Age of Conan – paluu Kimmeriaan (PC)

08.09.2009 15:55 Juho Anttila

Barbaaripiltin ensimmäinen kuukausi

Age of Conanin piti olla se morppi, joka uudistaa kentän ja tuo peliin mukaan myös aidon taitoelementin. Ensimmäisen kuukauden myyntien puolesta näyttikin hyvältä, vaan kuinkas sitten kävikään? Sisältö loppui kesken ja pelaajat katosivat keskeneräisen pelin parista.

Nettipelit tapaavat kuitenkin kehittyä ajan myötä. Conaninkin julkaisusta on kulunut jo yli vuoden päivät. Aikaa on siis ollut korjata pelin virheitä ja onkin oiva hetki katsoa, miltä meininki tänään vaikuttaa ensikertalaisen silmin.

Itseltäni Conanit jäivät aikanaan kokeilematta lähinnä liian nyhverön pelikoneen vuoksi. Kun rauta sitten päivittyi, ilmestyi ensin Warhammer ja heti perään Wrath of the Lich King. Conan jäikin värjöttelemään niiden varjoon. Pelonsekaiset tunnelmat kolkuttelivatkin takaraivossa, kun AoC lopulta käynnistyi ensimmäistä kertaa. Olivathan isot pojat varoitelleet pelin kurjuudesta.

Sankar sorja vai ruma viikinki

Pitkätukkahippi kun olen, on sydämestäni löytynyt aina paikka hameasuisille loitsijamiehille. Conanin tärkein myyntipointti ronskin sisällön jälkeen on kuitenkin lähitaistelujärjestelmä, joten hahmoksi valikoitui synkkiä voimia kirveshippaan yhdistelevä Dark Templar.

Jotta henkinen side omaan alter egoon olisi mahdollisimman vankka, oli ulkonäkö säädettävä vielä asianmukaisen rokkariksi. Namiskaa olikin tarjolla meikkaamista varten siinä määrin kunnioitettava määrä, että yksinkertaisemmalla kaverilla meinasi mennä sormi suuhun. Ei auttanut, kuin ottaa lusikkaa kauniiseen käteen, vetää naama suoraksi ja hypätä keskelle toimintaa.

Edessä olivat etukäteen kehutut kaksikymmentä ensimmäistä tasoa. Yksin pelattavaa seikkailua ja perinteisempää nettipeliä yhdistelevä puuhastelu onkin yhä morppien paremmasta päästä. Tehtäviä riittää, juonenkäänteet ovat asianmukaisen dramaattisia ja hei, hahmothan puhuvat ääneen.

Lupaavaa tunnelmaa pääsi latistamaan ainoastaan ilmiö nimeltä gänkkääminen. Jotta kokeilu olisi mahdollisimman kattava, oli serverityypiksi syytä valita raju ja pelottava PvP. Tämä osoittautui varsinaiseksi kaikkien virheiden äidiksi.

Barbaari pusikossa

Vapaa PvP ilman kontekstia on kuolleena syntynyt idea. Konteksti tarkoittaa tässä yhteydessä esimerkiksi Warhammerin avointa sotatilaa. Se, että selkeä vihollinen tuikkaa puukon niskaan ja joudut heräämään suojassa oman puolen vartijoiden ympäröimänä tuntuu kaikesta harmillisuudestaan huolimatta perustellulta. Jopa Warcraftin ”hei, leikitäänhän me välillä sotaa mutta halitaanko oikeasti” -sekasotku tarjoaa jonkinlaisen perusteen tappamiselle.

Joku voisi valistaa, että Conanin maailma on raaka ja barbaarinen. Kun julma viikinkiarmeija uhkaa kimmerialaisten olemassaoloa, mutta uljaat soturit viettävät aikansa puolustustaistelun sijasta mieluummin piilossa pusikossa vaanimassa dialogiruutuun jumittavia tehtäviä palauttavia maanmiehiään, on tunnelma jotain aivan muuta kuin mitä itse olen Howardeistani lukenut.

Pulmaa on yritetty korjata leireissä majailevilla vartijoilla, mutta noin puoli metriä eteensä näkevät soturit eivät juuri tilannetta auta. Moni pelisessio päättyi harmistukseen, kun spawnipisteeltä ei päässyt selvemmille vesille hiipimällä, juoksemalla tai edes taistelemalla. Eikä tämä rajoittunut edes nyypiösaarelle, tason 40 tehtäväalueella meno oli aivan yhtä hillitöntä.

Mitäs läksit, hus PvE-serverille jos ei pää kestä PvP:tä sanovat jotkut. Siitä ei asia kuitenkaan mihinkään muutu, että Age of Conanin PvP:stä puuttuu kosolti tuiki tarpeellisia mekanismeja, joilla kavereiden päähän hakkaamista saataisiin suitsittua järjelliselle tasolle.

Nuijaa ohimoon, muks

Oli vastassa sitten ilkeä gänkkääjä tai tietokoneen ohjaama rivihirviö, ei etukäteen mullistavaksi kehuttu taistelujärjestelmä lopulta eroa juurikaan muista morpeista. Nappuloita painellaan ehkä hitusen tiheämpään kuin perinteisemmissä kilpailijoissa, mutta samalta iskusarjojen ketjuttamiselta meininki silti tuntuu alun ihmettelyn jälkeen.

Tietokonevastustajia vastaan taistellaan seisomalla niiden edessä ja painelemalla nappuloita yleensä etukäteen opetellussa rytmissä. PvP taas tarkoittaa vimmattua juoksemista vastustajan ympärillä. Taitoa ei tarvita juuri sen enempää kuin WoWeissa ja Warhammereissakaan.

Vaikka mitään uutta tai kovin erikoista ei siis ole tarjolla, ei kokemus sinällään häpeä muiden yrittäjien rinnalla. Reipashenkinen veren roiske irtopäineen kaikkineen repii sitä pesäeroa muihin, mitä itse taistelujärjestelmä ei kyennyt tekemään. Myyntipointtina väkivalta on silti kehno, sillä uutuudenviehätys ei kestä kovinkaan pitkään. Onneksi taisteleminen on viihdyttävää, oli mausteena sitten verta tai ei.

Ulos suureen maailmaan

Alun Tortaga-osuuden jälkeen maailma avautuu. Valinnanvaraa on useamman alueen verran ja tehtävälogi paukahtikin oitis täyteen. Samalla tuli selväksi, että Age of Conan on ainakin WoWia vaikeampi peli. Yksin saattoi tulla turpaan vihreänkin tehtävän parissa, ilman puskajussienkaan väliintuloa. Viimeistään ryhmätehtävät palauttivat soolosankarin auttamatta maan tasalle.

Tekeminen ei testijakson aikana päässyt loppumaan kesken, vaikka hahmo ehtikin tasolle 45. Oireet sisällön loppumisesta tulivat kuitenkin nähtäville viimeistään styygialaisen pyramidin tyhjentämisen jälkeen. Mitä korkeammalle sankari kurotti, sitä enemmän globaalissa chatissa myös myytiin ja ostettiin voimalevelointia. Pieni pelko kokemuksen lässähtämisestä ehti hiipiä mieleen, vaikka kivat sedät killassa väittivät, että tehtäviä piisaisi pidemmällekin.

Matka puoliväliin kokemustasoportaikkoa ei edennyt pelkästään tehtävien kautta. Jo ensimmäisen morppini, nykysilmin tarkasteltuna surkean Empires of Istarian, pelaamisesta saakka craftaaminen on jaksanut kiinnostaa. Siihen on mahdollisuus Conanissakin, mutta voi kun järjestelmä tuntuu kömpelöltä.

Syystä tai toisesta Age of Conan sisältää muutamia resurssialueita, joiden ainoa funktio on toimia loputtomina malmi- ja puutavaralähteinä. Toki tarvikkeita löytyy myös varsinaisilta pelialueilta, mutta silti ratkaisu haisee pahasti craftaajien eristämiseltä omaan lokeroonsa keräilemään, pois vakavampien pelaajien silmistä. Mautonta grindaamista, vaikka eihän sinne resurssialueelle tietenkään olisi ollut pakko hautautua.

Pelaisinko vai en

Vaikka matkaa kohti tasoa 80 ja loppupeliä riittääkin tätä kirjoittaessa vielä kosolti, voi alkumatkan perusteella tehdä jo jonkinlaista välitilinpäätöstä Age of Conanin nykytilasta. Ehkä hieman yllättäen onkin todettava, että pelissä itsessään ei oikeastaan ole mitään suurempaa vikaa.

Realismia tavoitteleva graafinen toteutus näyttää hyvältä, joskus jopa erittäin hienolta. Äänipuolikin toimii, siis silloin, kun pelistä sai yleensäkään ääniä ulos. Uskollinen Sound Blasterini kun kapinoi Conanin 5.1 -toteutusta vastaan pitkään ja hartaasti häviten lopulta kamppailun. Muut suuremmat bugit on saatu karsittua julkaisun jälkeen sangen vähiin ainakin alkupelin osalta.

Pahimmaksi kompastuskiveksi PvP-serverin tympeän meiningin lisäksi muodostuikin jonkinlainen hengettömyys. Jouduin pohtimaan syytä tähän pidempäänkin, onhan Conan kuitenkin valtavan karismaattinen hahmo. Ehkäpä ongelmana onkin se, että kaikki muu on kovin geneeristä. Merkittävillä muilla kilpailijoilla on tunnelman tukena valtava määrä mytologiaa, hahmoja ja historiaa. Age of Conanissa on, niin, pelkkä Conan. Yksittäinen hahmo ei yksinkertaisesti riitä puhkumaan maailmaan sitä henkeä, jota vaadittaisiin pelaajan tempaisemiseksi mukaan seikkailuun myös tunnetasolla.

Tähän mennessänähdyn perusteella Age of Conan: Hyborian Adventures vaikuttaa keskitasoa paremmalta morpilta, jolla on kuitenkin vaikeuksia löytää oma lokeronsa. World of Warcraft on yhä ylivoimainen ykkönen silkassa sisällön määrässä ja laadussa. Warhammerin PvP-toteutus pyyhkii lattiaa kaikilla isomman rahan kilpailijoillaan. Realistisempaa grafiikkaa ja vähemmän lelumaista mytologiaa kaipaaville löytyy LotRO. Tässä seurassa Conan myy lähinnä väkivallalla eikä se valitettavasti riitä nostamaan kokemusta aivan kilpailijoiden tasolle.

Tekijä: Funcom
Julkaisija: Funcom
Testattu: PC Windows XP, Phenom 9850+, 3 Gt muistia, Radeon HD4870 X2
Saatavilla: PC
Tulossa: Xbox 360
Laitevaatimukset: Windows XP tai Vista, Intel Pentium 4 3,2 GHz, 1 Gt muistia, Radeon 9800 tai uudempi näytönohjain, 32 Gt kiintolevytilaa
Pelaajia: Tuhansia
Pelin kotisivu: http://www.ageofconan.com
Juho Anttila

Toinen mielipide

Age of Conan on ehtinyt reilun vuoden ikään ja paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun viimeksi tutustuimme peliin. Suuresta porusta huolimatta seison tuolloin esittämieni ajatusten takana: peli julkaistiin keskeneräisenä ja oli rikki. Onneksi juuri tätä varten taivaan isä keksi päivitykset.

Niitä onkin vuoden aikana nähty useita, viimeisimpänä suuri Jeesus-luokan megapäivitys, jonka odotettiin korjaavan kaikki pelin ongelmat. Näin ei toki käynyt, sillä korjauksen sijaan päivitys enemmänkin vain sekoitti pataa: PVP on yhä rikki, mutta nyt eri suuntaan. Melee-miehet itkevät partoihinsa kun velhot juoksevat ringissä ympärillä nukeamassa heidät hautaan.

Onhan Age of Conan ottanut toki useita kunnon askeleita eteenpäin. Aluksi hyödyttömät varusteet on muutettu järkevämmiksi ja niiden ominaisuudet muotoon, jota ihminenkin ymmärtää. Pelin ennen niin onneton endgame on saanut tuekseen sisältöä, jota nyt kuulemma riittää ihan kotitarpeiksi ja endgamea kohti pyrkiessäänkin voi vihdoin tehdä tehtäviä loppuun saakka. Hyvää työtä tällä osastolla, siis. Mutta…

Age of Conanissa tökkii yhä jokin. Vaikka pystyin pelatessani tiedostamaan, että eteenpäin on menty, missään vaiheessa se innon kipinä ei syttynyt. Osasyy tähän on siinä, että pelillisesti Age of Conan tarjosi kovin vähän sellaista, mitä ei muualta saisi miellyttävämmässä ja sujuvammassa paketissa.

Vielä suurempi syy siihen taisi kuitenkin olla se, että serveriä valitessaan voi joko pelata tylsissä aavekaupungeissa tai Xbox Live –hylkiöiden keskellä PVP-servereillä, joissa oppii uusia ja mielenkiintoisia käyttötarkoituksia sanoille, joiden olemassaolosta ei edes aiemmin tiennyt.

Hävisitkö PVP:ssä? Olet säälittävä paska, joka ei ansaitse pelata tätä kuningasten peliä. Voititko jonkun? Olet huijaava kusipää ja sinut pitäisi bännätä kiusaamasta muita ihmisiä. Kummankin tosiasian tulet kuulemaan välittömästi ja useasti. Koita siinä sitten nauttia pelistä.

Vaikka tämä on kiistatonta Age of Conan –arkea, ei sitä toisaalta voi oikein pelin viaksikaan laskea. Ehkä voisinkin siis todeta, että sisältönsä puolesta Age of Conan on vihdoin siinä kunnossa, että sen testaamista uskaltaa hyvillä mielin suositella ihmisille. On mahdollista että peli jättää edelleen kylmäksi erinäisistä syistä, mutta ainakin nyt se on ominaisuuksiltaan sillä tasolla, mitä modernilta MMO:lta voi odottaa.

Age of Conan –reissujeni jälkeen mielessäni onkin yksi toivomus ylitse kaiken muun: toivon hartaasti, että Funcom ottaisi nykyisen pelimoottorinsa ja maailmansa, repisi siitä irti MMO-kilkkeet ja pulttaisi päälle kunnon roolipelin yhdelle tai korkeintaan muutamalle co-op-pelaajalle. Sitten puhuttaisiinkin jo kovasta pelistä.

Miikka Lehtonen

Lisää aiheesta

Age of Conan (PC)

Age of Conan on peli, jonka piti ennakkopuheiden ja –toiveiden mukaan singahtaa suoraan pelimaailman huipulle. Monien pelaajien MMO-toiveet lepäsivät puhtaasti sen harteilla ja puheet genren uudesta kuninkaasta alkoivat, ennen kuin monet olivat nähneet koko peliä.

Alkuinnostus ja hyvä myynti vaihtui kuitenkin pian purnaukseksi, epäuskoksi ja uppoavasta laivasta pakoon pomppivilla pelaajilla. Mitä ihmettä oikein tapahtui?

Age of Conan: Hyborian Adventures -ennakko (PC)

Massiivimoninpelejä on moneen lähtöön aina korealaisista grindikauhistuksista erikoisempiin yrittäjiin saakka. Harva on ennakkoon nauttinut yhtä suurta kiinnostusta kuin Funcomin tuleva Age of Conan.

Suuri kiinnostus on helppo ymmärtää, sillä tarjoaahan peli kaikkea suomalaiseen mieheen vetoavaa: lihaksikkaita miehiä, suuria aseita, vähäpukeisia barbaaripimuja ja railakasta meininkiä. Tutustuimme pelin beta-versioon ja otimme selvää, löytyykö pullistelevien rintalihasten takaa sydäntä.

Age of Conan – Ison Arskan jalanjäljillä Hyboriassa

Vaikka massiiviset verkkomoninpelit ovatkin nykyään pc:n suosituin peligenre, niin kaikki eivät ole vielä tykästyneet niihin. Monia on kyllästyttänyt pelien seesteinen tahti, sekä nojaaminen pikemminkin varustetasoon kuin pelaajien taitoon.

Age of Conan, Funcomin odotettu nettiroolipeli, lupaa tähän muutosta. Yllättävänä ratkaisuna jokaisen pelaajan omat taidot ovat avain selviytymiseen sodan, väkivallan ja synkkyyden täyttämässä maailmassa. eDome tutustui tämän kiinnostavalta vaikuttavan pelin uusimpiin vaiheisiin ja haastatteli pelin tuotepäällikköä Erling Ellingsonia. Peli ilmestyy pc:lle ja Xbox 360:lle.