Wolfenstein (PC, PS3, Xbox 360)

28.08.2009 15:05 Tero Lehtiniemi

Natsit, nuo metsien pikku vipeltäjät. Jos ne eivät ole yrittämässä maailmanvalloitusta rehellisin keinoin, niin eivätkös nuo penteleet ole valtaamassa avaruutta tai pyrkimässä herättämään muinaisia, kiellettyjä voimia.

Kun SS:n paranormaali divisioona hamuaa muinaisen superrodun teknologiaa ja ominaisuuksia, vain yksi mies voi pelastaa maailman tehokkaalta taloudelta, hyvälaatuisilta autoteiltä ja korkeilta kaasulaskuilta: tämä mies on erikoisagentti B.J Blazkowicz, ja hänen tarinansa on nimeltään Wolfenstein.

iD Softwaren Wolfenstein 3D oli monelle vanhemmankin polven pelaajalle varmasti ensimmäinen heidän pelaamansa 3D-räiskintä. Agentti B.J Blazkowiczin ruudinkatkuinen pakomatka Wolfensteinin linnasta siivitti vaatimattomasti sanoen koko lajityypin nousuun.

ID:n likaisen työn viime vuosina hoitaneen Raven Softwaren Wolfenstein on jo ensinäkemältä varsin piristävä yritys puhaltaa henkeä vanhaan konseptiin. Wolfenstein 3D oli puitteiltaan ja tarinaltaan suhteellisen ankea kokonaisuus, mutta tällä kertaa natsinlahtauksen tekosyyksi on saatu yllättävän laadukas scifitarina.

Esoteerisen natsismin rajamailla liikkuva tarina sijoittuu kuvitteelliseen Isenstadtin saksalaiskaupunkiin, jossa arjalaisten muinaisesta perimästä kiinnostunut Thule-järjestö ja SS:n paranormaali divisioona tekevät pahojaan. Maasta kaivettu mystinen medaljonki, uudet mystiset ulottuvuudet ja sen takanaan pitämät kammottavat hirviöt ovat vain osa niistä tekosyistä, joiden varjolla pelaaja pääsee suorittamaan Saksanmaalla hieman erilaista Die Endlösungia.

Natsiletku paras letku

Kaiken tämän perustana on kuitenkin suhteellisen perinteinen 3D-räiskintä. Oman tehtävänsä suorittamisen lisäksi Blazkowicz pääsee samalla tarjoamaan apuaan kaupungissa vaikuttaville vastarintavoimille: natseja vastustavalle Kreisau-ringille ja okkultistitutkijoista koostuvalle Golden Dawn -ryhmittymälle. Asiaan liittyvänä knoppitietona on hieman huvittavaa, että samaa nimeä käyttää nykyään myös kreikkalainen uusnatsipuolue Chrysi Avyi.

Pelin tehtävät ovat jakautuneet pakollisiin ja vapaaehtoisiin. Pakolliset ovat pitkiä, parhaimmillaan tunnin mittaisia rutistuksia jossa Isenstadtin infrastruktuuria pistetään uusiksi toden teolla. Vapaavalintaiset tehtävät tarjoavat pelaajalle lähinnä ylimääräistä rahaa ja tiedustelutietoa, joita voidaan käyttää uusien ase- ja taikavoimapäivitysten hankkimiseen.

Pelin aseistus jakautuu karkeasti kahtia. Perinteisiin toisen maailmansodan tuliaseisiin ja kokeelliseen natsiteknologiaan. Perinteisistä tuliluikuistakin saa oikein päivittämällä irti varsin tyydyttävästi tulivoimaa, mutta valikoiman ehdoton valopilkku ovat ns. kokeelliset aseet. Erityisesti partikkelikanuuna ja tesla-tykki saavat käyttönsä aikana aikaiseksi lähes lapsenhenkistä riemua teutoonien käristyessä ja sähköistyessä viimeiseen määränpäähänsä.

Ihan Killzone 2:n Bolt Gunin sadistista hekumaa huokuvaa tuhovälinettä ei valikoimasta löydy, mutta Raven on selkeästi oppinut läksynsä sen suhteen miten aseiden vaikutukset näytetään vihollisissa. Tuliaseet silpovat vihollisia, naaman voi ampua irti ja muutenkin väkivalta sekä näkyy että kuuluu asianmukaisesti. Muuten pelin audiovisuaalinen anti on hyvää keskitasoa, joka ei juuri herätä tunteita suuntaan tai toiseen.

Oman piristävän lisänsä peliin tuovat Thule-medaljongin Blazkowiczille antamat taikavoimat. Pelin edetessä kasvava taikavoimavalikoima suo Matrix-henkisten hidastusefektien lisäksi esimerkiksi nopeutettuja refleksejä ja maagisia energiakilpiä. Taikavoimat ovat kovassa käytössä pelin harvoissa puzzle-osioissa, samoin sen erittäin viihdyttävissä pomotaisteluissa.

Pelin keskuspaikkoina toimiviin kaupunkialueisiin liittyy ehkä pelin suurin ongelma: idean käyttäminen on jäänyt puolitiehen. Alueet ovat kompakteja, eivät kovin kiinnostavia ja pelaajalle tehtäviä tarjoavat eri ryhmittymät eivät tarjoaa mitään selkeitä vaihtoehtoja: molempien tehtävät täytyy suorittaa että peli etenisi, eikä pelaaja esimerkiksi voi kerätä suosiota toisen ryhmän riveissä ja saada tältä ylimääräistä etua. Jotenkin tuntuu, että Ravenilla on viimein äkätty ”hei open world -pelaaminen on siisti ja cool juttu, tehdääs tällainen”, ja sitten jossain välissä koko homma on onnellisesti unohdettu ja jätetty sikseen.

Voittajien historiaa

Wolfenstein on allekirjoittaneen kohdalla poikkeuksellinen kokemus. Vuoteen 1918 jämähtäneelle vanhalle lahtarille WWII-viihde on pääosin maistunut vihollisen propagandalta, mutta Wolfenstein tekee tämän asian suhteen uskomattoman poikkeuksen. Pelin pahikset ovat niin uskomattoman ärsyttäviä pikku paskiaisia, että aseveljiä tai ei, ne ansaitsevat kaiken sen tuskan mitä pelillä on tarjota.

Samalla se on varsin hyvin tehty, joskaan ei aihetta tuntevalle kovinkaan yllättävä science fiction -tarina, jossa loppujen lopuksi historian valitettavilla tapahtumilla on yllättävän vähän merkitystä. Kun kansan sorrosta päästään okkultistisempiin maisemiin, muuttuu pelin luonne totaalisesti. Tehtävissä on toisinaan havaittavissa pientä kaavamaisuutta ja itsensä toistavuutta, mutta pääsääntöisesti homma pysyy virikkeellisenä ja viihdyttävänä, ja uusia yllätyksiä tarjotaan aina silloin kun pelaaja oli jo kuvitellut nähneensä kaiken.

Loppujen lopuksi Wolfensteinin huonot puolet ovat hyvin harvassa. Hub-alueilla liikkuminen on jatkuvien väijytysten vuoksi pelin loppuvaiheilla hyvin rasittavaa, ja parhaisiin aseisiin on paukkuja tarjolla yllättävän kitsaasti. Veil-voimia tehostavat piilotetut kirjat ovat muihin kerättäviin esineisiin nähden piilotettu yleensä ärsyttävän hyvin, ja Veil-tilassa pelin ruudunpäivitys hidastuu toisinaan ärsyttävästi.

Lähtökohtaisesti sen häiritsevät puolet ovat hiukan epäonnistunutta avoimen maailman implementaatiota myöten vain pieniä nyansseja, jotka eivät vie riemua tarinan seuraamiselta ja viihdyttävältä räiskinnältä. Mikään tajuntaa räjäyttävä huippupeli Wolfenstein ei Gears of Warien tai Killzone 2:n tapaan ole, mutta hyvä ja rakkaudella tehty tuotos joka tapauksessa.

Tekijä: Raven Software/id Software/Pi Studios/Endrant Studios
Julkaisija: Activision
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PC, Playstation 3, Xbox 360
Laitevaatimukset: PC Pentium 4 3,2GHz tai vastaava, 1Gt RAM, DirectX 9.0c-yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1-12
Pelin kotisivu: http://www.wolfenstein.com
Tero Lehtiniemi