Arvostelu: Ääriväkivaltainen Hardcore viihdyttää ja ällöttää

Ensi-ilta: 8.4.2016
Alkuperäisnimi: Hardcore Henry
Ohjaus: Ilya Naishuller
Käsikirjoitus: Ilya Naishuller
Pääosissa: Sharlto Copley, Danila Kozlovsky, Haley Bennett, Andrei Dementiev, Darya Charusha, Svetlana Ustinova
Pituus: 96 min
Ikäraja: K18
Idea: Katso maailmaa Henryn silmien läpi, kun hän tappaa kaiken mikä liikkuu
Arvostelija: Aki Lehti

Hardcore on kiinnostava kokeilu ja väkivaltapläyjäys, videopelihenkinen POV-elokuva, joka on kerrottu ja kuvattu pelkästään päähenkilön näkökulmasta. Omalaatuinen toteutustapa kantaa juuri ja juuri puolentoista tunnin leffan ajan, mutta toivottavasti se ei aloita uutta villitystä.

Kaikille on jo varmaan tullut selväksi mistä Hardocore Henryssä, eli lyhyemmin vain Hardcore -nimellä tunnetussa elokuvassa on kyse. Se on juuri se räiskintävideopeliltä näyttävä Sharlto Copleyn tähdittämä ultraväkivaltainen splatter-toiminta, jonka trailerit kirvoittivat kahdenlaisia kommentteja: ”Miksi kukaan haluaa katsoa videopeliä leffateatterissa?” ja ”Vau, siisti idea tehdä leffa päähenkilön näkökulmasta!”

Katsomme maailmaa Henryn silmin hänen herätessään tankista laboratoriossa. Henry ei muista mitään, mutta hänen pahoin kärsinyttä ruumistaan robottiosilla korjaava Estelle (Haley Bennett) kertoo olevansa hänen vaimonsa. Päähenkilömme ei pysty puhumaan, ja juuri kun hänen synteettisiä äänijänteitään ollaan korjaamassa, paikalle hyökkää superpahis Akan (Danila Kozlovsky) armeijoineen.

Henry tajuaa olevansa jonkin sortin supersotilas, puoliksi ihminen ja puoliksi kone, joka osaa taistella ja tappaa. Hän pakenee Estellen kanssa, laittaen pahiksia kylmäksi melkoisella tahdilla. Leffaa on kulunut tässä vaiheessa vasta muutama minuutti, mutta se paljastaa koko homman jujun. Hardcore on pelkkää toimintaa, vähän kuin ensimmäinen Raid-elokuva, mutta nähtynä protagonistin silmien läpi.

Hardcore ei tarjoa juuri lainkaan taustarinaa hahmoilleen tai juonta jossa olisi mitään tolkkua, mutta ei sen tarvitsekaan. Se luottaa pelkästään POV-kikkaansa, kekseliäisiin tapoihin tappaa ihmisiä ja hengästyttävään tahtiin, joka ei anna katsojalle armoa.

Leffan on käsikirjoittanut ja ohjannut Bad Motherfucker -nettihitistä tuttu Ilya Naishuller, joka käytti Biting Elbows -bändilleen tekemissä musiikkivideoissaan samaa tyyliä. Jos trailerit jakoivat mielipiteet kahtia, niin itse elokuva tekee taatusti saman. Joku tylsistyy jo alkuminuuteilla, toinen hihkuu ilosta säksätysräjähdysräiskintämurhaamisvälkytys-adrenaliinipaukun loppuun asti.

Hardcore on taattua genrekamaa. Se on väkivallassaan aivan sairas, mutta tehty kieli poskella. Murhamässäilyssä on huumoria mukana, mutta ei kuitenkaan liikaa. Tappaminen on enemmän ällöttävää kuin hauskaa, ja välillä tekee mieli kääntää katse toisaalle. Ääriväkivalta siis toimii, kuten myös elokuvan satiirinen puoli, jota ei korosteta tai alleviivata juuri lainkaan.

Elokuva saa ihmettelemään useaan otteseen toimintakohtaustensa toteutusta. Toivottavasti Hardcoren Blu-rayn ekstramateriaali sisältää jonkin sortin making of -pätkän, joka paljastaisi edes vähän leffan saloja. Sekunnin- ja millintarkka action-baletti on komeaa ja (sairaan)kaunista katsottavaa, mutta välillä turhan sekavaa.

Aivan loppuun asti idea ei kanna. Aluksi innostuu siitä, että oikeilla näyttelijöillä voi tehdä täsmälleen samannäköistä kamaa kuin peleissä on totuttu näkemään. Taika kuitenkin raukeaa ja näkemäänsä alkaa pitää itsestäänselvyytenä. Loputon kameranheilutus ja pomppiminen alkaa väkisinkin puuduttaa. Siinä vaiheessa kun luulin katsovani leffan kliimaksia, olikin mättöä vielä reilu puoli tuntia jäljellä. Onneksi touhu menee loppua kohden vielä mielipuolisemmaksi.

Sharlto Copleyn ilmestyminen erinäköisenä aina vain uudestaan ja uudestaan mukaan murhamässäilyyn saa taatusti jotkut katsojista hämilleen. Se on kuitenkin yksi harvoista asioista, jolle elokuva tarjoaa passelin selityksen. Juoni on täysin päätön, täynnä älyttömiä käänteitä ja yllätyksiä. Se on tietysti vain tekosyy loputtomalle rymistelylle, hurjastelulle ja vihollisten tappamiselle mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Pariin otteeseen pahisten listiminen sai aikaan yökötysreaktion.

Muutaman miljoonan minibudjetilla on saatu näyttävää jälkeä aikaan. Toivottavasti Hardcore ei aloita uutta villitystä, sillä kaikki tietävät miten kiinnostavaa kikkailua esimerkiksi suurin osa found footage -leffoista on ollut Blairwitch Projectin jälkeen.

Hardcore on viihdyttävä, älytön, hauska, idioottimainen, kiinnostava ja vähän puuduttava yltiötyylitelty toimintaelokuva, jonka K18-ikäraja on ansaittu.

Siitä tulee taatusti kulttihitti, jota voi suositella jokaiselle genre-elokuvan ystävälle.

PlusMiinusNolla:

+ Täysin pöhköä väkivallalla mässäilyä
– Täysin pöhköä väkivallalla mässäilyä
+ Yökötti muutamaan kertaan
– Yhden idean ihme
0 Ei voi suositella liikepahoinvoinnista kärsiville