Battlefield: Bad Company 2 (PC, PS3, Xbox 360)
Vaikka Battlefield-pelejä onkin vuosien varrella nähty jos jonkinlaisia, parin vuoden takainen Bad Company teki melkoisen pesäeron edeltäjiinsä. Se klassinen moninpeli toki löytyi ja toimi kuin ennenkin, mutta mukana oli myös erinomaisen hauska ja viihdyttävä yksinpelikampanja.
B-komppanian pojat ovat taas palanneet ja parissa vuodessa moni asia on muuttunut. Bad Company nähdään myös PC:llä ja moninpeli on sitä tasoa, että moni on ihmetellyt ääneen, tarvitaanko Battlefield 3:a enää ollenkaan. Kovia puheita, löytyykö pelistä tarpeeksi hauista niiden takaamiseksi?
Jos et ole vielä pelannut alkuperäistä Bad Companya, suosittelen lämpimästi tutustumaan peliin. Sen moninpelistä tuskin irtoaa enää hirveästi hupia pelaajien siirryttyä kakkososan pariin, mutta yksinpeli toimii yhä. Toisin kuin vaikkapa Modern Warfare –peleissä, Bad Companysta ei saa vakavaa tekemälläkään. Rangaistuskomppanian miehiltä lentää tiheään sangen laadukasta huumoria ja tarina kadonneen kulta-aarteen jahtaamisesta on muutenkin sangen lennokasta tavaraa.
Tätä taustaa vasten olikin melkoinen yllätys, kun Bad Company 2:n yksinpeli paljastui paljon vakavammaksi jutuksi. Tällä kertaa tiimi juoksee pitkin maailmaa jahdaten huippusalaista asetta, joka lauetessaan päättäisi jenkkien ja venäläisten sodan kertaiskulla punaisen joukkueen murskavoittoon.
Kenties tästä aiheesta johtuen yksinpeli sujuu vakavammissa tunnelmissa kuin ennen ja peli tavoittelee hetkittäin todella dramaattisia nuotteja niihin aivan osumatta. Tästä huolimatta huumoria ei ole unohdettu, vaikkakin se on tungettu syrjään. Nyt humoristisella huulenheitolla ei enää läpsitä pelaajaa poskille, vaan ne herkulliset keskustelut joutuu onkimaan esiin kuuntelemalla ryhmänsä juttua taukopaikoilla.
Huumoria siis löytyy, mutta kokonaisuutena Bad Company 2:n yksinpeli ei ollut niin kovaa kamaa kuin edeltäjässään. Se on lyhyempi kuin viimeksi ja todella älyttömät huippukohtaukset, kuten vaikka tankilla ajelu pitkin banaanivaltion diktaattorin golfkenttiä, loistavat poissaolollaan. Tilalla on peli, joka tuntuu enemmän Modern Warfare –puusta kuin Bad Company –tammesta veistetyltä. Kyllähän tämän parissa ilta vierähti, mutta silti…
Moninpeli houkuttaa
Yksinpelin puolitorsous selittynee sillä, että moninpeli taas tuntuu kaikin puolin muikealta materiaalilta ja on saanut monet ihmettelemään, että tarvittiinko sitä Battlefield 3:sta lopulta mihinkään. Siihen en ota kantaa, mutta toteanpa, että Bad Company 2:n moninpeli on koukuttanut jopa minut, joka en yleensä koske nettiräiskinnöistä kuin Team Fortress 2:een.
Pohjimmiltaan mennään kuin aiemmissakin Battlefieldeissä: kaksi joukkuetta ottaa yhteen tankkien ja muiden ajoneuvojen kera mitä ihmeellisemmissä kartoissa. Bad Companyn tavaramerkki, hajoavat rakennukset, toimii moninpelissäkin hyvin. Turhankin hyvin, mutta siihen palaamme tuonnempana.
Pelitilat ovat osittain tuttuja, osittain uusia. Conquest on se klassisin Battlefield-muoto, jossa molemmilla tiimeillä on pelaajille henkiä ostavia lippuja, jotka kuluvat kuolemien lisäksi myös vihollisen pitäessään hallussa kartan kontrollipisteitä. Toinen päätila, Rush, on tuttu edellisestä Bad Companysta. Hyökkääjien pitää räjäyttää aina kaksi kontrollikeskusta kerrallaan, jotta he saavat lisälippuja ja kartan seuraava vaihe aukeaa. Puolustajat taas yrittävät väsyttää hyökkääjät kumoon.
Uudempaa uutta ovat Squad Rush, jossa täysien 32 pelaajan tiimien (tai konsoleilla 24) sijaan vastakkain ovat pienemmät ryhmät, sekä Team Deathmatch, jossa kolme eri osapuolta vääntää keskenään, kunnes vain yksi on jäljellä.
Näistä Squad Rush on ihan hauskaa, koska vähäiset pelaajat saavat pelin kohtalaisen kapeat kartat tuntumaan paljon tilavammilta ja antavat luovien pelaajien harrastaa hieman kikkailua. Normaalisti kikkailu nimittäin palkitaan suurella räjähdyksellä.
Sinkomiehen paratiisi
Bad Company 2:ta on nyt päivitetty ja hiottu pari viikkoa pelin pitkäaikaisen betan jälkimainingeissa. Ilokseni voin todeta, että se alkaa vihdoin olla pelikunnossa. Ensimmäiset pari viikkoa peli päättyi joka ilta samoihin aikoihin väkisin, kun EA:n serverit kyykkäsivät jenkki-invaasion jaloissa. Nyt pystyy pelaamaan jo pitempäänkin, vaikka täysin vakaaksi peliä ei vieläkään voi kehua.
Tasapainoa peliin ei kuitenkaan ole aivan löytynyt. Tai otetaan edellinen takaisin: tasapaino on olemassa, mutta se on enemmänkin kauhun tasapainoa, eikä välttämättä se kokemus, jollaiseksi peli tarkoitettiin.
Battlefieldien aiemmin sekavaa hahmohässäkkää on taas järkeistetty ja nyt jäljellä on neljä. Assault-miehet tetsaavat rynkkyjen ja kranaatinheitinten kanssa jakelemassa kavereilleen ammuksia. Insinöörit korjailevat tankkeja ja tuhoavat niitä singoillaan. Lääkintämiehet parantavat, herättävät kuolleista ja ammuskelevat hirvittävän tehokkailla konekivääreillä. Tiedustelumiehet taas istuvat kahden kilometrin päässä tapahtumapaikasta leikkimässä kivikovaa tarkka-ampujaa saamatta paljoakaan aikaan.
Näin siis paperilla. Käytännössä peli menee niin, että kaikkialla räjähtelee. Tauotta ja kuolettavasti. Rynkkyjensä sijaan assault-miehet räiskivät 40mm kranaatinheittimillään, jotka ovat paras asevalinta varsinkin lähietäisyydelle. Kranaatti tappaa kerrasta ja sillä ei ole lainkaan viritysaikaa, joten se toimii vaikka metrin päästä.
Kauempaa insinööri on kingi Carl Gustav –raketinheittimensä kanssa. Nopea ja äärettömän suuren räjähdysalueen tuottava ruotsalaisihme tappaa talossa ja puutarhassa. Vilahtiko ikkunassa joku? Rakettia sinne päin ja todennäköisesti tuloksena on ainakin 50 pistettä.
Ongelma on erityisen akuutti PC-versiossa, sillä rehellisyyden nimissä pitää todeta, että Bad Company 2 on tehty konsoleille ja 24 pelaajalle. Kun karttaan lyödään kahdeksan demolition mania lisää, tuloksena on kaaos, jossa elinaika mitataan usein sekunneissa.
Mikäs siinä, kuten alati paisuvat pelaajamäärät osoittavat, tällaisellekin pelikokemukselle on tilauksensa, mutta kaikille se ei sovi. Monet ovat jo leipiintyneet aivan täysin vaikka siihen, että useimmat assault-miehet eivät viitsi edes ikinä laukaista rynnäkkökivääreitään, koska 40mm kranaatinheitin on kaikkialla niin paljon tehokkaampi. Oma mielipiteeni vaihtelee laidasta laitaan. Turhauttavia eriä kyllä tulee vastaan tiheään, mutta väliin mahtuu myös todella hauskoja Battlefield-hetkiä.
Ongelmia, lupausta ja viehätystä
DICEn peli ei olisi DICEn peli, jos se olisi julkaistu valmiina. Tai toimivana. Vaikka tasapainokysymykset jättäisi sikseen, Bad Company 2 on tungettu uunista ulos hieman raakana. Jo mainittujen serverikyykkäysten lisäksi yleistä tökkimistä löytyy verkkoratkaisun joka nurkasta. Olen itse odotellut jo pari viikkoa, että saisin veteraanipalkintona jaetun M1 Garandin käyttööni, mutta enää sille ei lupailla edes odotusaikaa. Ei silti, Garandini eteen tärkeysjärjestyksessä kurvaa ainakin serveriselaimen päivitys, sillä nykymalli on kankea torso.
Kaverien lisäys kaverilistalle onnistuu noin kerran viidestä, serverit eivät tue mitään mahdollisuutta jäädä jonoon odottamaan vapautuvaa paikkaa eikä serverilistassa usein näe edes palvelimen pingiä. Koita siinä sitten löytää itsellesi hyvä pelipaikka.
Yhdestä asiasta DICEn pojille ja heidän Frostbyte-moottorilleen pitää nostaa hattua. Peli näyttää tautisen upealta ja pyörii hyvin. Pitää varoittaa, että kyseessä on äärimmäisen prosessori-intensiivinen peli ja kaksiytimisillä prosessoreilla varustetut saavat varautua pieniin töksähtelyihin kun taistelukenttä on savua täynnä ja joka puolella räjähtelee.
Mittatikkuna voisi sanoa, että ennen viimeisintä päivitystäni ajoin nykyistä näytönohjaintani vanhemmalla E6600-prosessorilla varustetussa koneessani ja vaikka peli pyöri pääasiassa jouhevasti, tiukimmissa räjähdyksissä ruudunpäivitys tipahteli urakalla. Nykyään peli pyörii todella vauhdikkaasti vaikka istuisi keskellä kranaattikeskitystä. Testattu on!
Jos konehuoneesta löytyy lyijyä, Bad Company 2 tarjoaa pelikokemuksen, jolle ei tunnelmassa juuri löydy vertaista. Ehkä räiskintäpelien paras äänimaailma, todella tujut partikkeliefektit ja yleinen sodan tuntu nostavat pelikokemuksen tasolle, joka paikkaa paljon tasapainotukseen ja toimivuuteen liittyviä ongelmia.
En myöskään usko, että nämä ongelmat jäävät vitsaamaan meitä loputtomiin. Internetin tietotoimisto kertoo, että Bad Company 2 haluttiin ulos äsken päättyneen talousvuoden aikana, kävi miten kävi. Luotankin siihen, että jo nyt nähdyt tiheät päivitykset saavat vielä jatkoa ja lisäävät peliin niitä kaivattuja ominaisuuksia. Mutta koska, se on eri asia.
Tulevaisuudesta ei muutenkaan kannata juuri puhua, sillä keskitytään Bad Companyyn sellaisena kuin se on nyt. Battlefield-veteraanit varmaan jo arvaavatkin, millaisesta pelistä on kysymys: pohjimmiltaan erittäin viihdyttävästä ja toimivasta nettiräiskinnästä, mutta sen toimivuuden ja viihteen eteen joutuu välillä näkemään vaivaa.
Silti: varsinkin jos satut tuntemaan pari muuta Battlefieldia arvostavaa pelaajaa, joiden kanssa pääset temmeltämään ryhmässä, Bad Company 2:sta irtoaa reippaasti viihdettä. Vaikka olen monena iltana peliä pelatessani kiroillut kuin turkkilainen merimies, ne illat ovat kuluneet tiheästi ja säännöllisesti Bad Company 2:n parissa ja tulevat kulumaan jatkossakin. Paljon on siis tehty oikein.
Lopputiedot
Tekijä: DICE
Julkaisija: EA
Testattu: Windows 7, Intel i5-750, Radeon HD5850, 4 Gt keskusmuistia
Saatavilla: PC, PlayStation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: 2 GHz tuplaydinprosessori, 2 Gt keskusmuistia, GeForce 7800 / Ati X1900 256Mt muistilla
Pelaajia: 1-32 (PC), 1-24 (konsolit)
Pelin kotisivu: http://www.battlefieldbadcompany2.com/
Miikka Lehtonen
Toinen mielipide
Battlefield-sarjan uusimmasta osasta on odotettu melkein toisen tulemisen kaltaista räiskintätapausta sen jälkeen, kun CoD:MW2 suututti PC-pelaajat roisilla serveriratkaisullaan. Liian suuriksi paisuvissa ennakko-odotuksissa on vain se vika, että ne saattavat osoittautua vaikeasti täytettäviksi.
Yksinpelikampanja kaataakin niskaan ämpärillisen kylmää vettä. Nimettömän tekijän ensimmäiseksi peliksi suoritus olisi ihan hyvä, mutta Bad Company -brändiltä on lupa odottaa enemmän. Skriptaus on liian läpinäkyvää, putki liian kapea, eikä tarinakaan oikein nappaa mukaansa, puhumattakaan siitä, kuinka noloja tilanteita lyhyt piirtoetäisyys ja kehno tekoäly aiheuttavat.
Kokemus ei ole teknisesti aivan kelvoton, ennemminkin käyttäisin siitä termiä laiska. Kun huippukohdat, joita MW2:en yhtä lyhyt yksinpeli suorastaan pullisteli, loistavat poissaolollaan, muuttuu pelaaminen tylsäksi puurtamiseksi. Olisikohan Dicen kannattanut keskittyä kilpailijalle piruilemisen sijasta oman tuotteensa hiomiseen?
Tosiasia lienee kuitenkin se, että Battlefieldejä pelataan moninpelin vuoksi. Verkossa kokemus nousee lähemmäs odotettua tasoa. Tuhoutuva ympäristö ja erilaisten ajoneuvojen runsas hyödyntäminen ovat pelisarjan vahvuuksia, joiden avulla pystytään tekemään pesäeroa kilpailijoihin nähden.
Bad Company 2 on parhaimmillaan eteenpäin vyöryvässä rush-pelimuodossa. Laajat alueet ja selkeä tavoitteellisuus tekevät toiminnasta jännittävää ja addiktoivaa. Toisessa ääripäässä majaileva Team Deathmatch on taas umpitylsä reliikki. Väliin jäävä conquest potee identiteettikriisiä. Onkos nyt sitten tärkeämpää vallata lippuja vai tappaa vihollisia? Pelimuodosta puuttuu taistelua ohjaava taktinen ryhdikkyys.
Pelin tekniikka oli onneksi ainakin testissäni olleessa PlayStation 3 -versiossa kunnossa. Graafinen ulkoasua ei huikaise, mutta eipä nykiminenkään toisaalta pääse vaivaamaan. Serveripäivityksen jälkeen lagi on ollut harvinaista, eikä serveriyhteyskään ole katkeillut. Pelin sisäinen kauppa ei sen sijaan aukene vielä tätä kirjoittaessakaan.
Battlefield: Bad Company 2 ei ole lopulta aivan se räiskintämessias, jollaista siitä povattiin. Keskinkertainen yksinpeli latistaa tunnelmaa ja konsoleilla 24:ään jäävä pelaajamäärä kummastuttaa. Miten niin kentälle ei saada mahtumaan samaa määrää sotilaita kuin PC-versiossa, jos kerran MAG:ssa samassa matsissa häärii parhaimmillaan 256 taistelijaa?
Hätäisempi ehtii tämän perusteella jo kuvittelemaan, että Bad Company 2 olisi huono peli. Näin ei missään nimessä ole, siitä todistavat muun muassa kovasti tummuneet silmänaluseni. ”Vielä yksi erä, että saan vielä yhden tason rynnäkkökivääriini”-ilmiö puhuu omaa kieltään pelin vetovoimasta. Ennakko-odotukset ehtivät vain nousta niin korkealle, ettei erinomainenkaan lopputulos riitä aivan tyydyttämään niitä.
Pelien välinen vertailu ei ehkä ole aivan reilua, mutta konsoliräiskijän näkökulmasta tilanne on itse asiassa herkullinen. Markkinoilla häärää PlayStation 3 -vinkkelistä tarkastellen kolme hieman erilaista kilpailijaa. Siinä, missä MW2 vakuuttaa viimeistellyllä tekniikallaan ja MAG taas määrää silkalla massiivisuudellaan, tarjoaa Bad Company 2 erinomaisen viihdyttävän näkemyksen hieman taktisemmasta pienen mittakaavan sodankäynnistä.
Tiukka kilpailu pakottaa pysymään skarppina ja ylläpitämään omaa tuotetta, mikä on pelaajien kannalta hieno asia, sillä noustakseen kiintotähdeksi Bad Company 2 tarvitsee vielä lisää karttoja ja huolella tasapainotettuja pelimuotoja.
Juho Anttila
Lue myös
StarCraft II -moninpeliennakko (PC)
Supreme Commander 2 (PC, Xbox 360)
