Fight Night Round 3 (360)

Hanki jostain ihmisen pää, tee viilto päänahkaan, vedä nahka silmien yli ja sahaa kallo auki. Vaihtoehtoisesti voit rikkoa luut jollain kovalla esineellä. Katso aivokoppaan, neurocraniumiin.

Vaikka aivoja ympäröi kolme sidekudoskalvoa – kovakalvo, lukinkalvo ja pehmeäkalvo – aivokoppa on vihamielinen ympäristö, kun siihen kohdistuu isku, jonka teho on verrattavissa viisikiloiseen, 30 kilometriä tunnissa liikkuvaan moukariin. Kalvojen suojaama poimuinen elin iskeytyy ensin aivokopan etuseinän luuharjanteisiin ja heilahtaa sitten takaseinään.

Aivojen etulohkoista löytyvät muun muassa motorisia toimintoja, muistia, impulssihallintaa ja harkintakykyä ohjaavat alueet, ja takaosasta näköalue. Nämä kärsivät eniten nyrkkeilyssä.

Lue pelistä myös PS2-version pohjalta tehty edellinen arvostelu.

Entistä teknisempi taistelija

Nyrkkeilyn aiheuttamista vammoista ei ole mallinnettu EA:n peliin kuin pintapuolisimmat, haavat silmäkulmissa ja pehmytkudoksen turpoaminen. Lajista saatetaan antaa liian romanttinen kuva, mutta muuten Fight Night Round 3 on hieno kuvaus urheilumuodoksi kehitetystä taistelulajista.

Peli on kehittynyt viime versiosta muutenkin kuin vain ulkoasun osalta. Nyt onnistuvat tyrmäykset ensimmäisessä erässä, tuomari keskeyttää ottelun, mikäli toinen osapuoli on piesty tajunnan tuolle puolen ja kovat iskut osuvat höyryvasaran voimalla.

Xbox 360:llä peli näyttää hienolta. Nyrkkeilijät ovat kiitettävän elävän näköisiä ja iskut irrottavat kivasti hikipisaroita pelihahmojen iholta. Animointi näyttää ensialkuun kankealta, ja sivustakatsojan on helppo valittaa ainoastaan pääilmansuunnat tunnustavista katsojista. Mutta kun ottaa ohjaimen käteen ja alkaa väistellä ja jakaa iskusarjoja, peli vie mukanaan ja ulkoasun pienet virheet unohtuvat.

Otteluhallintaa

Pelin paras puoli on ohjausmalli. Oikealla analogiohjaimella ohjataan käsiä, lyöntejä ja torjuntoja. Mallin opettelu kestää hetken. Tämän jälkeen se on selkärangassa. Iskujen yhdistely sarjoiksi on palkitsevaa, ja se näkyy myös tyrmäyksinä. Yksittäiset iskut – etenkin torjunnanjälkeiset avopaikat – ovat tehokkaita, mutta niiden vaikutus on paljon sarjoja vähäisempi.

Vartalon takominen ei tunnu yhtä hyvältä taktiikalta kuin aikaisemmissa peleissä, joissa kannatti hakata maksaa ja muokata vasta myöhemmissä erissä vastustajan kasvoja. Etukäden suora on tässä versiossa hyvä keino pitää vastustaja etäällä. Se tuntuu toimivan aiempaa paremmin.

Suojaus kannattaa pitää ylhäällä ja yrittää ohjata vastustajan lyönnit sivuun. Se jättää vastapuolen auki, jolloin ehtii käsien nopeudesta riippuen lyödä perille muutaman kohokoukun. Jos jää kiinni jabista, voi vielä ehtiä suojautua vastaiskulta. Muissa tapauksissa nyrkkeilijöiden suojaus putoaa aivan liian pitkäksi aikaa. Se näyttää typerältä ja ärsyttää pelaajaa.

Erätauoilla tyrehdytetään jälleen verenvuotoa ja tasoitetaan turvotusta kylmällä metallilla. Valmentajilla on yleensä jotain sanottavaa, ja aika ajoin uusi erä alkaa kehäkulmauksen evästyksellä täysin iskuvoimin.

Huitominen kostautuu. Voimakkaat lyönnit kannattaa varata varmoihin paikkoihin. Lyöntimyrsky kuluttaa energiaa, ja sen huomaa viimeistään ottelun loppupuolella, kun tarkempi boksaaja kurittaa tyhmää ja väsynyttä nyrkkeilijää.

Winning vai Reyes?

Yksittäiset klassikko-ottelut, kuten Marvelous Marvin Hagler vastaan ”Panaman kivinyrkki” Roberto Duran ja Arturo Gatti vastaan Micky Ward, ovat tavanomaisten kaksinpelimatsien lisäksi kivoja. Parasta on kuitenkin oman nyrkkeilijän luominen ja luotsaaminen kohti mestaruutta.

Urapelitila ei ole liialla hallinnoimisella tai päätöksen teolla pilattu: lähinnä siinä treenataan ja otellaan, ja palkkiorahoilla hankitaan parempia varusteita. Siinä se, pähkinänkuoressa. Addiktoivaa joka tapauksessa.

Ura aloitetaan amatöörinä, kypäräpäisenä. Kun ylimääräiset suojat jätetään kaappiin, alkavat ottelupalkkiotkin kasvaa. Pelkästään iskuvoimaa kehittämällä pärjää edelleen aika pitkälle, mutta kun eteen tulee teknisempi nyrkkeilijä, voima ei riitä enää voittoon.

Oma virtuaaliurani on nyt kolmenkymmenen ammattilaisottelun mittainen. Se käsittää neljä tappiota, muut ovat tyrmäysvoittoja. Se ei tunnu kovin realistiselta, etenkin kun nyrkkeilijäni ottelee keskiraskaassa sarjassa, eikä ole iskuvoimaltaan lähelläkään parasta mahdollista.

Pistevoitto – tai tappio – ei ole ollut lähellä kuin muutaman kerran. Se harmittaa, mutta harva jaksaa taistella läpi kymmenen tai kaksitoista kolmen minuutin erää pistevoiton perässä. Itselläni ei ainakaan kärsivällisyys riitä. Tässä kohtaa olisi voitu tinkiä realismista pelattavuuden hyväksi.

Kaikki mahdolliset vyöt

Fight Night Round 3 toimii ihmeen hyvin yksinpelinä. Se panee keskittymään suoritukseen aivan eri tavalla kuin tavanomaiset tappelupelit, joissa voi ottaa kaksikymmentä matsia samassa ajassa kuin tässä yhden. Vaikkei peli liiemmin suorituksista palkitsekaan, sen vaatima panostus ja taktikointi on oma palkkionsa. Kavereiden kanssa pelattuna se on yhtä vaativa ja hypnoottinen kuin Pro Evolution Soccer -sarja.

Fight Night Round 3 putoaa urheilupelin ja tappelupelin välimaastoon, mutta kelpaa tästä syystä molemmille leireille. Varsinaisia huonoja puolia siinä ei ole, ellei sellaisiksi laske tyrmäyksien yhteydessä kuultavia ylikoomisia äänitehosteita. Näiden perusteella nyrkkeilijän kaularangan nikamista ei ole jäljellä kuin luuhyhmää.

Tekijä: EA Chicago

Julkaisija: EA

Testattu: Xbox 360

Saatavilla: PlayStation 2, Xbox, Xbox 360

Pelaajia: 2 (samalla koneella ja verkossa)

Pelin kotisivu: http://www.easports.com/fightnightround3