Apinoiden planeetan vallankumous on apinakapinaelokuvista paras

Ensi-ilta: 18.7.2014
Alkuperäisnimi: Dawn of the Planet of the Apes
Ohjaajat: Matt Reeves
Käsikirjoittaja: Rick Jaffa, Amanda Silver & Mark Bomback
Pääosissa: Andy Serkis, Jason Clarke, Gary Oldman, Keri Russell, Toby Kebbell, Kodi Smith-McPhee, Enrique Murciano & Kirk Acevedo
Pituus: 131 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Apinakapina pääsee kunnolla käyntiin
Arvostelija: Tatu Junni

Kolmen vuoden odotus on ohi. Huippuälykäs Caesar-simpanssi palaa kavereineen valkokankaalle perjantaina. Apinoiden planeetan vallankumous on yksi kuluvan elokuvakesän viihdyttävimmistä julkaisuista, vaikka tarinaa siitä ei löydy kuin nimeksi.

Vuonna 2011 ilmestynyt Apinoiden planeetan synty toimi kuin rasvattu salama aina kun apinoita oli näköpiirissä. Puisevista ja karikatyyrimäisistä ihmishahmoista ei voinut sanoa samaa. Edes pääosassa virnuillut James Franco ei onnistunut voittamaan katsojaa puolelleen. Tämän lisäksi Rupert Wyattin elokuva pääsi kunnolla käyntiin vasta loppupuolellaan, ja jätti näin katsojat nälkäisiksi.

Nyt pöytä on katettu uudelleen – ja herkkuja riittää.

Cloverfieldista tutun Matt Reevesin ohjaama Apinoiden planeetan vallankumous toimii kaikin puolin paremmin kuin edeltäjänsä. Se keskittyy rohkeasti apinoihin ja onnistuu silti tarjoamaan uskottavaa draamaa. Vaikka ihmishahmojakin riittää ja mukana on Gary Oldmanin kaltaisia nimekkäitä näyttelijöitä, tarina keskittyy nimenomaan Andy Serkisin antautumuksella esittämään Caesar-simpanssiin. Tällainen ratkaisu oli elokuvantekijöiltä iso riski, joka on kuitenkin kannattanut.

On kulunut 10 vuotta siitä, kun apinat pistivät ranttaliksi San Fransiscossa, pakenivat metsiin ja jättivät ihmiskunnan taistelemaan maailmanlaajuiseksi epidemiaksi paisuneen tappajaviruksen kanssa. Homo Sapienseja on jäljellä enää noin kymmenes aikaisemmasta – apinoilla menee paljon paremmin. Caesarin johtamat joukot ovat asettuneet aloilleen, luoneet alkeellisen heimokulttuurin ja rakentaneet jopa taloja. Rauhallinen elämänmeno kuitenkin katkeaa, kun joukko ihmisiä kohtaa sattumalta kaksi apinaa Muirin metsissä ja tilanne kärjistyy nopeasti äärimmilleen molempien osapuolten pelkojen myötä.

Kuten odottaa saattaa, Apinoiden planeetan vallankumous on teknisesti julmetun komea elokuva. Liikkeenkaappaustekniikka on edennyt vuosikymmenessä valovuosia ja alan pioneeri Andy Serkis esittelee parasta osaamistaan. Muutaman apinan kohdalla Weta Digitalin erikoistehosteet eivät pelitä ihan tavoitellulla tavalla, mutta enimmäkseen tarjolla on sen luokan silmäkarkkia, että sokerihumala iskee jo elokuvan alkupuolen metsästyskohtauksen aikana.

Näytösten välillä valintaa tekeville tässä kohtaa tiedoksi: 3D-lasit sumentavat kuvaa monessa kohtaa aivan turhan paljon, eli tälläkin kertaa suosittelen niin sanotun perusversion katsomista. 3D ei tuo Apinoiden planeetan vallankumoukseen mitään lisää, päinvastoin.

Wetan tehosteseppien haasteita on kasvatettu päätöksellä esittää valtaosa apinoiden kommunikoinnista elekielellä. Sen myötä valkokankaalla ei kuulla moneen minuuttiin lainkaan varsinaista puhetta – ja homma toimii. Tällaiset pienet, mutta ratkaisevat yksityiskohdat nostavat Apinoiden planeetan vallankumouksen muiden kesän blockbuster-elokuvien yläpuolelle.

Apinoiden planeetan vallankumouksen tarinassa aseilla ei ratkaista ongelmia, vaan luodaan niitä. Elokuvasta myös puuttuu mustavalkoinen pahis. Ihmisten ja apinoiden välisen sodan molempia osapuolia on helppo ymmärtää, ja jopa kusipäisen Koban (Toby Kebbell) äärimmäiset toimet voidaan selittää simpanssin kokemilla kauhuilla.

Matt Reevesin ohjaaman elokuvan ehdottomasti heikoin lenkki on sen käsikirjoitus. On ihan hyvä, että tarina on pelkistetty eikä tavoittele tähtiä taivaalta. Samalla se on kuitenkin jopa liian suoraviivainen. Monet juonenkäänteet sekä vuorosanat ovat niin ilmeisiä, että ne voi arvata ennakkoon leikiten. Pahimmillaan Apinoiden planeetan vallankumous on silkkaa viiden pennin Shakespearea paperinukeilla esitettynä. Rick Jaffan, Amanda Silverin ja Mark Bombackin käsikirjoittajatiimi viettäköön seuraavan viikon nurkassa pohtimassa tekojaan.

Jos on valmis ripustamaan aivot narikkaan ja haluaa nauttia kaksi tuntia scifi- ja sota-aineksilla maustetusta toimintaseikkailusta, on Apinoiden planeetan vallankumous ehdottomasti elokuvalipun väärti viihde-elämys. Tälläkin kertaa tarina jää pahasti kesken, mutta 20th Century Fox on jo luvannut jatkoa vuonna 2016. Hyvä niin, sillä elokuvasarjasta on nopeasti kehittynyt yksi studion kiinnostavimmista. Matt Reeves on – nyt todistetusti – oikea mies sen kippariksi.