Army of Two –ennakko (PS3, 360)

07.02.2008 14:53 Jukka O. Kauppinen

Army of Two -räiskintäpelillä on edessään kova pala vakuuttaa pelaajakansa loistokkuudestaan. Siihen kun on kohdistettu hurjia ennakko-odotuksia, jopa ennakkovaatimuksia. Foorumeja lukiessaan tuntuu välillä siltä, että sen odotetaan mullistavan ja uudistavan räiskintäpeligenren täysin vasemmalla kädellään.

Yksi ainoa peli ei voi yltää tälläiseen saavutukseen, mutta kyllä Army of Two on hyvä peli, ensifiilisten mukaan jopa loistava. Siinä on tuoretta tuulahdusta, reipasta meininkiä ja poikkeuksellisia suunnitteluratkaisuja. Se on myös komea osoitus siitä, että kyllä EA:n kaltainen pelijätti kykenee jatko-osien ohella luomaan myös todella raskaan sarjan uutuuksia.

Army of Two kertoo jo nimellään mistä menossa on kyse. Kaksi kovaa sotilasta perustaa palkkasoturifirman, joka myy palveluksiaan – kunhan asiakkailla vain on millä maksaa.

Kovaa menoa stereona

Pohjimmiltaan Army of Two on kuin mikä tahansa ryhmätasoinen FPS-räiskintäpeli. Siinä mennään eikä meinata ja yhteistyöllä vihollinen kaatuu kuin heinä heinäkuussa. Taktiselta toiminnaltaan ja ratkaisuiltaan pelistä tulee mieleen jopa varsin yllättävä serkku, eli PlayStationien SOCOMit. Sekä SOCOMeissa että Army of Twossa on samankaltaista taktista toimintaa ja päätöksentekoa, jota sitten höystetään raskaamman sarjan kiihkeillä tulitaisteluilla.

Erojakin silti on ja rutkasti. Army of Two on alusta loppuun kaksinpeli, jopa yksinpelinä. Kaikki pelin tilanteet, kartat ja tehtävät on suunniteltu kahdelle hahmolle. Kentällä ei siis liiku kommendoryhmää, vain se kahden miehen armeija, kaksi kovaa kommandoa. Jos astut yksinpelikampanjaan, niin kollegan liikkeistä vastaa tekoäly. Kaveri on myös verrattain aktiivinen ja oma-aloitteinen, jos vain pelaaja sen sallii. Mitenkään pikkutarkkaa komentelu ei tosin ole. Siinä missä SOCOMeissa kavereille voi antaa hyvinkin tarkkoja komentoja, niin Army of Twossa kollegaa käsketään vain pysymään mukana, etenemään tai ryhmittymään uudelleen. Lisäksi kaikille käskyille on kaksi aggressiotilaa.

Positiivisesti taistelijapari ei ole tyypillinen ameeba, joka ei tajua mistään mitään, nylkyttää seinää tai ammuskele vain taivaalle. Ehei, kaveri ymmärtää tilanteen päälle ja toimii annetun käskyn ja aggressiotilan mukaisesti. On jopa viehättävää katsella, miten kaveri loikkii suojasta toiseen ja rynnäköi vihollisen asemia kohti, jopa kovemmankin tulituksen keskellä. Kamikazegeeni kuitenkin puuttuu, joten kaveri etenee kun siihen on hyvä tilaisuus, lymyilee piilossa kun lyijysade on turhan tiuhaa. Ja ammutaan helkkaristi takaisin, jos naapuri ei usko. Räiskintäpeligenren mittakaavassa voidaan pitää melkeinpä mullistavana sitä, miten kollega osaa antaa pelaajalle suojatulta tämän edetessä ja vastaavasti tajuaa edetä, kun pelaaja roimii vihollisten päitä matalaksi. Kerrankin siis peli, josta ei löytynyt ainakaan tämän testin mittakaavassa tekoälyttömyyspellejä.

Sama pätee toisinpäinkin. Vihollissotilaat liikkuvat suojasta suojaan, etenevät harkiten ja hankkiutuvat uuteen suojaan, jos pelaaja kollegoineen yrittää hivuttautua sivustaan.

Ei siis ihme, että Army of Two tekivät vaikutuksen. Tämähän on ihan kunnon sotaa, jossa voi käyttää harkintaa ja taktikointia. Kyyristellään, ammutaan nurkan takaa ja viholliset tekevät samoin. Kukaan ei seisoskele helppona maalitauluna vaan käyttäytyy vähintään näennäisen järkevästi. Ei niin, etteikö myös ryntäily ja suinpäin räiskintä toimisi ainakin paikoittain, mutta pelaajalle annetaan tilaa myös älykkäämpään pelaamiseen.

Me kaksi

Ennakkoversio tarjosi positiivisia hetkiä myös kenttä- ja tehtäväsuunnittelunsa kautta. Kentät ja tilanteet on rakennettu niin, että sooloilijalla menee sormi pakostakin suuhun. Mitenkäs tästä etenet? No, kaverin avulla tietenkin. Kollegan tarjoamaan auttavaan käteen ja pyssyyn on tartuttava, sillä mitenkään muuten ei pääse monista esteistä läpi, yli tai ympäri.

Monesti reitti näyttäisi olevan tukossa, mutta pelaajan on vain ensin löydettävä ratkaisu ja selvitettävä se sitten kollegan avulla. Kaverin olkapäältä voi esimerkiksi usein ponnistaa korkean esteen päälle, tai sitten neljä vankkaa käsivartta raivaa esteen, johon yksi mies ei kyennyt.

Adrenaliinitäytteiset piiritystilanteet ovat eräs vekkuleimmista kaksinpelivirityksistä. Niissä on eittämättä aika lailla päälleliimatun kikan tuntua, mutta hitot siitä, ne ovat todella komeita, tyylikkäitä ja nautinnollisen yliampuvia hetkiä. Kaksi sotilasta selät vastakkain, pyörivät ympäri matrixmaisen hidastetusti, syytäen ympäristön täyteen luoteja ja kuolemaa. Näin ne kurjien vihollisten väijytystilanteet ratkeavat, vaikka suhde olisi sata kahta vastaan.

Hauskinta pelaaminen oli tietysti kahden ihmisen kera. Ei mikään ihme. Varsinkin jaetulla ruudulla cooperative-pelaaminen oli erittäin miellyttävää, kun taistelijoiden oli niin vaivatonta sopia tulisektoreista, suojatulesta, etenemisestä sun muusta. Taktikoinnissakin oli aivan oma makunsa, sillä toki kaverin mokalle nauraa iloisemmin kuin tekoälyn typeryydelle.

Army of Two onkin loistava esimerkki cooperative-pelaamisen kauneudesta. Yhteistyö ja pelissä vastaantuleville asioille naureskelu toimii jopa paremmin kuin monessa muussa cooppipelaamisestaan tunnetussa pelissä.

Muitakin mielenkiintoisia, ellei jopa erikoisia, ratkaisuja löytyy. Esimerkiksi kuoleminen on tehty todella harvinaiseksi. Jos pelaaja tai kollega ottaa riittävästi damaa, niin lauta-arkkuun heivaamisen sijaan kaveri ryntää paikalle antamaan ensiapua. Sitten pumpataan ja paikataan yksinkertaisessa minipelissä. Jos ensiapua annettiin oikein, niin miekkonen loikkaa henkihieveristä takaisin pystyyn, vaikkakin vähän väsähtäneessä tilassa. Pikku lepohetki kulman takana ja taas homma maittaa.

Hyvältä tuntuu

Ennakkoversio jätti kieltämättä erittäin hyvän maun, vaikka sitä ei oltukaan selvästi hiottu vielä loppuun. Testipelaaminen hyytyi lopulta pelin tallennuspisteiden armottomuuteen, kun niitä ei oltu selvästikään lisätty jokaiseen suunniteltuun paikkaan. Tai jos peli on oikeasti näin tyly, niin sitten kyllä hämmästyttää. Armottomuus ja vaikeustaso olivat kyllä muuten kohdallaan, mutta joskus epäonnistuessaan joutui palaamaan niin kauas taaksepäin että oli pakko pitää stressitauko.

Lopullinen versio tarjonnee myös selkeämmin palkkasoturimeininkiä, jossa tehtävistä tienattavaa rahaa sijoitetaan harkiten monipuoliseen ase- ja varustevalikoimaan. Pyssyjä on kiitettävästi niin isompana kuin pienempään tarpeeseen, eikä vastaan jyrääviä panssareitakaan tarvitse välttämättä pelätä.

Positiivisesti Army of Twossa on myös hieman syvällisempää näkemystä ja kannanottoa. Ei toki rautalangasta väännettynä. Tehtävät, värvärit ja jopa viholliset ovat hetkittäisessä äärimmäisessä mustavalkoisuudessaan jopa kantaaottavia. Kuka onkaan nyt oikealla asialla? Miksi me olemme täällä?

Kaikessa komeudessaan ja erikoisuudessaan Army of Two saattaa nousta räiskintäpelien seuraavaksi megatapaukseksi, joka saa PC-pelaajatkin kiristelemään hampaitaan kateudesta. Ja kiroilemaan miksi näin hyviä pelejä tehdään paskakonsoleille.

Tekijä: EA Montreal
Julkaisija: EA
Testattu: Xbox 360
Tulossa: PlayStation 3, Xbox 360 – 6.3.2008
Pelaajia: 1-2
Pelin kotisivu: http://www.ea.com/armyoftwo/