AGON: The Lost Sword of Toledo (PC)

19.05.2008 15:53 Markus Muhin

The Lost Sword of Toledo on neljäs osa Private Moon Studiosin AGON-seikkailupelisarjassa, jossa on seurattu englantilaisen professori Samuel Huntin matkaa hänen etsiessään muinaisia AGON-lautapelejä ympäri maailmaa 1900-luvun alussa.

AGON oli alunperin suunniteltu episodipohjaiseksi sarjaksi Telltale Gamesin Sam & Max –sarjan tapaan, mutta suunnitelmat ovat sittemmin muuttuneet. Toledo on täysihintainen ja itsenäinen peli, joka jatkaa edellisten osien tarinaa. Neljäs osa osoittautuu kuitenkin melkoiseksi kalkkunaksi.

Hieno alku…

Samuel Hunt on matkallaan saapunut pieneen Toledon kaupunkiin Espanjassa. Ensitöikseen Huntin on hakeuduttava vaimonsa vanhan ystävän, taidemaalari Salvador Diez Valencian luokse. Paikan päällä paljastuu, että Salvador on kuollut ja jättänyt jälkeensä vain Carmen-tyttärensä, joka majoittaa Huntin luokseen. Toledossa Hunt ajautuu varsinaisen tehtävänsä lisäksi selvittelemään Carmenin ja muiden kaupunkilaisten huolia ja mysteerejä.

Peliä aloittaessa huomio kiinnittyy ensimmäiseksi todella hienoon grafiikkaan, ympäristöön sekä äänimaailmaan. Kasvit hehkuvat vihreinä auringonpaisteessa ja taustalla kuuluu kovaäänistä lintujen sirkutusta. Musiikkikin luo tunnelmaa ja vanhat rakennukset, huonekalut ja kirjat on saatu ruudulle tyylikkäästi. Toledon alku onkin hyvin rauhallinen, tarinaa sekä henkilöiden taustoja raotetaan hiljalleen lähinnä keskustelujen kautta.

…ei riitä

Pelin suurin ongelma on kuitenkin tehtävien ja pelattavuuden toteutus. Pulmat eivät pelkästään ole vaikeita, vaan myös turhauttavia. Pelaajalle ei anneta juuri ollenkaan vihjeitä. Joidenkin tehtävien ratkaisutkin tuntuvat kaukaa haetuilta. Ratkaisu saattaa löytyä jostain mitä pelaaja ei tulisi missään nimessä miettineeksi. Professori Hunt tai muut hahmot eivät tunnu välillä reagoivan ympäröivään maailmaan lainkaan. Usein Hunt vain jököttää tuppisuuna pelaajan pähkäillessä eri tehtävien parissa. Muilta hahmoilta ei voi pyytää ollenkaan neuvoja tai vihjeitä.

Hahmoissa tai ääninäyttelijöissä ei ole muutenkaan kehumista. Hunt tuntuu välillä lähes ylimieliseltä törpöltä, joka vain päivittelee pelaajan yrityksiä ratkaista tehtäviä tai saada arvon herra professori vaikkapa kiipeämään kaapin päälle. Paikallisen poliisipäällikön ääni on joko tahallisen tai tahattoman koominen, joka entisestään nakertaa peliltä uskottavuutta. Yleisesti pelin hahmoja vaivaa persoonattomuus.

Lisää pahaa karmaa The Lost Sword of Toledolle koituu huonosta liikkumis –ja käyttöjärjestelmästä. Esimerkiksi pientä huonetta tutkiessaan pelaaja ei voi siirtyä aina huoneen päästä päähän, sillä pelissä tuntuu olevan ennalta määrätyt liikkumislinjat. Niinpä Hunt onkin ensin ohjattava esimerkiksi huoneen ovelle, ennen kuin tämä suostuu siirtymään toiselle puolelle.

Käyttöjärjestelmä on sijoitettu ruudun kulmaan kolmeksi napiksi, joista aukeavat menu, inventaario ja keskusteluloki. Inventaariota saakin olla koko ajan avaamassa ja sulkemassa, sillä auki ollessaan se peittää ärsyttävän paljon ruudusta. Olisivat edes laittaneet inventaarion käytön hiiren oikean napin varaan, kun kerran peli on muutenkin kokonaan hiiren varassa.

Ulkokuoren varassa

AGON: The Lost Sword of Toledo on grafiikaltaan ja äänipuoleltaan hieno peli, jonka kiinnostava tarina jää pahasti ontuvan pelattavuuden, tehtäväsuunnittelun sekä tylsien hahmojen jalkoihin.

Vaikka neljäs AGON houkuttelee maailmaansa audiovisuaalisella annilla, tuntuu se myös karkottavan pelaajansa pitkäpiimäisillä ja turhauttavilla tehtävillä. Internetin läpipeluuohjeilla onkin varmasti paljon käyttäjiä, kunhan pelaajat ovat rauhoittuneet ja lopettaneet päänsä hakkaamisen seinään.

Tekijä: Private Moon Studios
Julkaisija: Paradox Interactive
Testattu: PC, AMD Athlon 64 3000+, 1,8 GHz
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: 1,7 GHz prosessori, 512 Mt keskusmuistia, DVD-asema
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.agongame.com/toledo/