Uusimmat

Arvostelu: Snowden on parasta Oliver Stonea vuosikausiin

21.09.2016 18:38 Aki Lehti

snowden_julisteEnsi-ilta: 23.9.2016
Alkuperäisnimi: Snowden
Ohjaus: Oliver Stone
Käsikirjoitus: Kieran Fitzgerald, Oliver Stone
Pääosissa: Joseph Gordon-Levitt, Shailene Woodley, Melissa Leo, Zachary Quinto, Tom Wilkinson, Scott Eastwood, Logan Marshall-Green, Timothy Olyphant, Ben Schnetzer, LaKeith Lee Stanfield, Rhys Ifans, Nicolas Cage
Pituus: 135 min
Ikäraja: K12
Idea: Edward Snowden on amerikkalainen sankari
Arvostelija: Aki Lehti

4/5

Edward Snowdenin tarina ei ole mestariteos, mutta silti Oliver Stonen hienoimpia töitä noin kahteenkymmeneen vuoteen.

Siitä on liian pitkä aika, kun uusi Oliver Stone -leffa oli aina ilmestyessään Tapaus. World Trade Center, George W. Bushista kertonut W. tai vaikkapa Minä päivänä tahansa, kaikki asiansa osaavan ammattilaisen ohjauksia, mutta kaukana mestariteoksista. Sellaiseksi ei voi kutsua myöskään hänen uutta Snowden-elokuvaansa, mutta silti se on parasta Stonea vuosikausiiin.

Tietovuotaja Edward Snowdenin tarina taitaa olla kaikille tuttu. Tietotekniikka-ammattilainen työskenteli vuosikausia CIA:n, DIA:n ja NSA:n palveluksessa, tuli lopulta siihen tulokseen, että tiedustelupalvelujen harjoittama oman ja muiden maiden kansalaisten vakoilu oli laitonta ja vuoti tietonsa, tuhansia sivuja salaisia asiakirjoja tiedotusvälineille.

Ohjaaja Oliver Stonen mielestä Snowden on amerikkalainen sankari. Vaikka hänen kanssaan ei olisi samaa mieltä ja tuntee Snowdenin tarinan ennalta, niin elokuva on silti kiehtovaa katsottavaa. Oli Snowden isänmaanpetturi tai ei, niin Stone onnistuu tärkeimmässä – hän esittelee katsojalle oikean ihmisen, jolla on huolia parisuhteessaan ja terveytensä kanssa. Omasta mielestään oikein omatuntonsa mukaan toiminutta Snowdenia ei määritä ihmisenä pelkästään hänen julkisuuteen noussut tekonsa, vaan myös aivan arkiset asiat.

Pari vuotta sitten Laura Poitras voitti CitizenFour-dokumentillaan ansaitusti Oscarin. Se keskittyi toimittajien ja Snowdenin tapaamiseen hotellihuoneessa Hong Kongissa, jossa salainen aineisto päätyi median käsiin. Dokkarissa Snowden selitti asiakirjojen sisältöä ja niiden merkitystä samalla hetkellä kun ne tulivat julkisuuteen ympäri maailman. Stone aloittaa elokuvansa tuosta samasta tapaamisesta, hyppien ajassa taaksepäin eri hetkiin vain palatakseen aina takaisin hotellihuoneeseen. Huonomman ohjaajan käsissä sinne tänne poukkoilu leviäisi todennäköisesti käsiin, mutta Stone onnistuu pitämään paketin kasassa.

Ohjaaja keskittyy periaatteessa vain kolmeen tarinaan. Hotellitapaamiseen, jossa Melissa Leo esittää Laura Poitrasia ja Zachary Quinto toimittaja Glenn Greenwaldia, joiden seuraan liittyy vähän myöhemmin konkarinäyttelijä Tom Wilkinsonin esittämä brittilehti The Guardianin toimittaja Ewen MacAskill.

Joseph Gordon-Levittin hienosti näyttelemä Snowden kertoo heille elämästään. Toinen tarina keskittyy hänen työhönsä vuosien aikana. Konservatiivinen patriootti yritti ensin armeijauraa, mutta päätyi tietokonehommiin katkaistuaan molemmat jalkansa. Tämä stoori esittelee miehen, jonka mielipide törkeän tunkeilevaa vakoilua kohtaan ei muutu hetkessä. Hän kamppailee omatuntonsa kanssa vuosia ennen tekoaan ja ottaa kertaalleen jo lopputilinkin CIA:sta vain päätyäkseen tekemään vielä hämärämpiä hommia.

Kolmas keskeinen tarina on Snowdenin parisuhde Shailene Woodleyn näyttelemän Lindsay Millsin kanssa, jolle hän ei voi kertoa mitään huippusalaisesta työstään. Poliittisesti liberaalin tyttöystävän kanssa erotaan, päädytään takaisin yhteen ja muutetaan maasta toiseen Snowdenin uran perässä. Suurimmat parisuhdekriisit syntyvät salassapitovelvollisuudesta, jota Snowden noudattaa orjallisesti. Suhde ei voi olla helppo, jos mieltään vaivaavia asioita ei voi kertoa elämänsä tärkeimmälle ihmiselle. Woodley tekee uransa parhaimman roolin naisystävänä, joka suurimman osan ajasta luottaa miehensä suuriin, heidän elämäänsä vaikuttaviin päätöksiin ilman tarkempaa infoa. Tämä tarina onnistuu parhaiten esittelemään oikean, tai ainakin Stonen ja toisen käsikirjoittajan Kieran Fitzgeraldin version Snowdenista.

Snowden muistuttaa JFK:tä, yhtä Stonen parhaista elokuvista roolituksessaan. Leffa on pieniä sivurooleja myöten täynnä työnsä osaavia näyttelijöitä. Mukana ovat muun muassa Timothy Olyphant, Joely Richardson, Logan Marshall-Green, Keith Stanfield, Ben Chaplin ja Rhys Ifans. Myös Nicolas Cage on pitkästä aikaa päätynyt laatuleffaan, vaikka esittääkin lähinnä itseään, tosin ilman tavaramerkiksi muodostunutta meuhkaamista.

Gordon-Levitt pääosassa kantaa leffaa harteillaan yhdessä parhaista rooleistaan. Hän ei ole pelkästään loistava matkimaan Snowdenia, vaan onnistuu välittämään miehen päänsisäisen myllerryksen pienin elein ja ilmein.

Oli Edward Snowdenista mitä mieltä tahansa, niin tätä yhteiskunnallista draamaa voi suositella kaikille. Snowden on tervetullut comeback ohjaajalta, joka ei ole koskaan ollutkaan poissa, mutta joka nyt palaa tekemään sitä minkä parhaiten osaa – oikeaan elämään ja ihmisiin perustuvaa kantaaottavaa elokuvaa hienojen näyttelijöiden kera.

PlusMiinusNolla:

+ Joseph Gordon-Levitt
+ Ohjaaja Stone tekee mielipiteensä selväksi, mutta ei sorru paasaamaan.
– Koodaus- ja näppäimistönnakutuskohtaukset ovat muutamaan otteeseen korneja. Näytöllä juoksevasta koodista ei saa kiehtovampaa laittamalla taustalle konemusaa jumputtamaan.
0 Jos Snowden tai paljastuksensa eivät ole tuttuja, päädyt todennäisesti asettelemaan teippiä läppärisi kameran peitoksi

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat