Haastattelussa Cannibal Holocaust -ohjaaja Ruggero Deodato: ”Ennen vihasin koko elokuvaa”

13.04.2016 14:00 | Tuukka Hämäläinen

Night Visions: Back to Basics -festivaalin päävieras Ruggero Deodato tunnetaan historian pahamaineisimmaksi elokuvaksi kutsutusta Cannibal Holocaustista. Vaikka kulttiohjaaja arvostaakin klassikkoaan, ei hän erityisesti pidä kannibaalileffoista, eikä ole kiinnostunut palaamaan niiden pariin.

Kun Ruggero Deodatolta kysyy Cannibal Holocaustista (1980), tulee 76-vuotiaan ohjaajan kasvoille kärsivä ilme. Hän on selvästi saanut vastailla tuota yhtä elokuvaansa koskeviin kysymyksiin viimeiset 36 vuotta.

Vaikka Deodato on ohjannut kymmeniä elokuvia komedioista toimintaan, kertoo hän kuitenkin pitävänsä Cannibal Holocaustia myös omana suosikkinaan.

– Cannibal on suosikkini, mutta ei vain itseni vaan yleisön vuoksi. Yleisö rakastaa sitä, ja siitä on tullut nyt kulttielokuva. Lennän ympäri maailmaa jakamassa nimikirjoituksia, ja vanhatkin ihmiset tulevat sanomaan, kuinka tämä on maailman paras elokuva.

– Ennen vihasin ehkä koko elokuvaa siksi, että ihmiset sanoivat sitä kauhuelokuvaksi. Ei se ole kauhuelokuva, se on realismia. Nyt ihmiset ymmärtävät sen.

Night Visionsin myötä Cannibal Holocaust nähdään ensimmäistä kertaa Suomessa valkokankaalla, ja se julkaistaan myös restauroituna versiona DVD:llä. Suomen ohella elokuva on ollut kielletty muuallakin maailmassa ja sitä on sensuroitu leikkauksin.

– Englannissa elokuva oli kielletty 30 vuotta, ja kun menin sinne, teki elokuva hyvin erilaisen vaikutuksen. Yleensä kun menen jonnekin elokuvan kanssa, yleisö on täynnä tatuointeja ja lävistyksiä. Englannissa sitä tuli katsomaan ihan tavallisia ihmisiä, jotka rakastivat elokuvaa.

Cannibal Holocaust järkyttää etenkin eläimiin kohdistuvalla väkivallalla, sillä kaikki eläinten tappaminen ja kidutus mitä valkokankaalla näkyy, on aitoa. Deodato on joskus sanonut, että hän katuu eläinten tappamista, mutta Dome.fi:n haastattelussa hän ei innostu asiaa kommentoimaan. Hän kuitenkin huomauttaa kiinnostavan seikan elokuvan Iso-Britanniassa esitetystä versiosta.

– Uskomatonta kyllä, Englannissa näytetystä versiosta oli leikattu vain yksi eläinkohtaus: Se pieni hiiri. Ehkä siksi, että vikisi.

Cannibal Holocaust

Realistista elokuvaa ei kuvata puistossa

Cannibal Holocaust ei toki ole ainoa kannibaalielokuva, vaan ainoastaan kannibaaligenren tunnetuin teos. Genre käynnistyi italiassa Umberto Lenzin Man from the Deep Riveristä (1972), jota seurasi Deodaton ohjaama The Last Cannibal World vuonna 1977.

– Pidän myös The Last Cannibal Worldista, mutta ihmiset eivät ymmärrä sitä. Pidän siitä, koska kuvasin sen Malesiassa todellisessa viidakossa, joka oli paljon villimpi ja aidompi kuin Amazon, jossa Cannibal Holocaust kuvattiin.

The Last Cannibal World on upea, jos sen katsoo filmiltä. Mutta ei DVD:ltä.

Kannibaalielokuvia tehtiin runsaasti yli vuosikymmenen ajan, etenkin Umberto Lenzin, Jesus Francon ja genreä aikuisviihteeseen sekoittaneen Joe D’Amaton toimesta. Vaikka Deodatoa on kutsuttu jopa lempinimellä ”Monsieur Cannibal”, ei hän juuri tunnu arvostavan muita genren elokuvia. Deodato sanookin suoraan kokeneensa, että muut ottivat teoksiinsa osia hänen elokuvistaan.

–  En pidä niistä muista. Vihaan jopa niiden nimiä, Porno Holocaustia ja muita. Ja Lenzin elokuvatkaan eivät ole mitään.

– Minun realismini ulottui kaikkeen puvustuksesta kuvauspaikkoihin. Minä kuvasin oikeissa paikoissa ja muut menivät kuvaamaan puistoon. Vaikkapa Sergio Martinon Mountain of the Cannibal God, jossa näytteli Ursula Andress, oli jotain aivan muuta. Minä pyrin aitouteen, eikä sitä voi tehdä elokuvatähtien kanssa.

Deodaton rakkaus realismiin on peräisin neorealistiohjaaja Roberto Rossellinilta, jonka apulaisohjaajana Deodato työskenteli nuorena. Hän avusti myös muita ohjaajia, ja työskenteli apulaisohjaajana myös esimerkiksi Sergio Corbuccin Django-klassikossa (1966), mutta erityisesti Rossellini teki Deodatoon vaikutuksen.

– Roberto oli opettajani. Kuvasin monia elokuvia Sergio Corbuccin, Mauro Bologninin ja Roberto Rossellinin kanssa, enkä aiemmin kuvitellut, että Roberto oli minulle kovinkaan tärkeä. Nyt ymmärrän sen, koska olen omaksunut realismini juuri Rossellinilta. En ole niin kuin hän, mutta olen ottanut paljon vaikutteita.

Cannibal Holocaust

Ei enää kannibaalileffoja

Night Visionsin esittämässä Callum Waddellin dokumentissa Eaten Alive! The Rise and Fall of the Italian Cannibal Film Deodato uumoilee tekevänsä vielä uuden kannibaalielokuvan. Dokumentin kuvaamisen jälkeen ohjaajan mielipide on kuitenkin muuttunut. Hän kehuu vuolaasti uutta elokuvaansa Ballad in Blood, joka on jo nähnyt maailmanensi-iltansa, mutta uutta kannibaalielokuvaa hän ei usko enää tekevänsä.

– Olen yrittänyt sitä monta kertaa, mutta se on mahdotonta. Vanhat katsojat tulevat sanomaan, että haluaisivat nähdä kannibalismia, mutta se ei itsessään kiinnosta minua.

Cannibal Holocaustin ohella Night Visions esittää toisenkin Deodaton ohjauksen Live Like a Cop, Die Like a Man. Ohjaaja kertookin, että juuri vuoden 1976 rikosleffa sai aikaan sen, että häntä pyydettiin ohjaamaan The Last Cannibal World.

– Rakastan sitä elokuvaa. Olin ohjannut aiemmin yhden, keskinkertaisen trillerin ja useampia komedioita, mutta tämä oli minulle ensimmäinen toimintaelokuva. Kuvasin sen kaikella tarmollani, ja kaksi näyttelijääni Marc Porel ja Ray Lovelock olivat fantastisia. En kuvannut sitä kuin italialaista poliziottescoa, vaan kuin kansainvälisen elokuvan tai länkkärin.

–  Myös Quentin Tarantino rakastaa elokuvaa, koska sen Roomassa kuvattua takaa-ajokohtausta olisi mahdotonta toteuttaa uudelleen.