ShellShock 2:Blood Trails (PS3, 360)

26.03.2009 14:50 Mikko Rekola

Markkinat ovat pullollaan hyviä ammuskelupelejä, mutta kauhupainotteisten sotapelien markkinoilla on tällä hetkellä enemmän tilaa. Eidoksen ShellShock 2 yrittää valloittaa pelaajat Vietnamin sodalla ja kauhuelokuvamaisella tarinankuljetuksella.

Keskinkertaista ideaa seuraa keskiarvoa huonompi budjettiammuskelu, jonka koko olemassaolo on yhtä tuskaa.

Tarinan aluksi pelaajalle esitellään päähenkilö Nate Walker. Walkerin veli on sotkeutunut omituiseen tieteelliseen tutkimukseen, jonka seurauksena joukkojen on taisteltava pohjoisvietnamilaisten sissien lisäksi lihansyöjistä koostuvaa armeijaa vastaan. Pähkähullun juonen lisäksi ongelmia aiheuttaa kehno pelattavuus, tehottomat työkalut ja ponneton kenttäarkkitehtuuri.

Ensimmäiset minuutit pelin parissa ovat kuitenkin antoisat, vaikka liikkuminen ja vihollisten teilaaminen ilman asetta aiheuttavat päänvaivaa. Kun pelaajalle annetaan käteen ensimmäinen ase, tuntuu se olevan teholtaan mekaanisen nitojan tasolla. Luodit lähtevät epäloogisesti sinne tänne ja uuden lippaan vaihtaminen kestää kahvitauon verran.

Ampuminen on huteraa ja työlästä, mutta sentään opittavissa kun muistaa edetä muutaman metrin päähän kohteesta. Iskuetäisyydelle pääseminen vaatii asevyöhön neliapiloita ja muita onnenamuletteja, sillä vihollisia putkahtelee milloin mistäkin kolosta esille. Onneksi tekoälyn käyttäytyminen ei ole oikein ajan tasalla, joten useimmiten pieni sivuttaisliike karkottaa verenhimoiset vihollislauman.

Ei moninpeliä, eikä mitään muutakaan

Kauhuräiskinnäksi itseään tituleeraava paketti sisältää kyllä mainostamaansa väkivaltaa. Verta lentää ja kalloja murtuu, mutta menosta puuttuu vaikkapa Gears of Wareista tuttu tyyli. ShellShockissa meno yltyy välillä enemmänkin sairaaksi kuin pelottavaksi, sillä vihollisille ei anneta minkäänlaista arvoa ja pelaajan tavoitteena on ensisijaisesti aiheuttaa mahdollisimman paljon tuskaa. Taustalla käytävä sota jää merkityksettömäksi sivuseikaksi.

Ongelmia aiheuttavat myös ahkerasti käytetyt toimintapainotteiset välivideot. Ideana on reagoida pelin antamaan komentoon painamalla ruudulla näkyviä painikkeita oikealla hetkellä. Piristävä ajatus ei kuitenkaan toimi käytännössä, sillä painallussarjat ovat turhan nopeita ja niiden toiminnalla on vain harvoin suoranaista vaikutusta välivideon tapahtumiin.

Viimeisen naulan arkkuun lyö viimeistelemätön ulkoasu. Kentät toistavat itseään ja ovat putkimaisuudessaan tylsiä. Vaihtoehtoisista etenemisreiteistä tai suuremmista avoimista tiloista on turha haaveilla. Yksityiskohdat ovat karkeita ja graafiset virheet on yritetty peittää heikentämällä tapahtumapaikkojen valaistusta. Verta kylläkin roiskuu litrakaupalla, mutta tässä vaiheessa lohtu on olematon.

Blood Trails on yksi kaikkien aikojen huonoimmista ensimmäisen persoonan ammuskeluista. Siitä puuttuu kiinnostava juoni, uskottava pelattavuus ja verkkomoninpeli. Niukka budjetti paistaa läpi kaikilta osa-alueilta eikä pelille ole edes vaivauduttu tekemään verkkosivuja. Testien aikana hyvät hetket jäivät puuttumaan ja lopputulos lähinnä itkettää. Tämä kannattaa kiertää kaukaa ja polttaa, jos se kotiin kannetaan.

Tekijä: Rebellion
Julkaisija: Eidos Interactive
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: PlayStation 3, Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: ei ole
Mikko Rekola