Äideistä parhain

06.10.2005 00:00 Muropaketin toimitus

Maamme elokuvateattereihin saapuu tänä syksynä peräti kolme kotimaista historiallista elokuvaa: Kaksipäisen kotkan varjossa, Valo ja Äideistä parhain. Keskenään varsin erilaisia elokuvia yhdistää yksi asia. Ne kaikki kertovat venäläisten ahdistelemista suomalaisista. Heikki Hietamiehen romaaniin perustuva Äideistä parhain on kerronnallisesti elokuvista perinteisin.

Aihe ansaitsee vähintään suuren kankaan. Sotalapsuus on suuren ikäpolven trauma, jonka tasoja elokuva käsittelee ansiokkaasti. Humaani ajatus 70 000 suomalaislapsen lähettämisestä jatkosodan jaloista turvaan läntiseen viinin ja hunajan maahan aiheutti monella tavalla vinksahtaneita perhesuhteita. Suomalaislapset kokivat aluksi, että oikeat vanhemmat olivat hylänneet heidät. Kaikkien paluu vauraasta Ruotsista ankeaan Suomeen ei sujunut ilman kyyneliä.

Siksi on hyvä, että elokuvassa on aikuisen sotalapsen yritystä selvittää tapahtuneita vanhan äitinsä kanssa sekä ruotsalaisen korvikeperheen tuskaa, kun omaksi lapseksi muuttunut poika palautetaan kotiin.

Kuvallisesti leffaa hallitsevat lapsipääosan esittäjän vakavat kasvot ja Ruotsin rannikkoseudun kauneus. Näyttelijäsuoritukset ovat linjakkaita, mutta ylitse muiden nousevat nuoren Topi Majaniemen raastava suoritus elämänsä pohjan menettäneenä lapsena ja Michael Nyqvistin tulkinta ruotsalaisperheen kärsivällisestä isästä.

Lajityyppi on perinteinen melodraama, jota Klaus Härö ohjaa hallitusti ja tehokkaasti. Monen sotavuodet nähneen silmäkulma kimmeltää elokuvateatterissa, kun pientä poikaa riepotellaan perheestä toiseen. Myös elokuvan vahva ruotsalaisnäkökulma tekee siitä mielenkiintoisen. Sotalapsista puhuttaessa on totuttu keskittymään suomalaisten ongelmiin. Äideistä parhain ottaa kerrontaansa mukaan myös kotinsa avanneiden naapureiden surun ja ilon.

Teksti: Henrik Laine / Nöjesguiden

Äideistä parhain
Ohjaus: Klaus Härö. Pääosissa: Topi Majaniemi, Marjaana Maijala, Michael Nyqvist, Esko Salminen, Kari-Pekka Toivonen.