Children of Mana (DS)
Mana-sarjan alkupään pelit ovat eräitä Square Enixin rakastetuimmista peleistä. Myynnin edistämiseksi ensimmäisen osan nimi vaihdettiin lännessä Final Fantasy: Mystic Questiksi. SNES:n kulta-aikojen tai viimeistään PlayStation 1:n kiistellyn Legend of Manan jälkeen sarjan taso on kuitenkin laskenut kovasti.
Children of Mana antaa hyvän ensivaikutelman, mutta pinnan alta paljastuu harmittavan tyhjä teos, joka ei yllä sarjan aiemmalle tasolle.
Children of Manan tarinalla on lupaavat lähtökohdat. Tarina kertoo ensimmäisestä ja myös viimeisestä kerrasta, kun Manan Miekka käy vastustamaan Manan Jumalatarta. Kaikki potentiaali hukataan liian yksinkertaisella tarinalla, joka toimii lähinnä kehyksenä sormia uuvuttavalle toiminnalle. Kerronnassa ja juonenkehityksessä olisi paljon parantamisen varaa. Ulkonäköä lukuun ottamatta hahmoillakaan ei ole minkäänlaista persoonallisuutta.
Heiveröistä magiaa
Kuten tarina, myös taistelusysteemin idea kuulostaa hyvältä paperilla, mutta pelattaessa kaikki ei toimikaan niin hyvin. Kaikki DS:n näppäimet ovat käytössä. Kaksi nappulaa on varattu hyökkäämiselle, joille molemmille voi valita yhden aseen neljästä vaihtoehdosta. Käytössä on perusmiekan lisäksi erilaista jousipyssyä ja moukaria. Niiden käyttötavat ovat tietenkin erilaisia, mutta miekasta on tehty aivan liian nopea ja ylivoimainen. Kunhan ei rynni suoraan vihollisjoukon keskelle, pelkällä miekallakin pääsee pitkälle.
Magia on toteutettu kehnosti. Taiat ovat liian heikkoja, eikä niitä tarvita ollenkaan koko pelin aikana. Lisäksi pelaaja ei voi kuljettaa mukanaan kuin yhtä henkiolentoa kerrallaan. Se mahdollistaa vain kahden erilaisen taian loitsimisen. Henkiolentoakin voi vaihtaa vain luolastojen välillä, mikä rajoittaa aikalailla taikomisen monipuolisuutta ja hyödyllisyyttä.
Vihollisten neutraloimisesta saa kokemusta, jota keräämällä hahmo voimistuu. Örkit ja aarrearkut toimivat loputtomina varusteiden lähteinä. Uudet aseet ja suojukset tekevät luolastoseikkailusta entistäkin helpompaa. Eräs pelin nerokkaimmista ominaisuuksista on eräänlainen jalokiviboksi, johon voi asettaa vihollisilta ja arkuista saatuja jalokiviä, jotka voimistavat hahmon eri osa-alueita. Niiden avulla pelattavuuteen saa edes hieman vaihtelua ja persoonallisuutta, vaikka tietyt pelaamistavat ovatkin selvästi toisia heikompia.
Maisemien kierrättämistä
Pelaamisella on yksinkertainen ja itseään toistava rakenne. Ensin keskustellaan kyläläisille, jotka kertovat mitä maailmalla tapahtuu. Kunhan seuraava vierailukohde on selvillä, on aika aloittaa hyökkäyspainikkeen ahkera naputtaminen. Tätä toistetaan niin kauan kunnes maailma on jälleen pelastettu uhkaavalta tuholta lyhyen noin kymmentuntisen tarinan aikana.
Sivutehtävien suorittamisestakin on tehty tylsää puuhaa. Niiden aikana vieraillaan samoissa paikoissa, joissa on jo käynyt tarinan aikana, mikä ei innosta hirveästi niiden tekemistä. Neljän pelaajan moninpeli on kiva lisä, jota kovin moni ei tosin pääse koskaan kokemaan. Moninpeliä kun ei voi pelata vain yhdellä pelikasetilla. Kaoottiseksi yltyvä co-op moninpeli on yksinpeliä hauskemaa, vaikka sekään ei aivan pysty peittämään pelin puutteita.
Pinnallista moninpelihupia
Graafisesti Children of Mana on kaunis. Isokokoiset loppuvastukset ovat vaikuttavan näköisiä, eikä ympäristöissäkään ole hirveästi valittamisen varaa. Osa luolastoista näyttää liian yksinkertaiselta, mutta värikästä grafiikkaa on silti ilo katsella. Juonen varrelle on ripoteltu myös hienoja, joskin kovin lyhyitä piirrosanimaatiopätkiä Audiopuoli kaipaisi vaihtelua. Vaikka suurin osa pelin sävelmistä on hyviä, pitkissä luolastoissa soitetaan vain yhtä kappaletta ikuisella toistolla. Tämä tylsistyttää pakostakin.
Children of Manassa oli hirveästi potentiaalia. Kahden aseen taistelusysteemi olisi voitu toteuttaa paremmin ja tarinakin jää hyvästä alkuasetelmasta huolimatta köyhäksi viritykseksi. Ei kannata odottaa Secret of Manan kaltaista eeppistä elämystä. Sen sijaan luvassa on pinnallinen toimintaroolipeli, joka toimii parhaimmin lyhyissä sessioissa ja moninpelinä. Olettaen tietysti, että kaveripiiristä löytyy tarpeeksi DS:n omistajia, jotka haluavat välttämättä ostaa Childrenin.
Tekijä: Square Enix
Julkaisija: Nintendo
Testattu: Nintendo DS
Saatavilla: Nintendo DS
Pelaajia: 1-4, multi-card
Pelin kotisivu: http://childrenofmana.nintendods.com
