Aquaria (Mac, PC)
Indie-peli on sana, joka ei aina herätä niitä kaikkein positiivisimpia mielleyhtymiä. Monet pienen porukan kehittämät pikkupelit voivat olla hauskaa viihdettä, mutta monet kunnianhimoisemmat projektit kaatuvat joko rahoituksen tai taidon puutteeseen.
Silloin tällöin eteen kuitenkin sattuu indie-peli, josta huokuu sen kehittäjien intohimo pelien kehittämistä kohtaan. Aquaria on yksi niistä peleistä. Tähän hätään on vaikea keksiä toista indie-peliä, joka olisi tehnyt näin suuren vaikutuksen.
Aquaria kertoo tarinan Naijasta, jonka kiinnostus ympäröivästä maailmasta ja omasta menneisyydestä alkaa kasvaa hänen kohdatessaan salaperäisen olennon, joka saa hänet näkemään välähdyksiä menneisyydestään. Ennen oudon olion kohtaamista Naija ei muista tehneensä muuta kuin elelleensä rauhassa omassa sopukassaan, mutta kohtaamisen aiheuttamat takaumat tuntuisivat viittaavan johonkin muuhun.
Naija alkaa tuntea yksinäisyyttä, mikä pakottaa hänet matkalle etsimään muita hänen itsensä kaltaisia otuksia. Mysteerit avautuvat pelaajallekin Naijan yksinpuhelun kautta tämän edetessä yhä syvemmälle Aquarian raunioihin ja meren syvyyksiin. Vaikka tarina tuskin voittaa yhtäkään pelimaailman Oscaria, se on yllättävän kypsä ja synkkä fantasiatarina, jolla riittää pituutta.
Iso tuntematon maailma ja sinä
Alun pohdiskelun jälkeen pelaajalle annetaan köyhät ohjeistukset siitä mitä pitäisi oikeastaan tehdä. Tämä ei tosin ole huono asia, sillä Aquaria on pohjimmiltaan seikkailupeli, jossa on tarkoituksenakin tutkia outoa maailmaa ja paljastaa sen salaisuudet pieni pala kerrallaan ilman selkeitä tienviittoja ja ohjeistuksia.
Lajityypin veteraanit eivät tästä hämmästy, mutta sormi voi mennä suuhun jos ei ole tutustunut lajityyppiin aiemmin. Erityisesti Aquariassa kerrotaan harvemmin selkeästi mihin pelaajan pitäisi mennä. Monet pulmat jätetään täysin pelaajien oman päättelyn varaan. Usein on tiedossa mitä pitäisi löytää tai tehdä, mutta ei varsinaisesti se mistäetenemiseen tarvittavat esineet ja taidot löytyvät.
Pelin rakenne voi olla tutumpi konsolipelaajille, joille on tarjolla enemmänkin tämäntyylisiä pelejä. Yksinkertaistettuna pelin ideana on ohjastaa Naijaa ympäri massiivista vedenalaista maailmaa tutkien syrjäisimmätkin kolot ja syvänteet. Vain pieni osa pelin maailmasta on avoinna alusta alkaen. Kaikkein salaisimmatkin sopet paljastuvat ennemmin tai myöhemmin, kunhan pelaaja löytää erilaisia kykyjä, joilla esteet saa tuhottua tai kierrettyä.
Alussa Aquarian maailma on siis umpikujia täynnä. Mihin tahansa suuntaan kotikolostansa lähteekään, edessä on melko varmasti iso kivi tai lukittu portti estämässä etenemisen. Mitä pidemmälle pelissä kuitenkin edetään, sitä isompi osa Aquariasta on avoinna pelaajan uteliaalle tutkimiselle. Välillä epäselvyys siitä mihin mennä ja mitä tehdä on ehkä hitusen liiankin suuri, mutta yleensä pelaajalla on ainakin jonkinlainen häilyvä käsitys tulevista matkakohteista. Tutkimisesta on harvoin kuitenkaan haittaa, sillä monista paikoista löytyy aarteita Naijan kotia koristamaan ja reseptejä ruokiin, joita pelissä voi valmistaa.
Tämä tyttö osaa laulaa
Pelaaminen sujuu kolmella eri tavalla. Näistä intuitiivisin on pelkällä hiirellä pelaaminen. Vasenta hiirennäppäintä pohjassa pitämällä Naija ui pelaajan osoittamaan suuntaan. Oikealla näppäimellä hoidetaan interaktio ympäristön kanssa ja tehdään muita toimintoja. Pitämällä oikean näppäimen pohjassa Naijan ympärille ilmestyy ikoneita, joiden avulla voi laulaa lirauttaa erilaisia lauluja. Ohjaus sujuu myös hiirtä ja näppäimistöä käyttämällä sekä peliohjaimilla, kuten vaikkapa Xbox 360:n mötikällä. Käytännössä pelkkä hiirikin toimii niin hyvin, että muita ohjaustapoja ei välttämättä halua edes kokeilla.
Kuten jo aikaisemmin mainittiin, pelissä voi laulaa. Laulaminen on pelin merkittävin yksittäinen ominaisuus. Tapahtumien edetessä pelaaja löytää lauluja, joilla on erilaisia voimia. Aivan alussa pelaaja saa lauluja, jotka luovat suojaavan kilven Naijan ympärillä ja mahdollistavat raskaiden esineiden, kuten jättiläiskivien, liikuttamisen. Pelatessaan ei valehtelematta kulu minuuttiakaan etteikö pelaaja kohtaisi tilanteita, joissa laulamisesta ei olisi jotain hyötyä, olipa se sitten kasvin vetäminen maasta tai merihevosen kesyttäminen.
Vedenalainen maailma on vaaroja täynnä ja tässä auttavat Naijan muodonmuutokset, jotka nekin aktivoidaan laulujen avulla. Perusmuodossaan Naija on alttiina kaikille vaaroille ilman minkäänlaisia taistella vastaan, ainoana puolustuskeinonaan suojakilpitaika. Eri muodot antavat Naijalle erityylisiä hyökkäysliikkeitä, kuten kyvyn ampua tulipalloja, joilla veden vihamielisistä asukeista pääsee eroon. Ne voivat myös olla nopeampia tai vain antaa valoa, jolloin pelaaja voi matkata pelimaailman pimeimpiin kolkkiin.
Audiovisuaalisesta toteutuksesta huokuu laatu. Vedenalainen maailma on värikäs ja täynnä yksityiskohtia. Animointi on paikoitellen hieman tönkköä, mutta muuten Aquarian 2d-grafiikasta on vaikea keksiä haukuttavaa. Se on pienistä kauneusvirheistä huolimatta kauneinta ja tunnelmallisinta 2d-grafiikkaa millään alustalla. Kunnioitettava saavutus ottaen huomioon, että grafiikoista vastaa vain yksi ihminen eikä monikymmenpäinen ammattijoukkio.
Äänimaailma ei häviä grafiikoille lainkaan. Peliin sävelletty musiikki ei ole vain kaunista, mutta se sopii myös täydellisesti Aquarian vetisiin maisemiin. Tunnelmaa luodaan välillä nerokkaasti hiljaisuudella, jolloin ääntä syntyy ainoastaan Naijan uimisesta, mikä luo sopivan ahdistavan ilmapiirin syvimmän meren kuilun pimeimmissä syövereissä. Pelin ainut ääninäyttelijä Jenna Sharpe tekee erinomaista työtä yksinäisen Naijan äänenä.
Kaxdee kunniaan
Aquaria ei ole se helpoin mahdollinen peli. Sen lisäksi, että eteneminen vaatii paljon omaa viitseliäisyyttä, myös toiminta on haastavaa. Loppareita voi joutua yrittämään useita kertoja ennen kuin ne saa lopulta voitettua. Taistelut vaativat nopeita refleksejä, ajattelua ja tarkkaa hiirikättä. Millintarkoissa väistöliikkeissä onnistuminen herättää riemunkiljahduksia, epäonnistuminen taasen päinvastaisia tuntemuksia. Noin 20-tuntisen perusseikkailun aikana Aquaria tarjoaa monia ilahduttavia sekä jännittäviä hetkiä, mutta pahimmillaan myös turhauttaa ja aiheuttaa itkuraivareita.
Aquaria ei ole erinomainen pelkästään muihin indie-peleihin verrattaessa. Se on erinomaista jälkeä vaikka sitä vertaisi suuriin jättiläisiin, kuten Konamin Castlevanioihin ja Nintendon vanhoihin 2d-Metroideihin. Pelattavuudesta löytyy syvyyttä, seikkailusta pituutta. Peli on nätti kuin sika pienenä ja musiikkikin on korvia hivelevän kaunista. Mitään enempää ei voisi vaatia isommiltakaan julkaisuilta. Tosin se kärsii pienistä lapsuksista ja suunnittelumokista, mutta ongelmat eivät ole merkittäviä. Avonainen ja tutkimusta painottava rakenne sekä vaikeustaso saattavat olla joillekin liikaa, mutta jos Aquarialle kuitenkin antaa mahdollisuuden, ei se päästä otteestaan ennen kuin The End teksti pärähtää ruudulle.
Kaiken päälle tarjolla on myös monipuoliset pelin modien tekemiseen tarkoitetut – ja itse asiassa pelin kehittämisessä käytetyt – työkalut, joilla fanit saavat toivottavasti aikaiseksi mitä erinomaisimpia parannuksia ja lisäyksiä pääpeliin.
Ps. Jos olet vielä epävarma Aquarian ostamisen suhteen, niin löydät pelin kotisivuilta pitkähkön demon, jossa riittää pelattavaa jopa pariksi tunniksi. Sen tallennukset voi siirtää myös lopulliseen peliin.
Tekijä/julkaisija: Bit Blot
Testattu: PC
Saatavilla: PC
Tulossa: Mac, mahdollisesti Linux
Laitevaatimukset: 1,6 GHz prosessori, 256 Mt muistia
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.bit-blot.com/aquaria
Lue lisää eDomesta
GarageGames uskoo digitaaliseen levitykseen
Lisää synkkää kauhua, kuten vain ruotsalaiset osaavat
Penumbra – ilmainen kauhuseikkailu pc:lle
Räiskintää ja MMO-seikkailua samassa paketissa: Phylon
Saga of Ryzom – indie-studio haastaa nettipelijätit
Suomalaispeli ylsi Independent Game Festivalin pelikisan finaaliin
The Ship Online – ei ihan Titanic
Triplane Turmoil palasi pelitaivaille – Triplane Turmoil II ja Draconus Entertainment
Vuoden 2007 epäonnistujat -äänestys
Vuoden 2007 parhaat pelit -äänestys
