifico (äänenä Chris Pine) näemmäisesti huolehtii alaistensa onnesta. Hänellä on nimittäin kyky irrottaa ihmisen suurin unelma ja säilöä se talteen niin, että ihminen saa elää onnellisena lainkaan haikailematta mahdollisesti tavoittamattomien ja sen vuoksi onnettomuutta tuottavien unelmien perään.
Kerran vuodessa Magnifico kuitenkin arpoo alaistensa joukosta yhden, jonka toive toteutetaan taikuuden avulla.
Rosasissa asustaa myös kaikille ystävällinen tyttö nimeltä Asha (äänenä Ariana DeBose), joka on pääsemässä työhaastatteluun – hänellä on nimittäin mahdollisuus päästä kuninkaan apulaiseksi.
Haastattelussa kuitenkin paljastuu, ettei kuningas ole aivan yhtä hyväsydäminen kuin hän antaa ymmärtää olevansa. Niinpä Asha lausuu illalla toiveen tähdille – ja saa sieltä vastauksen energisen Tähden (joka on kuin Helinä-keijun ja Miss Minutesin sekoitus) muodossa. Yhdessä muine ystävineen – joihin kuuluu muun muassa Alan Tudykin äänellä puhuva vuohi – Asha ja Tähti lähtevät seikkailuun pelastamaan rakasta yhteisöään.
Disney-nostalgian ylistys
Animaation ovat ohjanneet Chris Buck (Frozen-elokuvat) ja Fawn Veerasunthorn (Raya ja viimeinen lohikäärme), jotka yhdistävät elokuvassaan keskenään nostalgisen menneisyyden ja modernin nykyisyyden, ja pyrkivät saattelemaan Disney-tarinat sen myötä kohti tulevaisuutta.
Toive onkin monella eri tavalla kertausta Disneyn animaatiohistoriasta, ja se kytkeytyy Mikki Hiiri -studion satujen perinteiseen ideaan, jossa tähdeltä pyydetään toiveen toteutumista. Elokuva on visuaalisesti kaunis tyylien sekoitus, jossa yhdistyvät keskenään perinteinen 2D-animaatio ja modernimpi 3D-animaatio sekä heleät laulut ja veikeät musikaalihetket.
Disney-satujen joukossa Toive jatkaa viime vuosina ryhdistäytynyttä tarinasuuntausta, missä ihmishahmojen galleria jatkaa monipuolistumistaan. Enää ei myöskään keskitytä pelkkiin rakkausjuttuihin, vaan sadun hahmot pääsevät seikkailemaan, elämään ja kokemaan muitakin tunteita. Elämässä voi olla muitakin toiveita kuin vain “sen ainoan oikean” odotus.
Yliannostus disneymäisyyttä
Tarinan perusrungossa on paljon samoja elementtejä kuin ensimmäisessä kokopitkässä Disney-animaatiossa, vuonna 1937 julkaistussa Lumikissa. On esimerkiksi peilin edessä keimaileva, turhamainen pahis, ja Ashan ystävät ovat kuin Lumikin seitsemän kääpiötä. Eikä Lumikki ole ainoa ikoninen Disney-tarina, joka Toiveesta tulee mieleen. Mukana vilahtelee tuttuja hahmoja ja ideoita monista muistakin Disney-klassikoista, ja pariin otteeseen hulvattomat hetket onnistuvat jopa ihan ilahduttamaankin.
Tuo hieman kyyninen kommentti johtuu siitä, että Toive jää elokuvana hyvin keskinkertaiseksi pyrkiessään kaikin tavoin kulkemaan kultaista keskitietä ja uppoutuessaan nostalgiaan. Aito sadun taikuus jää saavuttamatta, sillä hahmoista jää puuttumaan kunnollinen syvyys, mikä korostuu sinänsä herttaisen, mutta hieman latteaksi jäävän Ashan hahmossa. Sama tasapaksuus vaivaa tarinan keskeisiä risteyskohtia ja konflikteja, mihin jää kaipaamaan tanakampaa otetta.
Elokuvalla yritetään yhdistää menneisyys nykypäivään ja suunnata Disney-tarinat tulevaisuuteen tuttuuden sillan avulla. Joskus nostalgia aiheuttaa rinnassa lämpimän tunteen, mutta tällä kertaa siitä tulee riippakivi, joka estää tulevaisuuteen kurottavan tarinan nousun korkeuksiin.
On vähän ristiriitaista sanoa näin Disney-elokuvasta, mutta tällä kertaa disneymäisyyttä on ihan liikaa. Söpöilyllään ja nostalgiantavoittelullaan Toive aiheuttaa suoranaisen yliannostuksen. Tämä liiallisuus nimittäin turruttaa sen taianomaisuuden, johon tarinalla pyritään.
TOIVE
”Disneyn Toive on ulkoisesti kaunis, mutta tarinallisesti tasapaksuksi jäävä musikaalianimaatio, jossa nähdään suorastaan yliannostus söpöyttä ja nostalgiaa.”