Tauottoman laantumatonta uhkaa – ensitestissä Dead Space 3
Jason Ward kävi vähän pelottelemassa itseään Dead Space 3 -avaruuskauhistelun parissa. Ja kuulemma oli makiaa! Miten makiaa? Esim näin:
Näyttämön halkominen kahdeksi omanlaiseksi kokemukseksi on paitsi oiva tapa keksiä pyörä uudestaan pilkkomatta pinnoja, myös tapa hipelöidä sitä kuuluisaa neljättä seinää lyömättä lasia palasiksi. Dead Space 3 on arvaamaton matka yksin ja kaksin, sillä raja todellisuuden ja harhakuvien välillä on varsinkin Carverille kaikkea muuta kuin selkeä.
Carver ei ole ainoa vastaan asteleva ihmiskasvo Isaacin taipaleella. Kauhupelien mantra on totutusti se, että pidot paranevat kun väki vähenee. Toteamus on Dead Space 3:n tapauksessa huolestuttava, sillä peli ehti esitellä lyhyehkön tarinatuokionsa aikana ison liudan hahmoja, jotka myös jäävät nurkkiin pyörimään kun Isaac etenee kohti jäistä Tau Volantis -planeettaa eeppisiin mittoihin venyvän tarinan saadessa siivet selkäänsä. Yksinäisyys on yhtä kuin haavoittuvuus, joten ruudun täyttäminen kanssakirkujilla on aina vähintäänkin riskaabeli ratkaisu.
Vaan eipä huolta, ystävät. Jo lyhykäinen maistiainen yksinpelistä valoi kärkevästi uskoa siihen, että Visceral Gamesin nimi tulee pysymään tahrattomana Dead Space 3:n julkaisun jälkeen, pelasi sitä kaverin kanssa tai ylhäisessä yksinäisyydessä. Necromorphit eivät enää ole se mystinen uhka kuin ensimmäisen Dead Spacen aikoihin ja Isaacilla on tätä nykyä reilummin taustatukea, mutta nämä seikat eivät tee sarjan kolmannesta osasta yhtään laiskempaa kokemusta. Visceralin arsenaalissa aina kunniapaikkansa säilyttänyt ase, rytmitys, on näet yhä käsittämättömän timmissä terässä.
Lue koko artikkeli täällä: Dead Space 3 -ensikosketus – sukellus ihmissydämen synkimpiin sopukoihin
Lisää aiheesta
Dead Space 2 (PC, PS3, Xbox 360)
Dead Space: Ignition (PS3, Xbox 360)
