Sonic Unleashed (PS3, Wii, 360)
Sonicilla on taas tavallisen kehno päivä. Viimeisin yhteenotto pahan tohtori Eggmanin kanssa päättyy noloon syöksyyn lähimmän planeetan kamaralle eikä taistelun tiimellyksessä tarttunut akuutti lykantropia varsinaisesti helpota asioita.
Jotain täytyisi myös tehdä seitsemään osaan haljenneelle planeetalle ja karkuun päässeelle Dark Gaia -voimalle. Kiirettä pukkaa, mutta onneksi asialle onkin laitettu maailman nopein siili.
Vinosuisen sankarin jo ties kuinka mones tuleminen jakaantuu kuin veitsellä leikaten kahteen kovin erilaiseen peliosioon. Päiväsaikaan kiidetään tuttuun Sonic-tyyliin tuhatta ja sataa läpi huimien vauhtiratojen kultaisia renkaita keräillen. Yön laskeutuessa äkillisestä karvankasvusta kärsivä sankari taas pistää vihollisia poikki ja pinoon perinteisemmän toiminnallisen tasohyppelyn merkeissä.
Nasta lautaan, robotit hautaan
Huima vauhti on Sonicin tavaramerkki ja ehdoton vahvuus. Sonic Unleashedin päivänvalossa käytävät vauhtihaasteet vaihtelevat saumattomasti takaapäin kuvatun 3d-näkymän ja perinteisemmän sivukuvan välillä. Oli tarkoituksena sitten ehtiä maaliin mahdollisimman nopeasti, kerätä tietty määrä renkaita aikarajan puitteissa tai väistellä esteitä, on vauhti aina päätä huimaavaa.
Nopeuden lähestyessä pyörryttävää on asioiden syytä olla kunnossa myös konepellin alla. Sonic Unleashedin pelimoottori suoriutuu tehtävästään vähintäänkin kunnialla. Tökkimistä ei esiinny tiukimmissakaan käänteissä ja maisemat vaihtelevat kelvollisista jopa komeisiin. Täydessä vauhdissa Sonicin uusimmat seikkailut kipuavat parhaimmillaan Wiin näyttävimpien pelien joukkoon. Kentät ovat laajoja, ja niissä on myös paljon vaihtoehtoisia oikoreittejä.
Ohjaaminen on alkutörmäilyn jälkeen kohtuullisen sujuvaa ärsyttävää seinähyppelyä lukuun ottamatta. Classic-ohjaimen omistajia on muistettu laitetuella, vaikka siihen ei ole oikeastaan tarvetta. Wiimote- ja Nunchuck-yhdistelmä toimii vallan mainiosti. Vauhtisiili tottelee komentoja kuuliaisesti, mutta pelaaja tuntee silti liian usein olevansa pelkkä matkustaja sankarin kiitäessä huimien silmukkayhdistelmien läpi kuin raiteilla. Laiskaa kenttäsuunnittelua, jossa näyttävyys ajaa pelattavuuden ohitse.
Sinertävän karvainen Kratos
Kolikon toinen puoli, yölliset ihmissusikentät, on ehtinyt saada maailmalla osakseen jo melkoisen määrän kritiikkiä. Pelimekaniikka onkin aivan erilainen kuin vauhdikkaammissa päiväkentissä. Petomaisen muodon ottanut Sonic hyppii, pomppii ja tappelee lineaaristen ja ajoittain varsin taistelupainotteisten alueiden läpi. Turpakäräjät Dark Gaian kätyreiden kanssa käydään ohjaamalla siilisuden venyviä käsivarsia Wiimotea ja Nunchukia heiluttaen. Toimivaa, joskaan ei kovin tarkkaa.
Pelaajan ketjuttaessa hyökkäyksiään valtaa mielen lämmin tunnistamisen tunne. Tämähän on kuin köyhän miehen God of War. Yhtäläisyydet grafiikassa ja pelimekaniikassa ovat ajoittain hämmentävän selviä. Jopa kokemuspistejärjestelmä kumartaa esikuvansa suuntaan, tosin Sonicin tapauksessa parannukset ja uudet ominaisuudet syötetään pelaajalle ennalta määrätyssä järjestyksessä.
Lajityypin mestaria saa toki lainailla, mutta samalla asettaa itsensä alttiiksi vertailulle. Vaikka Sonic Unleashedin ihmissusijumppa onkin mainettaan mukavampaa räimettä, häviää se esikuvalleen silti jokaisella osa-alueella. Siinä, missä God of War -sarja tarjoaa eeppisiä näkymiä ja kokemuksia, jäävät huippukohdat puuttumaan Sonicista. Edes pomotaistelut eivät jaksa säväyttää. Lopputulos onkin tasapaksu, vaikkakin kertakäyttöisenä ihan viihdyttävä.
Tasapainovaivainen sekoitus
Sonic Unleashedin tarina on suorastaan nolostuttavaa tusinatavaraa. Sinällään näyttävien välianimaatioiden lisäksi pelaajan hermoja koetellaan myös typerällä seikkailupeliosiolla, joka Wii-versiossa tarkoittaa planeetan asukkaiden jututtamista seuraavien pelattavien kenttien avautumisen toivossa. Klikkailu ympäri kyliä on silkkaa ajanhukkaa eikä tuo pelaamiseen mitään lisäarvoa. Yhtä lailla ärsyttävää on pelin taustamusiikki, joka vaihtelee kelvollisesta sankarimusiikista mielipuolisen raivostuttavaan jazziin.
Pelin seitsemän mannerta on koluttu lävitse kohtuullisen nopeasti. Pelattavaa riittää onneksi tämän jälkeenkin erilaisten salaisuuksien ja haasteiden muodossa. Täydellinen suoritus vaatii sekä jokaisen kentän läpäisemistä tiukan aikarajan puitteissa että pelin aikana avautuvien pulmahuoneiden selvittämistä. Jälkimmäiset ovatkin ainoa paikka, jossa Sonicin kahta eri ulkomuotoa sovelletaan ongelmien ratkaisemiseksi saman kentän sisällä. Ideaa olisi voinut käyttää myös pääpelissä nyt kovin irrallisiksi jäävien osioiden yhteen sitomiseksi.
Pelillisesti Sonic Unleashed nousee tasohyppelyiden parempaan keskikastiin vauhtiratojen ollessa jopa erinomaista viihdettä. Reilusti yli kaksi kolmasosaa peliajasta kuluu kuitenkin hidastempoisempien susikenttien parissa. Hypernopeata Sonic-kokemusta kaipaavalle tutun hahmon luomat mielikuvat saattavatkin jäädä toteutumatta. Unleashedin parissa viihtyy silti mainiosti ainakin yhden läpipeluukierroksen ajan, jos vain pääsee ylitse turhista ennakko-odotuksista.
Next Gen -versiot ja toinen mielipide
Sonic-fanien arkeen on viime vuosina kuulunut toistuvat lupaukset sarjan ihmeitä tekevästä pelastajasta. Röyhkeästi nimetystä Sonic the Hedgehogista ei siihen ollut, eikä siihen ole myöskään Sonic Unleashedista. Unleashedin valttikortiksi on nostettu uusi pelimoottori, joka mahdollistaa Sonicin siirtymisen saumattomasti kolmiulotteisesta kaksiulotteiseen näkökulmaan. Hyvä ajatus ja näyttää toiminnassa hienolta, mutta kenttäsuunnittelu on korkeintaan tyydyttävää, mikä vie tempulta parhaimman terän.
Ulkoasuun on sentään panostettu kunnolla. Kreikkaan sijoittuvan kentän aurinko paistaa heleästi aivan kuten Segan pelissä kuuluukin ja vauhtia on niin, että heikompaa hirvittää. Kauhistuttaa siksi, että pienestäkin pysähdyksestä huomaa, että kontrollit ovat edelleen hakusessa. Liikkuminen muistuttaa enemmän luistelua kuin juoksua, joten tarkkojen liikkeiden tekeminen on vaikeaa.
Nopeat juoksuosuudet kattavat vain kolmasosan Unleashedista. Iltasella Sonic muuttuu siilisudeksi, jolla on venyvät kädet (mistä johtuukaan) ja raivoisa mieli. Otuksen kentät koostuvat kevyestä ongelmanratkaisusta ja aivottomasta sekä helposta tappelusta. Tehtävät vievät liian paljon aikaa ja ovat huonon kameran, hankalien tallennuspaikkojen ja surkeiden vihollisten vuoksi rasittavia. Päivällä tehtävä on hoidettu viidessä minuutissa, yöllä hikoillaan kahdenkymmenen minuutin edestä. Tällainen on maailman nopein siili?
Sonic Unleashedin hauskat osuudet ovat ohi liian nopeasti ja ärsyttävät kestävät pidempään kuin pinna antaa myöten. Se on parempi kuin uuden sukupolven Sonic the Hedgehog, mutta Sega hei, siihen ei vielä paljoa vaadita. Rima reippaasti ylemmäs ja Sonicille liukuesteet kenkiin, kiitos.
Simon Elo
Tekijä: Sonic Team, Dimps
Julkaisija: Sega
Testattu: Nintendo Wii, PlayStation 3
Saatavilla: Nintendo Wii, Playstation 2, Playstation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.sega.com/sonicunleashed/us/index.php
Lue myös
Vuoden 2008 pelioscarit jaettu: Call of Duty 4 ja Dead Space kahmivat pokaaleja
Grand Theft Auto IV: The Lost and Damned (360)
