Arvostelu: Battle Los Angeles on ufo-elokuva idiooteille

01.04.2011 10:05 | Tatu Junni

Ensi-ilta: 1.4.2011
Alkuperäisnimi: World Invasion: Battle Los Angeles
Ohjaaja: Jonathan Liebesman
Käsikirjoittaja: Mark Heyman, Andres Heinz ja John McLaughlin
Pääosissa: Aaron Eckhart, Michelle Rodriguez, Ramon Rodriguez, Bridget Moynahan, Ne-Yo ja Michael Peña
Pituus: 118 minuuttia
Ikäraja: K13
Kotisivu: www.worldinvasionbattlela.net

Dome 1,5

World Invasion: Battle Los Angeles oli ennakkoon yksi tämän vuoden odotetuimmista sci-fi-ensi-illoista. Elokuvan nähtyään alkaa aivan uudenlainen odotus: koska tämä roska katoaa lähimuistista?

Elokuvan ajatus on yksinkertainen: avaruusolentojen hyökätessä maapallolle jää Los Angelesissa lauma siviilejä vihollisvyöhykkeelle ansaan. Tottahan heidät täytyy turvaan hoitaa, joten Aaron Eckhartin johtama joukko merijalkaväen sotilaita lähtee pelastusretkelle.

Lopputulos on eräänlainen Hobitti-mukaelma: sinne ja takaisin. Tämän Jonathan Liebesmanin ohjaaman pelastusretken ongelma on vaan siinä, että mitään mielenkiintoista ei alun asetelman petaamisen jälkeen tarinassa tapahdu. Kiinnostavien käänteiden sijaan katsojan silmille vyörytetään sellainen määrä sotilaskliseitä, että jopa sivaria naurattaa. Pahinta on kuitenkin tekijöiden pyrkimys rakentaa koskettavaa draamaa mm. siirtolaisperheen surullisesta kohtalosta. Tietysti sekin tehdään harvinaisen pökkelöllä tavalla ja ihan vääristä syistä itkettävien ”ylevien” sotilaspuheiden saattelemina.

BLA

Aaron Eckhart kokeilee siipiään tavallista machommassa roolissa, eikä ole siinä oikeastaan lainkaan huono. Hän tosin jää tällä saralla elokuvan ainoaksi valopilkuksi – muut näyttelijät ja hahmot unohtuvat jo ennen elokuvateatterista poistumista. Kukahan muuten on keksinyt tarjota Michelle Rodriguezille roolia tylynä naissotilaana? Aivan uusi aluevaltaus näyttelijältä! Myös Bridget Moynahanin esittämä eläinlääkäri Michele on ratkiriemukas tapaus. Avaruusolentojen ruumiinavaukset kyllä onnistuvat, mutta ihmisten pintahaavoja hän ei osaa hoitaa. Missä tämä puoskari on suorittanut tutkintonsa?

Jännittävää on kaiken tämän hötön lomassa pohtia, miten kummassa avaruusörkit kuolevat elokuvan loppupuolella pariin kutiin, kun taas alussa niiden kaatamiseen tarvitaan vähintään tuhatkunta ammusta ja vielä kranaatti perään. Kiitos tästä venkulasta pähkinästä, käsikirjoittaja Chris Bertolini. Varsinaiseen huutonauruun Battle Los Angeles saa katsojan räjähtämään viimeistään loppuratkaisun idioottimaisuudella. Roland Emmerichin 15 vuoden takainen Independence Day on selvästi katsottu opetusvideona, ei varoittavana esimerkkinä.

No, onhan sitä kehnommistakin aineksista katsomisen arvoisia elokuvia toki rakennettu, mutta sen verran lahjattomasti ohjaaja aihetta käsittelee, ettei tästä iloitse näkökykynsä takaisin saanut sorsakaan. Jopa poikkeuksellinen toteutustapa, eli katsojan tuominen suoraan tapahtuminen keskelle, laskee alleen. Tekijät kun eivät ole tajunneet, ettei sitä heiluvaa kameraa tarvitse sentään pesukoneeseen kuvaushetkellä pistää ”realistisen lopputuloksen” takaamiseksi. Tarkoituksena on kaiketi ollut tuoda todellisuudentuntua usein niin ylimaallisen etäisiksi jääviin sci-fi-elokuviin, mutta lopputulos on silkkaa sähläystä. Jopa huru-ukko M. Night Shyamalanin muuten pöljässä Signs-elokuvassa (2002) nähty parin sekunnin brasilialainen kotivideo lähiössä dallaavasta avaruusolennosta oli jännittävämpää katsottavaa kuin pari tuntia kestävä Battle Los Angeles.

Lupaavia aineksia löytyy, mutta kokonaisuutena World Invasion: Battle Los Angeles on elokuva, jonka voit huoletta jättää katsomatta. Parin elokuvalipun hinnalla kun voit ostaa vaikka käytetyn FPS-pelin mille tahansa konsolille. Siitä on varmasti enemmän iloa.

PlusMiinusNolla

+ Aaron Eckhartia katselee mieluusti
– Vuoden toistaiseksi tyhmimpiä elokuvia
– Loppuratkaisu saa Independence Dayn käsikirjoittajat näyttämään neroilta

Arvostelija: Tatu Junni

Muropaketin uusimmat