Uusimmat

Arvostelu Netflix-elokuva Troll on yllättävän hyvä fantasiaseikkailu, joka kestää vertailun jopa Hollywoodin jättihitteihin

30.11.2022 09:00 Tuukka Hämäläinen

Norjalainen Troll on henkinen seuraaja kulttileffa Trollhunterille, ja muutenkin oikein viihdyttävä yhdistelmä katastrofia ja seikkailua.


TrollEnsi-ilta: 1.12.2022
Alkuperäisnimi: Troll
Ohjaus: Roar Uthaug
Käsikirjoitus: Espen Aukan, Roar Uthaug
Pääosissa: Ine Marie Wilmann, Kim Falck, Mads Sjøgård Pettersen & Gard B. Eidsvold
Pituus: 103 minuuttia
Ikäraja: K13


Norjassa tehdään hämmästyttävän hyviä genre-leffoja. Sellaiset elokuvat kuten katastrofileffa The Wave (2015), mytologiasta ammentava Mortal (2020) tai vaikkapa historiallinen seikkailu Kon-Tiki (2012) ovat kaikki elokuvia, jotka kestävät vertailun oman genrensä kansainvälisten menestysten kanssa. Nyt listaa voi jatkaa uudella seikkailulla Troll eli Peikko, joka saapuu Netflixiin joulukuun ensimmäinen päivä.

Troll on pätevä yhdistelmä seikkailua ja hirviöleffaa, tietysti pohjoismaisella twistillä. Asialla on The Waven ohjaaja Roar Uthaug, joka on jo ehtinyt osoittaa kansainvälisesti kykynsä tuoreimman Tomb Raiderin (2018) puikoissa.

Nyt Uthaug on palannut Norjaan, ja Troll ammentaa aineksensa maan omasta kansanperinteestä. Tapahtumat alkavat vyöryä eteenpäin, kun vuoriston läpi kulkevalla tunnelityömaalla tehdään uusi räjäytys, joka päästää valloilleen muinaisen olennon. Hätiin hälytetään paleobiologi Nora Tidemann (Ine Marie Wilmann), jolle isänsä Tobias (Gard B. Eidsvold) on aikanaan opettanut kaikki vanhat peikkotarinat. Noran on vaikea ensin myöntää, minkä olennon jälkiä hänet on pistetty seuraamaan, mutta pian jo ikääntyvä isäkin on haettava hätiin.

Troll kulkee Godzillojen ja muiden hirviö-katastrofi-leffojen viitoittamalla tiellä, mutta mopo ei lähde keulimaan yhtä pahasti kuin Roland Emmerichin ja kumppaneiden jättibudjetin elokuvissa. Hieman pienemmät puitteet ovatkin Trollille hyväksi, ja elokuva pitää ns. jalat maassa, vaikka kyse onkin fantastisesta seikkailusta.

Yllättäen vaatimattomampi budjetti ei näytä haitanneen tehostetiimiä pätkääkään. On nimittäin sanottava, että Trollin keskushahmona rymistelevä peikko näyttää valtaosin oikein hyvältä ja paljon aidommalta kuin monissa kilpailijoissaan. Toteutuksessa ei ole pätkääkään sitä muovisuutta ja keinotekoisuutta, joka leimaa vaikkapa monia Marvel-leffoja ja muita Hollywoodin jättiläisiä. Onkin huvittavaa, että verrattain pienen norjalaiselokuvan hirviö näyttää paremmalta kuin vaikka King Kong tuoreimmissa rymistelyissään.

Troll rinnastuu väistämättä yli kymmenen vuoden takaiseen norjalaisleffaan Trollhunteriin (2010). Jälkimmäinen oli André Øvredalin ohjaama ja käsikirjoittama peikkoseikkailu, joka yhdisteli mustaa huumoria ja found footage -tyyliä suvereenisti hyvin omaperäiseen peikkojahtiin. Mitä ilmeisimmin leffakaksikolla ei ole mitään tekemistä keskenään, mutta ne voisivat melkein olla samasta tarinamaailmasta peräisin, ja jopa peikkojen designissa on yhteisiä elementtejä.

Netlifixin peikkoseikkailu ei aivan pärjää vertailussa Trollhunterille, mutta se on koko kestonsa ajan ihan viihdyttävä kokemus ja teknisesti hyvää jälkeä. Mukavia ovat myös pohjoismaalaiset piirteet, kuten pykälän uskottavammat poliitikot, armeija joka ei ole pelkkiä asehulluja pahiksia, ja tietysti täystuhon pienemmän puitteet – Norjassa kun ei riitä pilvenpiirtäjiä tuhottavaksi.

Tarina ja hahmot nyt eivät suuria yllätyksiä tarjoa, mutta pidettäviä vivahteita löytyy silti ja suurimpia kliseitä vältellään ihan onnistuneesti. Olennaisinta on, että Troll on niin hauskaa kohkaamista, että toivoisin sille suoraan sanoen jatko-osaa. Olisi hauska nähdä, kuinka elokuvan esittelemää maailma alettaisiin viedä pidemmälle.

TROLL (PEIKKO)

Arvosana: 3/5

”Neflixin norjalaisseikkailu ei keksi pyörää uudelleen, mutta se on hauska ja visuaalisesti yllättävän komeaa jälkeä.”

Tuukka Hämäläinen

"Olen kirjailija ja toimittaja, joka on avustanut Muropakettia vakituisesti vuodesta 2016 alkaen. Juttuja kirjoittelen pääasiassa pelipuolelle, mutta myös leffapuolella voi nimeni näkyä. Pidän eniten seikkailupeleistä, joissa voi edetä hiippailemalla, enkä koskaan lakkaa puhumasta Jurassic Parkista ja Metal Gear Solidista. Olen vannoutunut konsolipelaaja, jonka suosikkipelejä ovat esimerkiksi Outer Wilds, Death Stranding ja The Last of Us Part II."

Muropaketin uusimmat