12 kysymystä tv-sarjoista nyt – osa 2: ”Suoratoiston kulta-aika” tarkoittaakin sitä, ettei suosikkisarjaa löydy mistään

12 kysymystä tv-sarjoista nyt on Muropaketin kaksitoistaosainen juttusarja, jossa toimittaja Tuukka Hämäläinen käy läpi television ääressä syntyneitä ajatuksia. Sarjan toisessa osassa pohditaan, ettei suoratoiston aika tehnyt tv-sarjojen katsomisesta juurikaan helpompaa.

Kun suoratoistopalveluiden aika alkoi vasta kymmenisen vuotta sitten, liittyi palveluihin jonkinmoinen lupaus helposta saatavuudesta. Massiiviset ohjelmakirjastot välittömästi katsottavissa! Ei enää odottelua, ei kalliiden DVD-boksien tilailua netistä, ja aina paras mahdollinen laatu.

Näinhän ei sitten käynyt.

Suoratoiston utopia odottaa vielä tulemistaan, ja pikemminkin edellinen vuosikymmen on ollut todella sekava. Suoratoistopalveluja on tullut lisää ja ne ovat muuttaneet muotoaan, yhdistyneet toisiinsa, alkaneet tuottaa omaa sisältöä ja solmia monimutkaisia levityssopimuksia.

Katsottavaa on kyllä enemmän kuin koskaan, mutta onko tilanne katsojan kannalta siltikään erityisen hyvä?

Jos menet katsottava edellä, etkä vain katso sitä mitä nyt vaikka Netflix sattuu tällä viikolla ulos tuuttaamaan, voit joutua tilaamaan samaan aikaan useita palveluita. Ja jos haluat katsoa tiettyä suosikkisarjaa tai -elokuvaa, täytyy ensin selvittää missä se on saatavilla. Ja tämähän se onkin suoratoistopalveluiden todellinen vitsaus: kiinnostava katsottava on ripoteltu sinne tänne, eikä juuri sinun suosikkiasi välttämättä löydy yhtään mistään.

Esimerkiksi nyt vaikka sellaiset tv-sarjat kuin komediaklassikko Pitkän Jussin majatalo (1975–1979), kulttisarja Black Books (2000–2004, kuvassa) tai vaikkapa klassikkosarja Juuret (1977) eivät ole Suomessa nähtävissä yhdestäkään palvelusta. Ja ennen BritBoxin avautumista vaikkapa Musta kyy (1983–1989) ja Peep Show (2003–2015) olivat vaikeita nähdä Suomessa.

Esimerkkejä voisi luetella paljon lisää.

Ja ennen kuin yhtään erehdytään hehkuttamaan BritBoxia, on huomautettava, että juuri tämä palvelu on alleviivannut avautumisensa jälkeen toista ongelmaa: moni sarja ei löydy suoratoistopalveluista kokonaan. Esimerkkinä vaikka nyt Musta kyy, jonka toinen kausi ja erikoisjaksot ei vieläkään ole BritBoxissa. Saapa nähdä lisätäänkö niitä koskaan.

Eivätkä edes suoratoistopalveluiden omat sarjat välttämättä ole aina ja ikuisesti nähtävillä. Esimerkiksi Netflix on juuri poistamassa Hemlock Grove -sarjansa (2013–2015) kokonaan tarjonnasta, ja aiemmin tänä vuonna HBO Maxilta katosi joukko yhtiön omia sarjoja, mm. Krista Kososen tähdittämä Beforeigners (2019–2021). Mitään järjellistä tai järjetöntäkään selitystä ei varsinaisesti annettu.

Sitten on vielä kysymys eri versioista. Kun esimerkiksi Simpsonit (1989–) saapui Disney Plussaan, oli sarjan vanhat kaudet cropattu (eli rajattu) alkuperäisestä 4:3-kuvasuhteesta laajakuvaan, jolloin osa vitseistä jäi kirjaimellisesti kuvan ulkopuolelle. Tämä sentään korjattiin, mutta joistakin sarjoista saatavilla oleva versio ei välttämättä ole se paras mahdollinen.

Esimerkiksi oma suosikkisarjani Monty Pythonin lentävä sirkus (1969–1974) on restauroitu näyttävästi pari vuotta sitten, mutta Netflixistä löytyvä versio sarjasta on se vanha, kehnolaatuinen versio. Toinen komediaklassikko M*A*S*H (1972–1983) löytyy Disney Plussalta naururaidalla varustettuna, mutta monilla alueilla sarja nähtiin alun perin ilman nauruja, ja myös DVD-julkaisuilla sen voi katsoa naururaidalla tai ilman. Jälkimmäinen versio on sekä tekijöiden että kriitikoiden mieleen, mutta Disney Plussan versiosta ei nauruja saa pois.

Tämä juttusarja koskee lähinnä sarjoja, mutta on tietysti totta että monet mainituista ongelmista koskevat myös elokuvia. Leffat ovat samaan tapaan ripoteltu sinne tänne tai niitä ei näe mistään, ja elokuvasarja voi löytyä vain osittain tai kuvanlaatu ei ole paras mahdollinen.

Lopputuloksena on, että toistuvasti sitä tulee kuitenkin katsoneeksi tv-sarjoja ja -leffoja DVD:ltä tai Blu-raylta, joista monet täytyy myös tilata ulkomailta. Tuoreimpana tuli juuri tilattua brittisarja Inside No. 9:n (2014–) uusin tuotantokausi, koska tätä palkittua mustaa komediaa ei Suomessa näytä kuin Yle satunnaisesti kausi kerrallaan.

Suoratoiston aikana onkin käynyt tuskallisen selväksi, että eri viihdejätit ovat kiinnostuneita vain tilaajien hankkimisesta, eivät parhaan ja laajimman mahdollisen sisällön tarjoamisesta. Ja jos jostain sarjasta todella pitää, se kannattaa vieläkin hankkia omaksi ja fyysisessä formaatissa. Huomenna sitä ei nimittäin välttämättä näe enää mistään.

LUE MYÖS: 12 kysymystä tv-sarjoista nyt – osa 1: Pilaako Netflix tv-sarjat heilumalla kirves kädessä?