Resident Evil 2 (GC)
Arvostelussa Gamecuben uudelleenjulkaisu Playstationin parhaasta kauhuseikkailusta
Capcom lupasi tuoda koko Resident Evil -sarjan Gamecube-pelaajien ulottuville, mutta ote on lupaavan alun jälkeen lipsunut. Resident Evil sai upean uusintakäsittelyn ja Resident Evil Zero oli pätevä jatko sarjalle. Sarjan keskimmäiset episodit ennen neljättä seikkailua sen sijaan ilmestyvät suorina käännöksinä. Samantasoiset porttaukset julkaistiin jo vuosia sitten Dreamcastille. Kahden upean jatko-osa jälkeen kömpelö toteutus pistää silmään entistä enemmän.
Kakkososa jatkaa Resident Evilin tarinaa uusilla hahmoilla. Kartano ja todisteet T-viruksesta tuhoutuvat räjähdyksessä ja Umbrella-yhtiö selviää kuin koira veräjästä. STARS-tiimi ei ehdi suunnitella seuraavaa liikettään pitkään, kun uusi epidemia puhkeaa – tällä kertaa keskellä Raccoon Citya. Intro esittelee kaupunkiin saapuvat, pahaa-aavistamattomat sankarit. Keltanokkapoliisi Leon Kennedy saapuu paikallisten poliisivoimien vahvistukseksi. Motoristi Claire Redfield on huolestunut veljestään (STARS:in Chris) ja matkustaa etsimään tätä. Sattumalta kohtaava kaksikko yhdistää voimansa paetakseen kadut vallanneita zombeja, mutta poliisiaseman turvassa sankarien henki on yhtä herkässä. Monilukuiset mutantit ovat tuhonneet puolustajat ja koko rakennus kuhisee zombeja.
Toteutukseltaan seikkailu on klassista eloonjäämiskauhua. Seuraavan etenemisreitin avaamiseen tähtäävää pulmanratkontaa vaikeutetaan zombilaumoilla ja muilla viruksen synnyttämillä hirviöillä. Siellä täällä lojuvat asiakirjat antavat vinkkejä vaikeammista pulmista ja edeltävistä tapahtumista. Mitä yllättävimmissä paikoissa lojuvat yrtit ja ensiapusuihkeet toimivat parannustarpeina. Kakkososassa tarjolla on lisäksi sarjan tähän asti mielenkiintoisin asevalikoima. Oikeasti hyödyllinen liekinheitin ja lisäosilla päivitettävät aseet ovat mainioita ideoita joita myöhemmät osat eivät ole toistaneet.
Valtaosan peliajasta tapahtumat sijoittuvat poliisiasemalle, joka muistuttaa ykkösosan kartanoa. Oudot pähkinät kuitenkin tuntuvat toimistoympäristössä täysin irrallisilta ja epäuskottavilta, samoin kuin juonen yritykset perustella niitä. Kirkkaasti valaistuissa huoneissa on vaikea olla peloissaan ja tiiviimpää tunnelmaa seikkailuun alkaakin syntyä vasta kun matka suuntautuu kaupungin viemäreihin. Ilmapiiri kärsii rapistuneesta grafiikasta, mutta komea äänimaailma ei tunnu vanhentuneen päivääkään. Myös pelaajaa koko pelin ajan saalistava terminaattori hätkäyttää hyökätessään. Seuraavan pelin Nemesis-hahmo jalosti idean pidemmälle, mutta jo tässä se toimii loistavasti.
Resident Evil 2 ei ole tänäkään päivänä huono peli, mikä kertoo yhtä paljon seikkailun laadusta kuin sarjan vanhanaikaisuudesta. Paketin suurin vahvuus ovat neljä skenaariota, joissa hahmojen aloituspaikka ja etenemisreitit vaihtuvat. Lineaarinen juoni pysyy samana, mutta skenaariot täydentävät tarinan yksityiskohtia kiinnostavasti.
Pelisarjan ongelmat tietää jokainen siihen tutustunut. Kömpelö tallennussysteemi tuntuu tarpeettomalta ja taskuissa riittää tilaa vain kahdeksalle tavaralle, kymmenelle lisärepun kanssa. Tankkimaisiin kontrolleihin ei ole kajottu joten kolmososan väistöliikkeistä tai elintärkeästä äkkikäännöksestä voi vain haaveilla. Pienenä lohtuna valittavissa on viime syksyn uusintaversion toimiva ohjausmetodi, jossa liipaisimen painaminen ohjaa hahmoa eteenpäin.
Nyt ilmestyneistä Playstation-käännöksistä Resident Evil 2 on kolmososaa laajempi. Vastinetta rahalle antavat neljän juoniskenaarion lisäksi vähäiset, mutta kiinnostavat bonukset. Piilotettujen aseiden lisäksi avattavissa on kaksi haastavaa minipeliä, joissa pelaajan tehtävä on selvitä hirviöitä kuhisevan poliisiaseman läpi säästöarsenaalilla. Ainoa todellinen uudistus on oudosti omaan valikkoonsa kätketty Arranged-versio, joka on todellisuudessa vain ultrahelpotettu vaikeusaste. Ensimmäisestä kirstusta voi poimia reppuunsa pelin salaiset bonusaseet rajattomilla ammuksilla.
On vaikea uskoa että viisi vuotta sitten Resident Evil 2 oli kevään komeimpia konsolipelejä. Silmiään saa hieraista toisen kerran, kun älyää ettei Gamecube-versiossa ole edes yritetty oikaista vanhuuttaan rapistunutta toteutusta. Tehosteet pikselöityvät, hahmojen animointi on kaukana nykytasosta ja polygonimallien särmät näyttävät kuin niihin voisi leikata sormensa. Taustakuvat ovat menettäneet terävyytensä kun ne on venytetty korkeammalle resoluutiolle. Jopa aikoinaan upeat välianimaatiotkin näyttävät nekin karkeilta ja rakeisilta.
Resident Evil 2 on lajityyppinsä ikivihreä, mutta Gamecube-julkaisuna peliä on vaikea arvostaa muuten kuin nostalgian kannalta. Huitaistu käännöstyö jättää toivottavaa jokaisella osa-alueella, mutta hinta on sen mukainen; pelin saa omakseen 40 eurolla.
