Ninja Reflex (DS, Wii)

07.07.2008 16:15 Tero Lehtiniemi

Ninjat, nuo metsien pikku vipeltäjät, ovat varmasti ainakin jossain elämänvaiheessa olleet jokaisen pikku- tai miksei isommankin pojan toiveammatti. Nykyaikana todellisten työmahdollisuuksien ollessa niin sanotusti kortilla on tämän haaveen toteuttaminen ja ylläpitäminen jäänyt lähinnä pelien ja elokuvien taakaksi.

Ninjapelejä löytyy monenmoisia ja laatuisia, mutta suurinta arvostusta tällä hetkellä nauttii varmasti Team Ninjan Ninja Gaiden, jonka kakkososa arvosteltiin eDomessa taannoin. Hieman suorempaa ja filosofisempaa näkökulmaa tähän salamurhaajien jaloon ammattikuntaan hakee Wiille ilmestynyt Ninja Reflex. Miten on, löytyvätkö yhdeksäs aisti ja Valaistumisen Polku Wiin ninjaharjoitteiden avulla, vai jääkö pelaaja kylmäksi kuin ninjasoturin uhri? Kohai Lehtiniemi otti selvää.

Ninja Reflex on käytännössä kokoelma erilaisia minipelejä, jotka testaavat pelaajan refleksejä opettaen samalla budofilosofian periaatteita ja jopa meditaatiota. Homma lähtee käyntiin hahmonluonnilla, jossa satunnaisgeneraattori luo pelaajalle ehdotelmia tarpeeksi munakkaasta ninjanimestä. Tämä generaattori tarjoaa kaikessa absurdiudessaan suurta riemua, itse päädyin pitkän mietinnän jälkeen kuvaavaan nimeen Sly Plum, sillä ainoalla kotimaisella Ovela Luumu.

Kun tästä uuvuttavasta prosessista on päästy eteenpäin, on tositoimien aika. Peli pistää pelaajan Karate Kid -kliseitä surutta viljelevän partajeesus-sensein armoille, ja tämän opeilla sohvaperunasta pitäisi kuoriutua peloton ja salamareflekseillä varustettu julma kostaja. Tai jotain sinnepäin. Käytännössä homma pyörii kuuden eri minipelin ympärillä. Näissä ninjakokelaan refleksejä testataan mitä moninaisemmilla keinoilla nunchakuilla pelattavasta vesimelonipesäpallosta kärpästen pyydystämiseen syömäpuikoilla.

Ninja ei tunne mitään

Minipelien toteutuksen taso vaihtelee rajusti. Esimerkiksi kalojen ja kärpästen pyydystäminen toimivat hyvin ja kontrollit ovat sulavat. Suurempia ongelmia aiheuttaa esimerkiksi miekkailu, jossa peli ei aina ihan tajua sitä mihin pelaaja haluaa torjua ja miten. Välillä peli taas suorittaa lähes omatoimisesti pelottavan onnistuneita torjunta/vastahyökkäys -yhdistelmiä.

Kun riittävän monessa näistä minipeleistä on menestytty, avautuu pelaajalle mahdollisuus vyökokeeseen, jossa kolme satunnaisesti valittua ja vaikeutettua minipeliä seisovat pelaajan ja uuden hienon värisen vyön välissä. Vaikeutuksesta huolimatta minipelien suoritustason arvostelu on tällöin varsin löyhä ja epäonnistuminen tuntuu mahdottomalta.

Pelin perusongelma iskee vasten kasvoja viimeistään ensimmäisen vyökokeen jälkeen. Edessä on samojen vanhojen pelien toistamista marginaalisesti vaikeutettuna, joskin uusi vyöarvo avaa minipeleistä uuden osion. Pelin kuusi nopeaa ja yksinkertaista minipeliä eivät vain tarjoa tarpeeksi viihdettä. Se että yhtäkkiä pääsee vihreiden kärpästen sijasta pyydystämään sinisiä ei jaksa pitää mielenkiintoa yllä. Parhaimmillaan muutamissa sekunneissa suoritettavat osiot tuntuvat huijaukselta.

Lähimmäksi ninja- ja budomystiikkaa peli pääseekin sillä, että se jättää pelaajan mielen lähes zenmäisen tyhjäksi. Kosmoksen syvimmän olemuksen sijasta pelaaja jää pohtimaan kysymystä ”miksi”. Miksi tällainen peli on tehty? Se on itseään toistava, yksinkertainen ja sen minimalistinen toteutus lievästi sanottuna epätasaista. Pelipaketin takakannessa komeilevan Nintendo Seal of Qualityn huumoriarvo meinaa jäädä vähäiseksi. Peli ei kylläkään ole mitenkään auttamattomalla tavalla surkea. Se on vain laiskasti tehty, teknisesti yhdentekevä, innoton ja turha tekele jonka omistamiseen ei äkkiseltään keksi yhtäkään hyvää syytä.

Lisää kuvia galleriassa.

Tekijä: Sanrazu Games
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: Wii
Saatavilla: Wii
Pelaajia: 1-4
Pelin kotisivu: http://www.ninjareflex.com/