Dungeons & Dragons Online: Stormreach (pc)

Legendaarisista roolipeleistä puhuttaessa ei ykkösnimeksi voi olla kuin yksi vaihtoehto. Dungeons & Dragons on viihdyttänyt meitä sosiaalisesti rajoittuneita jo vuosikymmenten ajan. Tietokonekäännökset ovat olleet tasoltaan lievästi sanoen vaihtelevia. Uusin yrittäjä on kokenut MMORPG-kehittäjä Turbine, joka yrittää valloittaa nettiroolipelien maailman perinteisellä D&D-meiningillä.

Toisin kuin D&D-lisenssipeliltä voisi odottaa, Dungeons & Dragons Online: Stormreach tuo genreen paljon uusia ideoita ja omaperäistä tunnelmaa. Toteutus jää kuitenkin puolivillaiseksi.

Tärkeä hahmonluonti

Peli alkaa luonnollisesti hahmonluonnilla. World of Warcraftin kaltaisista peleistä tulevat ovat tottuneet viisi minuuttia ja neljä vaihtoehtoa käsittäviin hahmonluonteihin. Toisin on täällä. Hahmonluonti on ehkä pelin tärkein osa-alue, jossa sankarin eväät seikkailua varten pakataan. Kaikella on merkitystä, rotu- ja luokkakombinaatiosta ominaisuuksiin ja kykypisteisiin.

Manuaali selittää kelvollisesti eri asioiden merkityksen, mutta vakavampien pelaajien kannattaa silti tutustua johonkin netin lukuisista asiaa käsittelevistä oppaista. Penkin alle mennyt hahmo kun tarkoittaa heti kättelyssä sitä, että pelaaja ei ota läheskään kaikkea irti hahmonsa potentiaalista.

Tarjolla ovat kaikki perinteiset D&D -rodut kääpiöistä haltioihin, sekä kuriositeettina warforged-sotakonstruktit. Golemin ja metallihirviön välimaastoon sijoittuvat warforgedit on luotu vain sotaa varten, ja siinä he myös loistavat. Kunnon kilvellä varustettu warforged-taistelija kestää alusta alkaen hirvittävät määrät kuritusta kaatumatta, mutta vastapainona ei hyödy juuri lainkaan parannusloitsuista vaan vaatii omat korjausmiehensä.

Viemärin sankarit

Kun hahmo on vihdoin luotu ja peli alkaa, uudet ideat vain jatkuvat. Peli ei nimittäin sisällä lainkaan grindausta, eli loputonta hirviöiden lahtaamista kokemuksen toivossa. Päämaailma koostuu Stormreachin massiivisesta kaupungista, jossa pelaaja voi ostella tavaraa, tavata muita pelaajia ja etsiä tehtäviä. Kun tehtävä löytyy, on aika kasata ryhmä ja siirtyä johonkin maailman useista viemäreistä tai luolastoista.

D&D Online ei ole soolopeli. World of Warcraft -veteraania odottaa kulttuurishokki, sillä ensimmäisten parin opetustehtävän jälkeen yksinpeluu on kirjaimellisesti mahdotonta. Kaikki pelin tehtävät on suunniteltu 5-6 hengen ryhmää silmälläpitäen, joten kavereista kannattaa pitää huolta. Toisaalta mitään massiivista raid-touhua pelistä ei löydy, vaan vaativimmatkin haasteet taipuvat kymmenen miehen porukalla. Mukavaa vaihtelua sekin, koska loppupeli ei näin vaadi massiivista kiltaa.

Itse luolastot ovat jotain täysin erilaista perus-MMORPG-settiin verrattuna. Kumarruksena kynä ja paperi -taustalle peliin on sijoitettu virtuaalipelinjohtaja. Juomien varastamisen sijaan VPJ luo pelin aikana tunnelmaa kuvailemalla välillä pelaajien ympäristöjä ja tapahtumia. Kiva yksityiskohta, joka tuo peliin omalaatuista tunnelmaa.

Luolastot ovat muutenkin paljon lähempänä kunnon seikkailua kuin esimerkiksi World of Warcraftin tai Everquest II:n instanssit. Loputtomien luolien ja hirviöiden sijaan viemärit ovat täynnä ansoja, kiipeiltäviä tikkaita, kätkettyjä ovia ja ongelmanratkontaa. Tasapainoiselle ryhmälle jokainen seikkailu on positiivinen haaste. Yleensä kaikkien erikoiskykyjä tarvitaan, eikä kukaan tunne itseään turhaksi.

Myös tavaroiden jako on toteutettu mukavasti. Ryhmät eivät joudu tappelemaan pomon pudottamista taikaesineistä, vaan luolastoista löytyvissä arkuissa on jokaiselle ikioma aarrepino. Tavaroita voi toki vaihdella pelaajien kesken, mikä osoittautuu tarpeelliseksi, kun taistelija saa palkinnokseen taikavoimia lisäävän kaavun.

Kuten jo aiemmin mainittiin, peli ei sisällä lainkaan perinteistä grindausta. Hirviöitä löytyy vain luolista ja ne antavat minimaalisesti kokemusta. Tasonnousu hoidetaan seikkailuiden läpäisemisestä saatavilla kokemuspoteilla. Osan tehtävistä voi ajaa uudelleen parempien aarteiden tai kokemuksen toivossa. Käytännössä ratkaisu on erinomainen, kunhan vain löytää kunnon porukan. Tehtävät vilisevät silmissä ja kokemuspisteitä karttuu luonnollisesti ja mukavasti.

Parantamisen varaa

Graafisesti peli on erittäin näyttävä. Se hyödyntää uusimpia filtterikikkailuja luodakseen elävän oloisen ja konetehoa vaativan pelimaailman. Äänipuolella peli on jo mainittua virtuaalipelinjohtajaa lukuun ottamatta mitäänsanomaton. Kaupungeissa taustalla soi tilulilu-henkinen fantasiamusiikki ja luolastoista kaiuttimista valuu korviin geneeristä örinää ja miekkojen kalsketta. Miksei äänissä voi olla enemmän meininkiä?

Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää autuutta, ei edes Eberronissa. En lainkaan pitänyt taistelusysteemistä. Positiivisena puolena voidaan todeta, että se on jotain uutta. Negatiivisemmalla akselilla uudistus ei kuitenkaan ole läheskään onnistunut. Taistelu tuntuu yhdistelmältä Diablo-tyyppistä hack & slashia ja perinteistä seiso ja taistele -nettimättöä. Pelaajat ja hirviöt juoksentelevat ympäriinsä pelaajan huitoessa epätoivoisesti miekallaan. Liikkuminen aiheuttaa suunnattomia osumahaittoja, joten juoksusta ei osu edes ladon oveen.

Peli vaatisi myös kaikilta paitsi raskaimmin aseistetuilta tankeilta väistelyä. Väistönappi pohjassa voi nuolten avulla kierähdellä ja hypähdellä iskujen alta pois. Valitettavasti nettiroolipelien ikuinen riesa, viive, tekee touhusta tuskaa. Vihollinen nostaa miekkansa iskuun ja ketterä varas kierähtää alta pois. Oikeasti isku oli kuitenkin osunut varkaaseen jo ennen animaation alkamista ja vahinkoa tulee.

Myös pakotettu ryhmän kerääminen on ikävää. Viiden pelaajan löytäminen ei tietenkään ole vaikeaa, mutta viiden taitavan pelaajan löytäminen on. Vaikka D&D Online antaakin paljon anteeksi, rinnuksilleen kuolaava parantaja saa koko porukan kuolemaan. Lisäksi peli ei ole väitteistään huolimatta kovinkaan suopea satunnaispelaajia kohtaan. Siinä missä esimerkiksi World of Warcraftissa voi logata sisään tunniksi tappamaan vähän mököjä ja tekemään vaikka pari tehtävää, D&D:ssä sama aika menee pelkkään ryhmän etsimiseen.

Peli ei sisällä myöskään minkäänlaista pelaaja vastaan pelaaja -toimintaa. Vaikka kyseisestä pelimuodosta voidaan olla monta mieltä, se on silti monille tärkeä osa pelejä ja piristää lisäksi varsinkin loppupeliä. Ominaisuutta ei ole lupailtu edes päivitysten muodossa, joten PVP-friikit varokoon.

Dungeons & Dragons Online: Stormreach on lupaava ensimmäiseksi D&D-nettipeliksi. Siinä on paljon hyviä ja omaperäisiä ideoita, jotka ovat oikeasti tervetulleita väsyneeseen MMORPG-maailmaan. Toteutus kuitenkin tökkii. Peliä on jo nyt päivitetty innokkaasti ja muutamat julkaisuversion aivottomuudet ovat kadonneet, joten toivo elää. Tällaisenaankin se on mukava vaihtoehto suuremmille peleille, ainakin lyhyellä aikavälillä. Testijakson loppupuolella peli alkoi maistua jo puulta, enkä pysty kuvittelemaan itseäni pelaamassa sitä esimerkiksi vuoden päästä. Peli sisältää yhden ilmaisen pelikuukauden, joten omaa mielipidettään voi testata kohtalaisen helposti.