Arvostelu: Uncharted: The Lost Legacy on huippuluokan seikkailu ilman Nathan Drakea
Ei voi kuin nostaa Naughty Dogille hattua. Firma on jo vuosien ajan tehtaillut hittipelejä kuin liukuhihnalta, mutta nyt aletaan liikkua jo mustan magian rajamailla. Noin vuoden eeppisen Uncharted 4:n jälkeen firma on nimittäin heittänyt markkinoille pelin, joka halvasta hinnastaan huolimatta ei ole mikään halpa välipala, vaan ihan oikea Uncharted-seikkailu.
Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Naughty Dog / Julkaisija: Sony / Saatavilla: PlayStation 4 / Testattu: PlayStation 4 / Pelaajia: 1, 2-16 (internetissä) / Ikäraja: 16
Uncharted 4 päätti Nathan Draken tarinan kunniakkaasti, mutta Unchartedin maailmaan mahtuu tarinoita lisääkin. Tällä kertaa kohtaamme Chloe Frazerin ja Nadine Rossin, jotka ovat aiemmin tuttuja Uncharted-pelien sivuosista. Kaksikko heittää hynttyynsä yhteen lähtiessään etsimään sisällissodan runtelemasta Intiasta legendaarista Ganesha-jumalan sarvea.
Sarven perässä kaksikko kulkee tietenkin keskelle muinaisia raunoita ja taistelee kapinallisjoukkoja vastaan joka käänteessä. Jos tämä kaikki kuulostaa hieman tutulta, siihen on syynsä: The Lost Legacy on ihan oikea Uncharted-peli. Tarinoiden mukaan kehitystiimi suunnitteli siitä ensin Uncharted 5:a, sitten Uncharted 4:n laajennusta, ja lopulta päätyi julkaisemaan sen budjettihintaisena itsenäisenä pelinä.
Budjettihinnan ei kannata antaa hämätä, sillä kyse ei todellakaan ole mistään B-tason julkaisusta.
Intian perämailla
The Lost Legacyn kohtalaisen nopea kehitysaika selittyy selvästi sillä, että se tuntuu hyvin paljon Uncharted 4:ltä. Intian läntisten alueiden viidakot ja vuoristot ovat avoimia ympäristöjä, joihin on ripoteltu löydettäviä aarteita ja salaisuuksia muutamankin illan viihteeksi. Siinä sivussa on tietenkin tarjolla myös se varsinainen tarina, jossa Frazer ja Ross ottavat yhteen aluetta hallitsevien kapinallisten ja näiden suuruudenhullun johtajan kanssa.
Unchartedinsa pelanneet eivät ylläty: tarjolla on yhä reippaasti räiskintää ja kiipeilyä, yllättävän tiukkaa puzzlen ratkontaa ja tietenkin satumaisen kauniita maisemia. Suunnilleen kaikki Uncharted 4:n innovaatiot, kuten heilumisen ja kiipeilemisen mahdollistava heittokoukku sekä taistelualueita usein ympäröivät hiippailuvyöhykkeet, ovat taas mukana ja toimivat kuten ennenkin. Siltä varalta että Uncharted 4 jäi pelaamatta, tiivistetään nopeasti: pelaaminen on hyvin vapaamuotoista ja sekä reittinsä että lähestymistapansa saa valita avoimesti.
On mukana pieniä uudistuksiakin. Niistä merkittävin on Frazerin tiirikka, jolla voi availla vastaan tulevia lukkoja ja vihollisten alueille jättämiä varustelaatikoita. Tiirikointiminipeli on hyvin yksinkertainen, mutta onpa sekin sentään jotain uutta.
Tarinatila on selvästi lyhyempi kuin perinteisissä Uncharted-peleissä, mutta tämä ei sinänsä ollut mielestäni heikkous. Peli kertoi tarinansa, mihin meni aikaa noin seitsemän tuntia. Mikään osa ei tunnu pitkitetyltä tai olevan mukana vain venyttämässä läpäisyaikaa. Kompakti ja alusta loppuun viihdyttävä tarina on aina tervetullut tapaus, varsinkin kun hintalappukin on sen mukainen.
Ross ja Frazer sopivat mainiosti pelin päähahmoiksi, sillä kumpikin on henkilönä kiinnostava. Hahmojen toimivuutta pönkittävät entisestään Naughty Dogin tasoiset, eli erinomaisen laadukkaat, näyttelijänsuoritukset. Tarinaan mahtuu niin päätöntä toimintaa kuin rauhallisempaakin fiilistelyä ja itse pidin siitä kovasti.
Tuttu juttu
”Kuin Uncharted, mutta lyhyempi” ei valitettavasti ole aivan täysin positiivinen juttu, sillä mukana ovat myös ne pelisarjan ikiaikaiset ongelmat. Näistä merkittävin on, että viholliset ovat melkoisia luotisieppoja. Pelin loppua kohti vastaan tulee taas koko ajan enemmän panssaroitua väkeä, joihin saa aina vain pumpata enemmän ja enemmän luoteja. Myös oikean etenemisreitin hahmottaminen häikäisevän kauniista pelimaailmasta on joskus hankalaa.
Ongelmat ovat sangen pieniä ja vaikka Naughty Dog ei olekaan suoranaisesti niitä korjannut, ainakin niitä on yritetty lievittää. Pelaajalle jaellaan aseita kuin punaniskojen viikonloppuriehassa konsanaan, ja maastoon on jemmattu paljon pieniä vihjeitä, jotka osoittavat oikeita kulkureittejä. On hieman outoa, että ongelmat on selvästi tiedostettu, mutta tämän enempää niille ei ole tehty. No, eivät ne peli-iloani latistaneet, vaan pääosin seitsemän pelituntiani menivät oikein iloisissa merkeissä ja olisin mielelläni pelannut lisääkin.
Lisäpeluuta on tarjolla lähinnä moninpelin muodossa. Mukana on Uncharted 4:stä tuttu PvP-pelitila, sekä Horde Mode -tyylinen selviytymistila. Koska pelailin ennen pelin varsinaista julkaisua, kumpaankaan en päässyt itse tutustumaan. Tiettävästi moninpeliin on tehty pieniä tuunauksia ja kavereiden kanssa tekoälyä vastaan taisteleminenkin on ihan kiva lisuke peliin, mutta tuskinpa mikään syy itsessään ostaa peliä.
Naughty Dog osaa kertoa erinomaisia ja viihdyttäviä tarinoita, ja sellainen on tarjolla nytkin. Tuore perspektiivi, uusi tapahtumapaikka ja totutun laadukas pelattavuus ovat kovia valttikortteja, joiden ansiosta hurahdin The Lost Legacyyn sen verran totaalisesti, että puskin sen läpi parissa useamman tunnin pelisessiossa.
Jos Uncharted ei ole aivan totaalisen nähty juttu, The Lost Legacy kannattaa ehdottomasti tsekata. Naughty Dogin hillitön hittiputki sen kuin jatkuu.
UNCHARTED: THE LOST LEGACY
”Tuore perspektiivi, uusi tapahtumapaikka ja totutun laadukas pelattavuus takaavat taas kerran laadukkaan Uncharted-elämyksen.”
