eDomen arvosteluviikko: Battlefield 1943, Demigod, Lips, Overlord 2, Punch-Out!! ja muutakin
Viikko 29/2009 (vaikkakin vähän näin myöhässä käsiteltynä) oli pelitarjonnaltaan jopa hämmentävä. Raskaamman sarjan toiminta- ja strategiapelien sekaan kun oli heitetty myös oikein reippaalla kädellä bilepelejä. Vipattaako tanssi- tai räiskintäjalkaa? Täältä sitä toimintaa löytää.
eDomen testissä:
- Battlefield 1943 (PC, PS3, 360)
- Dancing Stage Universe 2 (360)
- Demigod (PC)
- High School Musical 3: Senior Year Dance! (PC, PS2, Wii, 360)
- Lips (360)
- Overlord 2 (PC, PS3, 360)
- Punch-Out!! (Wii)
Battlefield 1943 (PC, PS3, 360)
Vuonna 2002 ruotsalainen Digital Illusions julkaisi toiseen maailmansotaan sijoittuvan Battlefield 1942:n, joka sai kiitosta ympäri maailmaa. Menestys vaikutti todennäköisesti ratkaisevasti siihen, että julkaisijajätti Electronic Arts osti firman. Sen jälkeen Battlefield-sarjan räiskinnöistä onkin nautittu monessa muodossa.
Uusimman Battlefieldin kohdalla ruotsalaiset yllättävät. Sarjan nimellinen jatko-osa Battlefield 1943 on nimittäin saatavilla vain digitaalisena latauksena konsoleiden ja tietokoneen nettikaupan kautta Battlefield Heroesin tapaan. Pienestä koosta huolimatta peli on täynnä hurjia tilanteita ja yllätyksiä.
Vuonna 2002 ruotsalainen Digital Illusions julkaisi toiseen maailmansotaan sijoittuvan Battlefield 1942:n, joka sai kiitosta ympäri maailmaa. Menestys vaikutti todennäköisesti ratkaisevasti siihen, että julkaisijajätti Electronic Arts osti firman. Sen jälkeen Battlefield-sarjan räiskinnöistä onkin nautittu monessa muodossa.Dancing Stage Universe 2 (360)
Pitkähiuksinen mies seisoo kyyryssä television edessä. Taustalla pauhaa teknomusiikki. Yhtäkkiä ruudulla vilahtaa joukko nuolia ja alkaa vimmattu jalkojen viuhtominen, joka päätyy tömähdykseen ja korvia punehduttavaan kiroilemiseen. Nyt testataan Dancing Stage Universe 2:sta, uusinta tulokasta tanssimattopelien kasvavassa joukossa.
Myyntiluvut maailmalta todistavat mattoleikkien olevan kaikkea muuta kuin kuolleena syntynyt ajatus. Vanhaa hevijäärää, jonka käsitys täydellisestä tanssipelikokemuksesta olisi ilmakitara ja liikkeentunnistava moshauspanta, tämä kummastuttaa. Voiko muovimatolla hyppimisessä oikeasti olla vastaavaa vinhaa innovatiivisuutta kuin hardcorepelaajia naurattaneessa Wii Fitissä?
Pitkähiuksinen mies seisoo kyyryssä television edessä. Taustalla pauhaa teknomusiikki. Yhtäkkiä ruudulla vilahtaa joukko nuolia ja alkaa vimmattu jalkojen viuhtominen, joka päätyy tömähdykseen ja korvia punehduttavaan kiroilemiseen. Nyt testataan Dancing Stage Universe 2:sta, uusinta tulokasta tanssimattopelien kasvavassa joukossa.
Demigodissa, jos missä, on konsepti hiottu kohdilleen. Otetaan parhaat palat reaaliaikanaksuista ja toimintaroolipeleistä ja kääräistään paketti parhaimmillaan kymmenen pelaajan joukkuepohjaiseksi moninpelikokemukseksi.
Tasapainotus pelaa, äänimaailma on asianmukaisen jyhkeä ja näyttävä grafiikka luo viimeisen silauksen eeppiselle tunnelmalle. Arvatkaapas vain, kuinka paljon harmittaakin huomata, että peli ei toimi kunnolla.
Demigodissa, jos missä, on konsepti hiottu kohdilleen. Otetaan parhaat palat reaaliaikanaksuista ja toimintaroolipeleistä ja kääräistään paketti parhaimmillaan kymmenen pelaajan joukkuepohjaiseksi moninpelikokemukseksi.High School Musical 3: Senior Year Dance! (PC, PS2, Wii, 360)
Tanssipelit ovat mielenkiintoinen ilmiö. Niiden suosio pelihalleissa on suhteellisen suuri siellä missä pelihalleja yleensäkään on, mutta konsolimarkkinoilla ne eivät nousseet koskaan suuren yleisön tietoisuuteen. Niiden myynnit ovat tuskin päätä huimaavia, joten onkin yllättävää kun Disneyn kaltainen rahalle perso yhtiö julkaisee tanssipelin. Se sijaan kukaan tuskin hämmästyy siitä, kun peli kierrättää teinityttöjen suosikkimusikaalin nimeä, naamoja ja musiikkia.
Tanssipelit ovat mielenkiintoinen ilmiö. Niiden suosio pelihalleissa on suhteellisen suuri siellä missä pelihalleja yleensäkään on, mutta konsolimarkkinoilla ne eivät nousseet koskaan suuren yleisön tietoisuuteen. Niiden myynnit ovat tuskin päätä huimaavia, joten onkin yllättävää kun Disneyn kaltainen rahalle perso yhtiö julkaisee tanssipelin. Se sijaan kukaan tuskin hämmästyy siitä, kun peli kierrättää teinityttöjen suosikkimusikaalin nimeä, naamoja ja musiikkia.
Sonyn SingStar on seissyt kukkona karaokepelien tunkiolla jo vuosikausia, ja laululintusen haaveita elättelevän pelikansan paras valinta on vuosien ajan ollut PlayStation. Apajia havittelee kuitenkin uusi haastaja. Gitaroo Man- ja Elite Beat Agents -peleistä tuttu iNiS tuo kulmakapakoiden kiintotähtien lempipuuhan Xbox 360:lle.
Ammattitaitoisella toteutuksella, tuoreilla ideoilla, raikkaan letkeällä tunnelmalla ja 40 pop-nälkää ruokkivan kappaleen valikoimalla lastattu laululaiva yrittää tehdä sen minkä Forza Motorsport teki Gran Turismolle. Ottaa vanhasta kuninkaasta mallia ja nousta itse kalifiksi kalifin paikalle.
Sonyn SingStar on seissyt kukkona karaokepelien tunkiolla jo vuosikausia, ja laululintusen haaveita elättelevän pelikansan paras valinta on vuosien ajan ollut PlayStation. Apajia havittelee kuitenkin uusi haastaja. Gitaroo Man- ja Elite Beat Agents -peleistä tuttu iNiS tuo kulmakapakoiden kiintotähtien lempipuuhan Xbox 360:lle.
Ensimmäinen Overlord oli hauska, joskin hieman itseään toistava toimintaseikkailu, joka antoi varsin poikkeuksellisen perspektiivin perinteiseen fantasiaan: maailmaa pelastavan sankarin sijasta pelaaja kontrolloi pahaa alamaailman ruhtinasta ja tämän demoniarmeijaa.
Paperilla Overlordin jatko-osa kuulostaa siltä miltä jatko-osan pitääkin. Lisää monipuolisuutta, parempi tarina, audiovisuaalisia parannuksia ja koko hela hoito. Overlord 2:lla on siis mainio mahdollisuus olla sitä, mitä ensimmäinen Overlord yritti olla. Sitä paitsi, voiko peli jonka tutoriaali keskittyy kuuttien ja hippihaltioiden nuijimiseen, mitenkään olla huono?
Ensimmäinen Overlord oli hauska, joskin hieman itseään toistava toimintaseikkailu, joka antoi varsin poikkeuksellisen perspektiivin perinteiseen fantasiaan: maailmaa pelastavan sankarin sijasta pelaaja kontrolloi pahaa alamaailman ruhtinasta ja tämän demoniarmeijaa.
Pelimaailmaan mahtuu klassikkopelejä ja sitten niitä todellisia klassikkopelejä. Ensimmäisten klassikkostatuksen puolesta liputtavat naavaparrat ja elitistit pelifoorumeilla, jälkimmäiset ovat hyvin pelattavaa kamaa vielä vuosikymmenten jälkeen.
Samaisilla klassikkopeleillä ratsastamisesta on tullut Nintendolle todellinen rahasampo, joten pelien virta ei ole loppumassa. Tällä kertaa käsittelyssä ei kuitenkaan ole ihan mikä tahansa tusinaklassikko, vaan peli, jota on toivottu ja odotettu jo 15 vuotta.
Pelimaailmaan mahtuu klassikkopelejä ja sitten niitä todellisia klassikkopelejä. Ensimmäisten klassikkostatuksen puolesta liputtavat naavaparrat ja elitistit pelifoorumeilla, jälkimmäiset ovat hyvin pelattavaa kamaa vielä vuosikymmenten jälkeen.Edellisen peliarvostelut
Edellisen viikon arvosteluista kiinnostavimmaksi lukijat äänestivät kotimaisen Frozenbyten tekemän mainion Trine-tasoloikkaseikkailun. Lehtosen testi sai kaikkiaan 37% prosenttia äänistä. Mutta syystäkin lähelle kipusi myös Monkey Island –sarjan tarinoita jatkava Tales of Monkey Island Episode 1: Launch of the Screaming Narwhal 27 prosentin äänillään.
Another Code: R – A Journey Into Lost Memories (Wii)
Harry Potter ja puoliverinen prinssi (PC, PS2, PS3, Wii, 360)
Superstars V8 Racing (PC, PS3, 360)
Tales of Monkey Island Episode 1: Launch of the Screaming Narwhal (PC)
