Mercury Meltdown Revolution (Wii)
Wiille on jo julkaistu pari Marble Madnessista mallia ottavaa peliä. Vaikka Mercury Meltdownissa ei teknisesti ottaen vieritellä palloa vaan elohopeamöykkyä, niin muutoin peli toimii samalla periaatteella.
Muissa Wiin puzzle-peleissä on ollut runsaasti parannettavaa sisällön määrän ja laadun suhteen, mutta Mercurystä on vaikea keksiä korjattavaa. Se on pitkäkestoinen ja hiottu kokonaisuus, jonka kentät ovat nerokkaasti suunniteltuja.
Maailma kallistuu
Kuten niin monet parhaat konseptit, myös Mercury Meltdown on idealtaan ja toteutukseltaan yksinkertainen. Pelaamiseen ei tarvita mitään muuta kuin Wii remoten kallistelua. Nappuloita käytetään vain kamerakulman hienosäätöön. Koska pelissä ohjataan kiinteän pallon sijasta hyytelömäistä elohopeapallukkaa, pelimekaniikka on sen mukainen.
Ohjattavan möykyn voi ympäristöä hyväksikäyttäen lämmittää, viilentää ja jopa halkaista useampaan osaan ja näitä olomuotoja pitää hyödyntää pelin yli 150 ruudun aikana. Kentissä on myös elohopeaa värjääviä mekanismeja, joiden avulla pääsee värikoodattujen porttien läpi.
Päätavoite on kallistella tiensä mahdollisimman nopeasti maaliin menettämättä yhtäkään elohopeatippaa. Matkalla on kaikenlaisia esteitä, joiden ohittamiseen tarvitaan järkeä, taitoa ja vakaata kättä. Pahimmillaan pelaaja joutuu taiteilemaan kolmen tai jopa useamman erivärisen elohopeapalleron kanssa. Kentistä löytyy myös bonus-esineitä, joita tarpeeksi keräämällä saa pisteiden lisäksi aukaistua muutaman minipelin. Toisin kuin monissa muissa Wii-peleissä, minipelit ovat niin hyvin toteutettuja, että niiden pariin tulee palattua useampaankin otteeseen.
Parannettavaakin löytyy. Vaikeustaso on parhaimmillaankin epätasainen ja ankara. Mercury Meltdown ei anna armoa, vaan jo ensimmäisen maailman kentissä löytyy haastetta, ehkä jopa liikaakin aloittelevalle pelaajalle. Meno ei paljoa helpotu myöhemmissä kentissä, vaan lähinnä pahenee huomattavasti. Jo ensimmäisten tuntien aikana tulee vastaan sellaisia kenttiä, joiden pelkkä näkeminen saa hien pintaan ja aivot ylikuumenemaan.
Haaste on aina hyvästä, mutta mutkia olisi voitu leventää pari milliä ja joitain tilanteita yksinkertaistaa, ettei pieninkin ranteen nytkähdys johtaisi aina epäonnistumiseen ja uusintayritykseen. Luultavasti vain tehtäväänsä päättäväisesti ryhtyvät taitavimmat pelaajat jaksavat tahkota nopeasti vaikenevan pelin viimeisiin ruutuihin asti, mikä on harmi nerokkaiden kenttien puolesta.
Karun yksinkertaista
Mercury Meltdown ei ihastuta grafiikoillaan. Jos niistä täytyy sanoa jotain positiivista, niin ainakin se pyörii sulavasti, eivätkä monenmuotoiset radat ole häiritsevän sahalaitaisia. Audiopuoli on hieman laadukkaampi, mutta sekin rajoittuu unohdettavaan taustamusiikkiin ja toistuviin ääniefekteihin. Audiovisuaalinen anti on tämäntyylisessä pelissä toissijaista, joten selkeän yksinkertainen toteutus ei häiritse kokemusta.
Wiille on jo tarjolla lukuisia erilaisia puzzle-pelejä, mutta Mercury Meltdown on selkeästi konsolin pitkäikäisin ja paras, joskin myös haastavin puzzle-pelien edustaja. Ohjain toimii täydellisesti ja se tuntuu muutenkin kokonaiselta peliltä eikä vain pinnalliselta teknologia-demolta tai minipelikokoelmalta, kuten niin monet muut Wii-pelit.
Mercury Meltdown -sarjan pelejä on muillekin alustoille, mutta Wii-versio on ohjaustapansa ansiosta lähinnä alkuperäistä visiota, jota ei saavutettu täysin pelin PSP- ja PS2-versioissa niiden perinteisempien ohjaustapojen takia. Infernaalinen vaikeustaso kannattaa kuitenkin ottaa huomioon ostoa harkitessa. Helposti hermostuvien ohjaimet saattavat olla vaarassa tätä peliä pelatessa.
Julkaisija: Ignition Entertainment
Kehittäjä: Ignition Entertainment
Testattu: Nintendo Wii
Saatavilla: Nintendo Wii
Pelaajia: 1
Pelin kotisivut: http://www.ignitionent.com/mercury%5Fwii/main.htm
