Ninja Blade (360)
Ninja Blade on kuin oppikirjaesimerkki siitä, miten joskus pelisuunnittelussa otetaan askel oikeaan suuntaan, mutta samalla kaksi askelta täysin väärään suuntaan. Ninjoja, miekkoja ja demoneita? Oikea askel. Peli, joka koostuu lähes puhtaasti quick time eventeistä? Todella väärä askel.
Kaikkien askeleidensa keskellä peli kompuroi ja toikkaroi ympäriinsä jokusen tunnin, saaden hoipertelunsa ansiosta pelaajankin aivan sekaisin: pelasinko juuri hyvää peliä vai aivan kamalaa roskaa?
Ninja Bladen oudot ja hetkittäin käsittämättömät ratkaisut selittyvät kehitystiimillä, sillä pelistä vastaa japanilainen From Software. Vaikka tämä nimi ei vielä sanoisikaan mitään, tiimin historia on täynnä juuri samasta puusta veistettyjä huikea/hirveä-hybridejä: King’s Field, Armored Core, Tenchu, Otogi, Chromehounds.
Kuten niin usein aiemminkin, Ninja Blade rakentuu todella huikean peli-idean varaan. Tiimi on hehkuttanut halunneensa lähteä tekemään sitä kaikkein elokuvamaisinta peliä. Teosta, jota pelatessaan tuntee olevansa keskellä ninja-elokuvan hiuksianostattavaa toimintatykitystä. Tässä peli kieltämättä onnistuukin, sillä lepohetkiä ei juuri ole, vaan ruutu on jatkuvasti täynnä meininkiä.
Lonkerotoimintaa
Tulevaisuus on taas kerran täynnä muista ulottuvuuksista sisään virtaavia demoneita ja kyberkauhistuksia, jotka vain yksi mies voi pysäyttää. Pysäytys tapahtuu kahdella pääasiallisella keinolla, Ninja Gaidenin pikkuveljeä muistuttavalla mätkyttelyllä, sekä ämpärillisellä quick time eventejä.
Pureudutaan näistä ensin jälkimmäiseen, sillä quick time eventit ovat se yksittäinen tekijä, jonka kautta peli onnistuu tai kuolee. Jokainen kyllä tietää, mistä on kyse, vaikka termi ei olisikaan tuttu. Kävelet pitkin kujaa, kun peli siirtyy välianimaatioon, jossa sankarin päähän putoaa kivi. Paina nopeasti A:ta ja väistä kivi! Epäonnistu ja kuole!
Kyse ei myöskään ole yksittäisistä quick time eventeistä, vaan niitä ketjutetaan putkeen usein minuuttikaupalla. Kun töppäät yhdessä, ruudulle tulee pliisu ”Failed” –teksti ja kehoitus yrittää uudelleen koko kohtauksen alusta. Ninja Bladen viehätyksen voikin testata pohtimalla peliä, jossa noin 60% varsinaisesta peliajasta vietetään välianimaatiota katsellen ja nappeja painellen. Oksettaako ajatuskin? Älä pelaa Ninja Bladea.
From Softwaren kunniaksi on todettava, että ainakin quick time eventit on tehty hyvin, sillä pelaajan ajoitus vaikuttaa pelitapahtumiin. Alkupään kohtauksessa ninjamme esimerkiksi hyppää helikopterista, tappaa matkalla puoli tusinaa demonia ja lopulta heilahtaa ninjaköyden avulla pilvenpiirtäjän ikkunasta sisään. Jos heilautuksen ajoitus on prikulleen kohdallaan, ninja tekee näyttävän sisääntulon. Jos ajoitus tökkii lievästi, köysi ei tartu aivan kunnolla ja ninjamme liukuu hetken seinää pitkin kynnet lasia vasten kipinöiden.
Moinen kikkailu ei kuitenkaan peitä sitä tosiasiaa, että quick time eventit ovat quick time eventejä, eikä monikaan pelaaja juuri saa suurta huumaa niistä. Onkin todella erikoinen ratkaisu pistää peli aivan täyteen niitä, ainakin jos tarkoituksena oli myydä peliä.
Veri lentää
Kun ninjamme ei painele kehoitusten mukaisesti nappeja ja väistele putoavia kiviä, hän rämpyttelee sormet natisten nappeja ja tuhoaa kymmenittäin demoneita. Ideat ovat tälläkin osa-alueella päteviä, sillä ninjalla on käytössä erilaisia aseita perinteisen nopea ja heikko / hidas ja voimakas –jaottelun linjoilla. Eri viholliset vaativat kuollakseen eri aseiden käyttöä ja niitä voi vieläpä parannellakin.
Systeemin keskipisteessä on hirvittävä kombottelu, kun pelaaja viiltelee, potkii ja heittelee vihollisia kasvatellen kombomittariaan useille kymmenille. Mitä korkeammalle mittari nousee, sitä korkeammalle nousee myös pistekerroin.
Joka kulman takaa tuntuu löytyvän kivenkova ja kivitalon kokoinen pomohirviö, jotka kaadetaan – kuinkas muuten – quick time eventeillä. Pomojen hyökkäyksiä väistellään näiden avulla ja pomoihin tehdään varsinainen vahinko välianimaatioiden avulla. Tuloksena on pätkittäinen ja tökkivä pelikokemus, joka kyllä näyttää pahuksen hyvältä mutta on turhauttava pelata.
Sekava tapaus
Ninja Blade kärsii ongelmasta, jota näkee yleensä kokemattomien tiimien esikoispeleissä. Siihen on tungettu liikaa erilaisia ja huonosti yhteensopivia ideoita. Kevyt Ninja Gaiden –tyyppinen mätkyttely voisi sinänsä olla hyvän pelin perusta, kunhan ideaa olisi kehitetty ja jatkojalostettu enemmän. Nykyiselläänkin se menisi läpi ihan kiva –leima persiissään, tuomittuna elämään Ninja Gaidenien varjossa.
Tämä varjo lieni myös From Softwaren poikien yllä, sillä pelin elokuvamainen tunnelma on kieltämättä melko hyvä valttikortti. Tai olisi, jos itse pelattavuus ei kärsisi sen takia. Quick time eventien ja tavallisen mätkyttelyn välillä hyppivä peli tuntuu sekavalta ja rasittavalta, koska on vaikea päästä minkäänlaiseen rytmiin, kun mukava ja verinen miekkataistelu vaihtuu silmänräpäyksessä quick time –välianimaatioksi. Tuloksena on paljon turhautumista ja pelikokemus, josta ei juuri tyydytystä tai iloa irtoa. Miksi siis pelata?
Kuulun myös itse siihen pelaajaryhmään, joka ei saa automaattista stressi-ihottumaa quick time eventeistä, joten oma mielipiteeni ei tule edes olemaan sieltä pahimmasta päästä. Jos arvostelu ei vielä kääntänyt päätäsi kumpaankaan suuntaan, hae toki pelin demo Xbox Live Marketplacesta ja testaa sitä. Kyseessä on harvinaisen edustava demo, sillä kaikessa sekavuudessaan ja töksähtelevyydessään se antaa erinomaisen kuvan siitä, mitä lopullisessa pelissä on tarjolla.
Tekijä: From Software
Julkaisija: Microsoft Game Studios
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Xbox 360
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.xbox.com/fi-fi/games/n/ninjablade/default.htm
Lue myös
Sonic and the Black Knight (Wii)
