Dance Factory (PS2)

Mitä tehdä kun ei tanssituta? Pannaan levylautaselle parempaa musiikkia. Tässä on Dance Factoryn juju. Jos brittipoppi ei kelpaa, soikoon hevi tai 80-luvun kirkkaat syntikkasoinnut.

Dance Factoryn on tanssimattopeli isolla erolla. Sille voi syöttää myös omia levyjä. Luulisi jalan vippasevan aivan uuteen tahtiin.

Tanssimatoissa on se oma jujunsa, joka ei oikein kaikille maistu. Okei, SingStar on helppoa – lauletaan vain. Guitar Heroissa leikitään rokkitähteä. Upeeta, pelaaja on mukana menossa, aktiivisesti. Tanssimattopeleissä sen sijaan pitää hyppiä, vääntelehtiä ja loikkia. Ja musiikkikin on mitä on. Usein kamalaa kuraa. Miten sellaisen tahtiin viitsisi vääntäytyä?

Onneksi Codemastersin mainio tanssahtelupeli tarjoaa vaihtoehdon. Se on brändätyn maton ja pelin yhdistelmä, jotka voi hankkia yhdessä tai erikseenkin.

Matto itsessään on aivan tyypillinen tanssimatto. Neljä isoa kosketusanturilla varustettua ruutua, joihin pitää loikkia pelin antamien käskyjen tahtiin. Lisäksi matossa on muutama PS2-ohjaimesta tuttu apunäppäin komentoja ja valikkoja varten. Matto on hyvän tuntuinen, ei liu’u pahemmin ja sen voi kääriä kokoon säilytystä varten. Hyvä perusmatto.

Peli itsessään on tyypillinen tanssipeli. Tarjolla on valikoima biisejä, joista pelaaja voi etsiä mieluisansa ja aloittaa loikinnan sopivalla vaikeustasolla. Ruudulla vierii neljään eri suuntaan osoittavia nuolia, joiden mukaan pelaajan on paineltava maton vastaavia ruutuja. Mitä tarkemmin ruuduille loikkii ja hypähtelee nuolien viestimän mukaan, sitä paremmat pisteet.

Jotta haastetta riittäisi, tulee nuolia vaikeustasojen myötä koko ajan tiheämpään ja tiheämpään. Siinä saa ihmisparka viuhtoa tosissaan, kun on loikittava yhtaikaa kahdella ruudulla tai seisottava yhdellä ja paukutettava toisella jalalla eri ruutuja peräjälkeen, hirmuisella tahdilla. Pelaaminen on hyvin fyysistä ja vauhdikasta.

Tanssimattoilu ei kuitenkaan pure kaikkiin. Meikäläinenkin kokeili peliä ja mattoa sinänsä ihan tyytyväisenä, mutta jotain puuttui. Moderni listapoppi tai tuntemattomien brittiartistien discoilu ei vain maittanut. Fiilis puuttui. Homma toimi mutta ei innostanut.

Tulisiko meininkiin räväkkyyttä omalla musiikilla? Lemmy on jumala, Lemmy pelastaa. Vaihdetaanpa levyä. Motörhead – Bomber.

Jumalan ääni

Ja katso. Jumalan ääni kaikui heleästi:

No night fighter,

Gonna stop us getting through,

The sirens make you shiver,

You bet my aim is true,

Because, you know we aim to please,

Bring you to your knees,

It’s a Bomber

Jukra. Meininki oli aivan uudenlaista. Lemmyn sulokkaan äänen tahtiin kelpasi astella. Tukka auki ja menoks. Entä muut hieman erikoisemmat bändit? Laibach? Alien Sex Fiend? Frankie Goes To Hollywod? Toimii.

Oma musiikki saa tanssijalan vipattamaan. Matolla loikki hymysyin, kun biitti miellytti.

Omien biisien syöttäminen Dance Factoryyn on vaivatonta. Pelin pääohjelma mahtuu kerralla konsolin muistiin. Pelitilan valittuaan voi pelilevyn napata pois konsolista ja vaihtaa tilalle haluamansa musalevyn. Konsoli maistaa levyä ja kertoo jos se on tuntematon. Pelaaja voi muuntaa tanssimuotoon kappaleen kerrallaan tai koko levyn kertalaakista. Prosessi on täysin automaattinen, sillä Dance Factory tekee tanssikuviot kappaleen rytmin ja sointujen mukaan. Tanssikuviot tallennetaan muistikortille.

Automatiikalla luodut tanssikuviot ovat yllättävän hyviä. Toki matolla huhkiessaan huomaa, että kuviot eivät ole aina tyystin optimaaliset, mutta enpä olisi silti uskonut että konsoli pystyisi tekemään tanssit näin hyvin, ihmiskäden koskematta.

Omien biisien kera Dance Factory löi itsensä läpi erittäin hyvin. Jopa tanssimattoja inhoavat ihmiset pystyi houkuttelemaan ainakin kokeilemaan, kun musiikki oli muutakin kuin mitäänsanomatonta purkkapoppia. Lemmyn kutsua ei voi vastustaa, niinpä eräissäkin kekkereissä kaikkien osallistujien täytyi osallistua kilpailuun ja vetää kerran koreasti Ace of Spadesin tahdissa. Hymyt olivat leveitä.

Dance Factory on juuri sitä mitä tanssimattopeleissä on kaivattu: kunnon musaa ja siten hyvää meininkiä.

Tekijä: Codemasters
Julkaisija: Codemasters
Testattu: PlayStation 2
Saatavilla: PlayStation 2
Pelaajia: 1-8
Pelin kotisivu: Dance Factory