Dark Souls II ja Watch Dogs Season Pass – kaksi erilaista kausikorttia

01.12.2014 16:00 Miikka Lehtonen

Tekijä: Namco Bandai ja Ubisoft
Julkaisija: Namco Bandai ja Ubisoft
Testattu: PC ja PlayStation 4
Saatavilla: PC, PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360, Xbox One
Muuta: DLC-arvostelu
Arvostelija: Miikka Lehtonen

Pelijulkaisijat toivoisivat kovasti, että emme kiikuttaisi pelejämme vaihtoon läheiseen pelikauppaan alta aikayksikön. He kun eivät halua, että joku muu ostaa käytetyn pelimme, koska he saa näistä kaupoista penniäkään rahaa.

Niinpä peleihin julkaistaan nykyään DLC:tä, maksullista lisäsisältöä. Vieläpä usein Season Pass –henkisesti, eli pitkällä aikavälillä. Ideana on tietenkin saada pelaajat sitoutumaan pelin pariin kuukausiksi kerrallaan. Tällä teemalla tarkastelemme nyt kahta Season Passia.

Koska ”pari uutta asetta ja tehtävää” –tasoiset räpellykset eivät mitään itsenäisiä arvosteluja – saati sitten arvosanoja – ansaitse, tarkastelemme nyt paria Season Pass –viritelmää ilman mitään sen suurempia ennakkoluuloja. Eikun hups, joko paljastin vahingossa ennakkoluuloni äskeisessä lauseessa? Oli miten oli, kaksi Season Pass –nippua: Watch_Dogs ja Dark Souls II.

Watch Dogs

Rehellisesti sanoen en odottanut Watch_Dogsin Season Passilta paljon mitään, koska peli itse oli mielestäni kolossaalinen pettymys. Aikanaan niin kiinnostavalta vaikuttanut idea tallottiin julkaisuun mennessä Ubisoftin standardiin pelimuottiin: kiipeile torneissa, hakkeroi juttuja, varjosta kohteita, nukahda sohvalle.

Season Passin sisältö noudattaa samaa kaavaa. Tarjolla on älyttömät pinot erilaisia asusteita, aseita ja ajoneuvoja, jotka saa DLC:n ostamalla joko ilmaiseksi tai alennettuun hintaan pelin sisäisellä valuutalla. Jos siis peruspelissä ei ollut mielestäsi tarpeeksi aseita, hattuja, takkeja tai autoja, nyt niitä on tarjolla lisämaksua vastaan.

Edes hieman mielenkiintoisempia ovat lisätehtävät, joista kannattaa mainita lähinnä Bad Blood –DLC. Se on kunnollisen mittainen yksinpelikampanja, jossa pelaaja tutustuu Watch Dogsin maailman vielä hämärämpään alamaailmaan Raymond ”T-Bone” Kenneyn roolissa.

Bad Blood on melko tyypillistä Watch_Dogsia, eli puoliavoimia tehtäviä, joissa saa itse valita omaa lähestymistapaansa. Pääpaino on tietenkin hiippailulla, mutta muutkin tavat toimivat. Tehtävissä pätemisestä palkitaan pisteillä, joilla voi sitten vertailla omia suorituksiaan leaderboardien välityksellä.

Bad Blood haluaisi kovasti olla Watch Dogsin Freedom Cry, eli mittava ja tuntuva yksinpelikampanja. Ja onhan se sitä, paperilla. Mutta kun sisältö on muun Watch_Dogsin tavoin niin pliisua. Ainakin Bad Bloodilla on pituutta, sillä sen parissa vierähtää helposti yksi iltapäivä.

Mutta. Kun muu Season Passin sisältö on aikamoista schaibaa, en kyllä 20 euroa siitä pulittaisi. Bad Blood on lisäsisällöistä se ainoa merkittävä ja edes harkitsemisen arvoinen, ja sen saa yksin paljon halvemmalla.

Dark Souls II

Siinä missä Watch_Dogs nojasi haulikkomaiseen ”räiskitään roskaa seinälle ja toivotaan, että jotain osuu” –lähestymiseen, Dark Souls II keskittyy puhtaasti tarinalliseen lisäsisältöön. The Lost Crowns –nimellä kulkeva kolmiosainen DLC jatkaa siitä, mihin Dark Souls II lopetti. Kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti.

Kadonneiden kruunujen jahti vie pelaajan kolmelle uudelle ja suurikokoiselle alueelle, joita suunniteltaessa on selvästi paitsi hyödynnetty Dark Souls II:ta kehittäessä opittuja läksyjä, myös haluttu ottaa pelaajilta turhat luulot pois. Uusi sisältö kun on vaikeaa.

Itse pidin Dark Souls II:n vaikeustasoa juuri sopivana, sillä se vangitsi mielestäni hyvin Souls-pelien ahdistavan ”kuolema vaanii joka nurkan takana” –meiningin olematta silti turhauttava tai luotaantyöntävä, kuten sen edeltäjät aikanaan. Kruunujahti heittää pelaajan jatkuvasti paskamaisiin paikkoihin ja paskamaisten vihollisten keskelle.

Jos jostain pitäisi vähän valittaa, syyttävä sormi osoittaisi pomomatseja. Ne eivät ole mitenkään huonoja, mutta eivät kyllä varsinaisen mahtaviakaan. Muutamaankin kertaan tuli sellainen fiilis, kuin olisin taistellut jotain Dark Souls II:sta tuttua, vain uusilla grafiikoilla vaatetettua pomoa vastaan.

Ongelma ei ole kuitenkaan mitenkään suunnaton, sillä kokemuksena kausi toimii erinomaisesti. Jokaisessa DLC:ssä on oma tunnelmansa, kun ne vievät pelaajaa viidakkotemppelistä lumierämaihin. Tarinoilla on myös mukavasti pituutta, sillä jokainen niistä on noin iltapäivän mittainen. Tarjolla on myös runsaasti uutta loottia ja kerättävää, joten tästäkin nousee peukku.

Lisäsisältö toimii myös hieman yllättävällä tavalla, sillä se tuntuu melkein kuin Dark Souls II:n oikealta lopulta. Pelin läpäisseet muistavat, miten töksähtäen ja kömpelösti emopeli aikanaan loppui. Nyt herää väistämättä pieni epäilys siitä, että olisivatkohan DLC-paketit sittenkin kuuluneet ehkä aikanaan mukaan emopeliin, mutta ne olisi sittemmin siirretty omaksi kokonaisuudekseen?

Oli miten oli, kausikortin ostajat saavat vihdoin sen kunnon lopetuksen Dark Souls II:lle, mutta myös muuta: lisää Dark Soulsia. Hyvää sellaista, jopa erinomaista. Kolmen kohdan kausikortti ei ehkä pärjää määrällisesti Ubisoftin Watch_Dogs-ämpärilliselle, mutta piru vieköön: jos laadusta puhutaan, Namco vie nyt Ubisoftia kuin litran ämpäriä.

Mitä lämpimin suositus.

Watch_Dogs Season Pass

Saatavilla: PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One

Hinta: 19,99 euroa

Sisältö:

Neljä yksinpelitehtäväpakettia (Breakthrough Pack, Signature Shot Pack, Palace Pack, Untouchables Pack)
Viisi vaatelisäriä
Conspiracy! Digital Trip DLC (uusi pelitila)
T-Bone DLC (sis. yksinpelikampanja, kolme yksinpelitehtävää, aseita ja vaatteita)