SimAnimals (Wii)

18.02.2009 16:02 Juho Anttila

Nykyteknologian ympäröimä ihminen uhkaa vieraantua luonnosta. Ennen harmoniassa muiden elämänmuotojen kanssa elänyt luomakunnan kruunu on muuttumassa betoniviidakoissa lymyäväksi varjoksi entisestä, vihreämmästä ihmislajista. Tarvitaan tietoa ja valistusta. Teknologia on valjastettava informaation apuvälineeksi kertomaan meille ympäristömme monimuotoisuudesta.

SimAnimals vastaa tähän tarpeeseen omalla pienellä tavallaan. Jos nykylapsia ei saada irti television äärestä tutustumaan luontoon, tuodaan sitten luonto televisioon. Mikäpä sen hauskempaa ja opettavaisempaa kuin seurata metsän eläinten temmellystä, auttaa ekologisen tasapainon säilyttämisessä ja peuhata pörröisten karvaturrien kanssa. Karhuthan tunnetusti tykkäävät siitä, että niitä silitellään. Kysykää vaikka Timothy Treadwelliltä.

Jos metsään haluat mennä nyt

Kuten nopeimmat ehtivät jo päätelläkin, SimAnimals keskittyy metsän eläinten elämän seuraamiseen. Peli pitää sisällään kokonaisen pienen ekosysteemin, jonka toimintaan pääsee puuttumaan wiimotea heilutellen. Eläinten ja kasvikunnan elo pitäisi tehdä lokoisaksi, jotta pääsy seuraavaan pelin yhdestätoista erilaisesta alueesta aukeaisi. Maatalon takapihalta alkava matka laajenee pian todelliseksi metsäreissuksi.

Kuusikossa tapahtuukin monenlaisia jännittäviä asioita. Kipa-majava rakentaa padon ja kuivattaa samalla puron alajuoksun. Pyry-orava tahtoisi tehdä vauvoja, mutta Pirkko-kurrea vain väsyttää. Maanviljelijän koira lopettaa vonkaamisen lyhyeen ja pistelee Pyryrukan poskeensa. Katseltavaa ja seurattavaa riittää, voipa pelaaja vaikuttaa tapahtumiin konkreettisestikin ruokkimalla eläimiä ja esittelemällä niitä toisilleen.

SimAnimalsin pelaaminen on kiireetöntä puuhastelua. Eläinten tarpeista huolehtimalla alueen onnellisuusmittariin plopsahtelee bonusta. Kun tietty raja saavutetaan, avautuu seuraava alue uusine elämänmuotoineen. Vanhojakaan alueita ei toki hylätä, vaan niiden pariin voi palata koska vain. Tekemistä rytmitetään pienillä tehtävillä. Milloin pitäisi kaurispariskunta saada rakastumaan, milloin taas porkkanapeltoa levitettyä jänöjussien riemuksi.

Metsään myös mennään

Harmi vain, että puuhastelulle tarjotaan varsin karut kulissit. Wii ei tietenkään teknisiltä ominaisuuksiltaan yllä tehokonsoleiden tasolle, mutta siitä huolimatta Nintendon valkeasta laatikostakin saadaan osaavissa käsissä irti näyttävää jälkeä. SimAnimals ei sellaista tarjoa. Maisemat ovat parhaimmillaankin mitäänsanomattomia ja pahimmillaan jopa rumia. Eläimetkin on mallinnettu rosoreunaisina pikselikasoina. Onneksi animoinnissa on sentään onnistuttu paremmin.

Karu ulkonäkö olisi vielä annettavissa anteeksi, mutta kömpelöä pelattavuutta ei millään pysty katsomaan läpi sormien. Vuorovaikutus luonnon kanssa tapahtuu wiimotella ohjattavaa kättä käyttäen. Ohjaustuntuma on vain käsittämättömän kolho. Eläinten ja kasvien siementen noukkiminen vaatii usein ärsyttävää tähtäilemistä eikä esimerkiksi tammenterhojen ravistaminen puusta onnistu, kun peli luulee luonnonystävän rapsuttelevan sen sijaan oksalla istuskelevaa varista.

Myös kömpelö kamera aiheuttaa ajoittain valtavaa ahdistusta. Sitä kun on lähes mahdotonta saada asemoitua juuri haluamaansa paikkaan ja asentoon. Kun kameran on vihdoinkin onnistunut raahaamaan oikealle kohdalle, hyppelehtii kohteena ollut eläin ulos ruudulta ja näkymän vispaaminen on aloitettava alusta.

Niukasti riman ali

Elämä SimAnimalsin parissa ei onneksi ole pelkkää synkkyyttä. Kiireettömyys viehättää, vaikka tehtävät pitävätkin tekemisen koko ajan tavoitteellisena. Pelialueet vain ovat surkean pieniä ja tehtäväsuunnitteluunkin on lipsahtanut muutama kämmi. Kun peli vaatii istuttamaan retiisejä eikä siemeniä löydy mistään sen kirotun pesukarhun vierailtua kasvimaalla nousee verenpaine pian vaaralliselle tasolle. Retiisin kasvamisen odotteleminen kun vastaa kiinnostavuudeltaan miesten 50 kilometrin kävelyn seuraamista radion välityksellä.

SimAnimals tarjoaa parhaimmillaan neljän pelaajan yhteistyömuotoista moninpeliä. Idea on kuitenkin susi jo syntyessään. Perheen mukava yhteinen pelihetki uhkaa kääntyä päähänlyöntikisaksi jokaisen pelaajan vääntäessä kameraa eri suuntaan. Hermoja säästääkseen on pakko tyytyä pelaamaan vuoron perään.

Vuotavan tekniikan ja suunnitteluvirheiden alta löytyy kaikesta huolimatta opettavainen ja rauhallinen luontoaiheinen pelikokemus. Suomennettu peli soveltuu hyvin myös lukutaitoisille lapsille. Vaikka luonnon kiertokulkua ei kaunistella, on verinen väkivalta piilotettu pöllyävien pölypilvien taakse. Lauantai-illan luonto-ohjelmatkin tarjoavat pilteille paljon raaempaa nähtävää. Eläimistä ja kiireettömästä puuhailupelaamisesta pitäville SimAnimals soveltuukin hyvin, kunhan omaa pitkän pinnan eikä pelästy pelin karua ulkoasua.

Tekijä: Electronic Arts
Julkaisija: Electronic Arts
Testattu: Nintendo Wii
Saatavilla: Nintendo DS, Nintendo Wii
Pelaajia: 1-4
Pelin kotisivu: http://www.simanimals.com/
Juho Anttila